Jaana
Täällä Jaana, Lontoosta (ei ihan Erkki Toivosen veroinen raportti, mutta lähes)!
Mikä onkaan parempi syy piipahtaa viikonlopuksi Lontooseen kun tapaamaan tytärtä! Ja toisena ehkä ihana keväinen sää! Viimeksi näimme Lauran kanssa jouluna ja tuntuu, että siitä on kulunut ikuisuus (ikuisuus siitä onkin, kokonaista kolme ja risat kuukautta). Keväinen Lontoo näytti parhaat puolensa, aurinko paistoi ja lämpömittari nousi päivän aikana 15 asteeseen. Vaikka Suomessa ei talvi ole kovin talvinen ollutkaan, kevään aurinko tuntui ihanalta hipiällä ja mahdollisti heti uusien aurinkolasien testaamisen.
Kävelimme aamusta lähtien ympäri Lontoon keskustaa (lue= ympäri kauppoja). Tässä siis syy miksi lähdin matkalle yksin – tarkoitus oli päivittää myös vaatekaappi kevääseen.
Iltapäivällä jalat huusivat jo hoosiannaa, vaikka jalassa oli uudet Panchic-lenkkarit. Täytyy kyllä myöntää, että en olisi jaksanut edes iltapäivään, jos Panchicit eivät olisi pelastaneet päivää. Kädet olivat venyneet kassien painosta ja selkää särki. Laura oli varanut ihanan tapas paikan “ihan Marks Spencerin takaata” – tuo “ihan takaata” oli todella joustava käsite, sillä lompsimme ainakin 15 minuuttia ennenkuin olimme vihdoin perillä. Mutta paikka oli kyllä kävelyn väärtti. Nimittäin ihana tapas-ravintola nimeltä Donostia (10 Seymour Place, Marylebone)
Rakastan ruokaa, jonka voi jakaa. Minusta se on ihana tapa – seurustella ja nauttia hyvästä ruuasta hyvien ystävien kanssa. Näin siis teimme myös Lontoossa. Tilasimme kaikkea mahdollista, aina pelkona, että tulikohan tilattua liian vähän tai liikaa. Täytyy kyllä myöntää, että kaikki mitä pöytään kannettiin haihtui kuin ihmeen kaupalla. Jälkiruoka lista jäi kyllä tällä kertaa testaamatta, sillä sen verran oli tullut tilattua annoksia, että edes herkuille ei jäänyt tilaa.
Jatkoimme vielä shoppailua maukkaan lounaan voimalla iltaan saakka. Taivas oli aivan upea kävellessämme takaisin hotelliin onnellisina mutta väsyneinä.
Kuinka lyhyt pyrähdys ja laatuajan viettäminen tyttären kanssa voikaan antaa niin paljon voimaa. Nyt jaksaakin odottaa kesälomia, jolloin saamme viettää pidemmän aikaa perheen kesken.
