lontoo

Täällä Jaana, Lontoosta (ei ihan Erkki Toivosen veroinen raportti, mutta lähes)!

get link Mikä onkaan parempi syy piipahtaa viikonlopuksi Lontooseen kun tapaamaan tytärtä! Ja toisena ehkä ihana keväinen sää! Viimeksi näimme Lauran kanssa jouluna ja tuntuu, että siitä on kulunut ikuisuus (ikuisuus siitä onkin, kokonaista kolme ja risat kuukautta). Keväinen Lontoo näytti parhaat puolensa, aurinko paistoi ja lämpömittari nousi päivän aikana 15 asteeseen. Vaikka Suomessa ei talvi ole kovin talvinen ollutkaan, kevään aurinko tuntui ihanalta hipiällä ja mahdollisti heti uusien aurinkolasien testaamisen.

binäroptionen demokonto deutsch ohne anmeldung Kävelimme aamusta lähtien ympäri Lontoon keskustaa (lue= ympäri kauppoja). Tässä siis syy miksi lähdin matkalle yksin – tarkoitus oli päivittää myös vaatekaappi kevääseen.

site de rencontres simples

rencontre fille ksar el boukhari

Iltapäivällä jalat huusivat jo hoosiannaa, vaikka jalassa oli uudet Panchic-lenkkarit. Täytyy kyllä myöntää, että en olisi jaksanut edes iltapäivään, jos Panchicit eivät olisi pelastaneet päivää. Kädet olivat venyneet kassien painosta ja selkää särki. Laura oli varanut ihanan tapas paikan “ihan Marks Spencerin takaata” – tuo “ihan takaata” oli todella joustava käsite, sillä lompsimme ainakin 15 minuuttia ennenkuin olimme vihdoin perillä. Mutta paikka oli kyllä kävelyn väärtti. Nimittäin ihana tapas-ravintola nimeltä Donostia (10 Seymour Place, Marylebone)

Rakastan ruokaa, jonka voi jakaa. Minusta se on ihana tapa – seurustella ja nauttia hyvästä ruuasta hyvien ystävien kanssa. Näin siis teimme myös Lontoossa. Tilasimme kaikkea mahdollista, aina pelkona, että tulikohan tilattua liian vähän tai liikaa. Täytyy kyllä myöntää, että kaikki mitä pöytään kannettiin haihtui kuin ihmeen kaupalla. Jälkiruoka lista jäi kyllä tällä kertaa testaamatta, sillä sen verran oli tullut tilattua annoksia, että edes herkuille ei jäänyt tilaa.

Jatkoimme vielä shoppailua maukkaan lounaan voimalla iltaan saakka. Taivas oli aivan upea kävellessämme takaisin hotelliin onnellisina mutta väsyneinä.

Kuinka lyhyt pyrähdys ja laatuajan viettäminen tyttären kanssa voikaan antaa niin paljon voimaa. Nyt jaksaakin odottaa kesälomia, jolloin saamme viettää pidemmän aikaa perheen kesken.

Laura

Teimme taannoin mieheni kanssa lyhyen viikonloppuretken Lontooseen. Asumme loppuenlopuksi vain lyhyehkön junamatkan päässä Lontoosta, mutta harvoin teemme kuitenkaan edes päiväretkiä tähän ihanaan pääkaupunkiin. Ja täytyy myöntää että vaikka otsikossa lukee “kevätpäivä” niin ei se sää kovin keväinen ollut – välillä tuli ihan kylmä pelkässä trenssitakissa.

Olin listannut kaikkea kivaa tekemistä koko päivälle ennenkuin juna lähtisi kotiin illalla seitsemän aikaa. Päivän ohjelma sisälsi kävelyä niin Notting Hillissä kuin Kengsingtonissa, lounastamista, sekä piipahtamista söpöihin putiikkeihin ja kahviloihin. Toisinsanoen siis rentoa tekemistä (ja tuhottoman paljon kävelyä!).

Aloitimme aamun ottamalla metron Holland Parkiin joka on tuhat kertaa rauhallisempi metrostoppi kun vieressä sijaitseva Notting Hill. Puistot sattuu näillä leveyspiireillä olemaan aina tuhottoman rumia tähän aikaan vuodesta mutta kyllä ne puiden lehdet jo alkavat olemaan silmuilla – kevät tulee kovaa vauhtia! Aamupäivän vietimmekin kävellen ympäri suloista Notting Hilliä ja eksyimmepä Portobello Roadillekin vaikka se lauantaisin onkin kovin kiireinen paikka. Samalla tuli taas kova halu nähdä Notting Hill-elokuva uudestaan (joka on säilynyt ikisuosikkinani vuodesta toiseen).

Lounaan söimme kivassa libanonilaisessa ravintolassa. Paikan sisustus ei ehkä ihan vakuuttanut, mutta ruoka korvasi kaikki puutteet sillä se oli mielettömän maukasta!

Iltapäivän vietimme kiertelemällä ympäriinsä Marylebonea. Sieltä löytyy esim mahtava see url Monocle Cafe (18 Chiltern Street). Kahvila on mahdottoman pieni ja ainakin lauantaisin täyteen ammuttu mutta kovin suloinen paikka kupposelle kahvia jos tilaa sattuu löytymään. Marylebone alueena on mielestäni myös todella kaunista, joten ajan saa kulumaan ihan vain pelkästään katujakin kiertelemällä.

Uusin suosikkini Marylebonessa on kuitenkin aivan upea click here Daunt Books-kirjakauppa (83-84 Marylebone High St). Jos olet kirjojen rakastaja tai ylipäätänsä tykkäät söpöistä kirjakaupoista, kannattaa tänne tehdä ehdottomasti vierailu. Kaupan tunnelma on vailla vertaansa ja siellä on ihan hyväksyttävää istua alas ja selailla kirjoja läpi rauhassa – kukaan ei tule patistamaan sinua ostamaan kädessäsi olevia kirjoja (vaikka minun selailema kirja olikin niin hyvä että se lähti kassan kautta kotiin mukaan).

Meillä oli ihanan rento päivä Lontoossa mutta samalla kovin väsyttävä sillä päivän aikana tuli käveltyä yli 15 kilometriä. Kotimatkalla nukahdimmekin molemmat ennenkuin ehdimme kissaa sanoa ja heräsimme kun juna saapui kotiasemalle. Lontoossa on aina ihana käydä, mutta vähintäänkin yhtä ihanaa on aina tulla kotiin!

Äiti-tytär aikaa Lontoossa

Kevätpäivä Lontoossa