Elämänmakuja

Laura

Mitä on tullut….

Katsottua – aloitettiin katsomaan Netflixiltä Unorthodox-sarjaa, joka on toistaiseksi vaikuttanut todella hyvältä ja mielenkiintoiselta. Kyseessä on minisarja joten turhan paljon aikaa sen katsominen ei vie. Luin myös jostain Morden i Sandhamn-sarjasta joka löytyy Amazon Primelta. Se perustuu Viveca Stenin dekkareihin joka sijoittuu Sandhamnin saaristoon. Olen lukenut kaikki kirjat joten tämä sarja on juuri todella helppo katsottava arki-iltoihin. Saaristokuume siinä kyllä tulee ja samalla harjoiteltua ruotsia (vaikka meillä onkin englanninkieliset tekstitykset päällä jotta mies pysyy perässä). Seuraavaksi haluaisin katsoa Michelle Obaman Becoming-dokkarin.

Luettua – sain synttärilahjaksi miehen veljeltä ja hänen vaimoltaan kirjalähetyksen, joka tuli kyllä ihan oikeean osoitteeseen. Rakastan saada kirjoja lahjaksi! Luin jo yhden niistä kirjoista joka oli Hadley Freemanin kirjoittama House of Glass. Se kertoo yhden juutalaissuvun tarinan koko 1900-luvulta, ja on aivan todella mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ahmin sen ihan parissa päivässä ja veikkaan että siitä tuli yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista!

Urheiltua – voin kyllä todeta että urheilut on ollut todella vähissä koko tämän lockdownin aikana. Varsinkin sinä aikana kun talosta sai lähteä ulos vain kerran päivässä, en käytännössä urheillut lainkaan sillä käytin sen ulkoilukerran koiran kävelytykseen. Nyt kun säännöset ovat hieman hellittäneet ja saamme lähteä ulos liikkumaan niin monta kertaa päivässä kun haluamme, päätimme kaverin kanssa ruveta juoksemaan (ja yhtä kaveria saa nähdä myös ulkona). Pyrimme juoksemaan siis 3 kertaa viikossa, couch to 5 k appin mukaisesti. Appi on loistava, koska tarkoitus on kasvattaa juoksemisaikaa koko ajan. Olemme vasta ensimmäisessä viikossa mutta olen jo todennut että toivon mukaan jatkamme tätä. Kaverin kanssa on kivaa ja motivoida liikkua ja appi kertoo meillä tasan tarkkaan koska juostaan tai koska kävellään. Ollaan myös käyty miehen kanssa golffailemassa iltaisin.

Fiilistellyt – meidän puutarhaa joka alkaa kukoistaa aivan ihanasti. Erityisesti meidän wisteriaa, eli suomeksi sinisadetta. Se on mielettömän suosittu seinää pitkin kiipevä köynnöskukka, jota näkyy paljon kaikkialla. Usein sen värinä on upea liilaa, mutta meidän versio on valkoinen ja se on aivan ihana. Joka aamu menen ihmettelemään kuinka paljon se on kukoistanut päivän aikana.

Miettinyt – erityisesti kesää ja sen suunnitelmia. Yritän aina pysyä positiivisenä ja miettiä kuinka hyvin asiat minulla on. Sen takia tuntuu erityisen tylsältä valittaa, koska tiedostan kyllä että onneksi me olemme terveitä, Suomessa mun perhe on terve ja kaikki on niin hyvin kun voi olla tämän pandemian keskellä. Mutta…silti…seuraa pieni negistely.

Nimittäin rakastan kesää ja minä olen yleensä juuri se joka suunnittelee kesää ihan innoissaan. Kaikkia kivoja suunnitelmia. Ja tällä hetkellä me ei tietysti voida suunnitella mitään kesälle. Jokatapauksessa minulla on vähintään 2 viikkoa lomaa edessä jossain vaiheessa kesää ja haluaisin niin tehdä jotain muuta kun olla pelkästään kotona.

Eniten tietysti ärsyttää jos ei päästä käymään Suomessa. En ole suostunut vielä luopumaan toivosta sen suhteen, mutta tiedostan kyllä että se on epätodenäköistä että voidaan lähteä Suomeen kesällä. Ja se ottaa päähän niin paljon. On jo niin ikävä äitiä, mummia ja Arskaa. Erityisesti tietysti Arskaa jonka kanssa puhun joka päivä Facetimen välityksellä 😀

Jos ei päästä Suomeen se tarkoittaa että vietetään täällä Briteissä koko kesä. Mikä, uskokaa pois, ei sinänsä harmita yhtään koska täällä on aivan upeita kotimaan kohteita. Mutta tämän hetken sääntöjen mukaan jotka luultavasti jatkuu ainakin heinäkuulle, ei ole sallittua viettää öitä poissa kotoa. Joten kaikki kotimaan retket on poissasuljettu vaihtoehto. Ja en siis halua edes minnekään hotelliin, vaan haluaisin telttailemaan jonnekkin syrjäseudulle. Mutta se ei ole sallittua. Kesäisin haluaisin rannikoseuduille tai vaan edes hiukan vaihtamaan maisemaa, mutta en tiedä kuinka mahdollista se tulee olemaan.

Joten täytyy sanoa että viime päivät en ole hirveän positiviisesti pystynyt ajattelemaan tätä kesää…mutta jos kesäsuunnitelmat (tai niiden puuttuminen) on suurin ongelma, niin se on tietysti jo ylellisyys itsessään.

Suunnitelmat – täällä on edessä pitkä viikonloppu ja otin itseasiassa yhden ekstra päivän vapaaksi, joten edessä on nelipäiväinen viikonloppu. Näyttäisi siltä että kelitkin suosivat joten tarkoitus on viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona! Onneksi saamme siis nyt jo ajaa muualle ulkoilemaan, olen siitä todella kiitollinen, sillä se tarkoittaa että päästään taas tutkimaan uusia paikkoja mieheni ja koiran kanssa. Se on meidän lempipuuhaa! Juuri viime viikonloppuna löydettiin aivan ihana kävelyreitti läheisestä kylästä. Oli aivan huippua vaihtaa hieman maisemaa!

Mukavaa viikon jatkoa! Ja hei, jos teillä on mitään ideoita miten keksiä kivaa pientä kesätekemistä näinä poikkeusaikoina niin pliis jakakaa teidän ideat!