Elämänmakuja

Äidiltä tyttärelle

Epäsuosittuja mielipiteitä – Laura

Laura

Blogeissa on kierrellyt monen monta kertaa tälläisiä “epäsuosittuja mielipiteitä” (en valitettavasti kyllä muista kenen blogista tämä lähti, mutta ainakin Anna Vihervaarasta, Jonnamaista ja HomeviaLaura on kirjoitellut omistaan) ja nyt hetken inspiraatiossa päätin kirjoittaa omistani. Nämä tulee ottaa tietysti ihan huumorilla, mielipideasioitahan nämä kaikki ovat, mutta ehkä näiden tarkoituksena on kuitenkin esittää enemmän sellaisia valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä? Täältä siis pesee!

Vihaan, vihaan lentomatkustamista – siis itse sitä siirtymistä paikasta A paikkaan B. Lentokenttiä, lentokoneita, siirtymisiä…ihan sitä kaikkea. En tiedä mitään rasittavampaa koko maailmassa. Inhoan sitä lentokentällä oleilua, inhoan lentokoneita joissa matkustetaan kuin sillit purkissa, vihaan turvatarkastuksia, vihaan lentokenttien ravintoloita (erityisesti Briteissä – voi luoja miksi niiltä ei ikinä saa edes mitään vähintäänkään raikasta/terveellistä safkaa?). Vihaan sitä että siellä pitää olla niin aikaisin ja eniten inhoan ihan kaikkea muuta mitä lentomatkustamisen kylkiäisenä tulee. Matkustaisin oikein mielelläni junalla joka paikkaan jos vaan pystyisin.

Tiedostan kyllä että tämä ei ole “epäsuosittu mielipide” sillä lentomatkustamista ei pidetä millään tavalla trendikkäänä enää mutta oli silti pakko laittaa se tähän koska tämä on nyt kuitenkin hieman erilainen syy siihen miksi mielelläni en enää koskaan matkustaisi lentokoneella. 

Raivostun englannin kielen käytöstä suomen kielessä. Olen ennenkin paasannut tästä blogissa mutta voi elämä että se ottaa päähän joka kerta. Inhokkisanojani on dinneri, husbandi, brekkari, lunchi, darling…en kestä!! Ja kyllä, syyllistyn tähän itsekin ja joka kerta kun teen sen haluan lyödä itseäni halolla päähän. Suomi suomena ja englanti englantina kiitos.

Vaikka perinteisestä Britti-ruuasta en muuten tykkää, niin mikään ei ole parempaa kuin ranskalaiset juustolla. Varsinkin jos kärsii krapulasta. Kysessä on siis niinkin hienosta ruuasta kuin ranskikset, niiden päälle viinietikkaa, suolaa ja sitten sulatettua cheddar-raastetta. Minua katsotaan aina hieman vinoon kun sanon että se on yksi brittiläisen ruuan taidonnäytteistä.

En tykkää Barcelonasta tai Pariisista. Tai Berliinistä. Ihan kivoja kaupunkeja mutta en vaan millään ymmärrä niiden viehätystä. En vaikka olen niissä käynyt monta kertaa, mutta en silti vaan ole lämmennyt.

En ymmärrä Haruki Murakamin kirjojen päälle. Luin yhden (“Miehet ilman naisia”) ja jouduin toteamaan että en kyllä heti uudestaan hänen kirjoihinsa tartu. Liian psykedeelistä omaan makuuni, en vain tajunnut ollenkaan.

Vaikka se tuntuukin olevan nykyään epäsuosittuja mielipide (varsinkin omalla alallani) niin en miellä ihmisiä jotka työskentelee iltaisin ja viikonloppuisin (jos siis on toimistotyöläisestä kyse) todella ahkeriksi. Minusta se kielii vain useimmiten huonosta ajankäytöstä ja organisoinnista. Mielestäni siitä ei myöskään pitäisi palkita (kyllä, ymmärrän että joskus on pakko tehdä ylitöitä mutta jos siitä tulee enemminkin sääntö kuin poikkeus niin mielestäni se menee yli ja jotain pitäisi korjata). Mielestäni mikään työ ei ole sen arvoista että se ottaa vallan muusta elämästä.

En kestä fine diningiä (haha, paras esimerkki finglishistä jota inhoan! Tässä kyllä näkee, en tiedä mikä olisi tälle oikea suomenkielinen sana). Pienet annokset saa minut lähinnä raivostumaan ja en koe oloani ollenkaan mukavaksi missään superhienoissa ravintoloissa.  Yleensä ruoka ei myöskään ole mielestäni mitenkään erikoista. Esimerkkinä tästä todettakoon Bronda, joka kai luokitellaan tälläiseksi ravintolaksi? Kävin kerran eikä tarvitse uudestaan mennä.

Olen ulkosuomalainen mutta en ikävoi paljon mitään suomalaisia ruokajuttuja. Ruisleivästä olen jäänyt kokonaan jälkeen ja muutenkaan en haikaile enää suomalaisten ruokien perään niin paljon että kantaisin niitä kotiin saakka. Ainut juttu jota kannan kotiin on Fazerin sininen ja sipulikeittopussit.

En kestä sitä jos ihmiset katsoo ja räplää puhelintansa ruokapöydässä, kirkossa, hautajaisissa ja kavereiden seurassa. Ei sitä puhelinta tarvitse todellakaan koko ajan katsoa, varsinkaan edellemainituissa tilanteissa.

Argh, olen puhunut 🙂 Kertokaa omat epäsuositut mielipiteenne niin etten joudu täällä yksin pohtimaan olenko ihan omituinen 🙂

Yhden pakkauksen ihmetuote

Jaana

Yhteistyössä Naturellement.fi

Sain ihanalta Liisalta (joka on Naturellemet verkkokaupan takana!) kutsun uuden tuotteen lanseeraus tilaisuuteen. Tuote kuulosti houkuttelevalta, joten ajattelin ottaa siitä hieman enemmän selvää. Miten muka voi olla vain yksi purtilo matkassa ja sillä selvitään? Itse joudun jonkun verran matkustamaan työn puolesta. Matkat ovat useimmiten yhden yön matkoja, jolloin en laita matkalaukkua rumaan vaan tyydyn pakkaamaan käsimatkatavaroihin. Sallittu litran muovipussi nesteille aiheuttaa joskun suuriakin ongelmia kun niitä nesteitä vähemmästäkin kertyy matkalle mukaan – mutta nyt tämän uuden tuotteen kautta voisi siis ottaa mukaan vain yhden tuotteen, joka toimii niin kasvovoiteena kuin meikinpoistoaineena ja vaikka käsivoiteena – oikeastiko?

Le Baume Integral on Celine Escanding kehittelemä voide, joita on kolmea eri tyyppiä. No 1 on ns. monitoimituote, no.2 heleyttäjä ja no.3 tarkoitettu vanhenevalle iholle. Itse kun en ole enää teini niin kokeilin Nro 3. Silica & Cucumber, jonka tarkoitus on lievittää kireyttä, liftaava ja antaa ikäänkuin toisen ihon ihon pinnalle pienentäen ihohuokosia ja antaen runsaasti kosteutta. Tuote on täydellinen luomutuote, eco sertifioitu, eteerinen luonnonkosmetiikka, joka vie mukanaan helppoudellaan ja tehokkuudellaan. Nyt matkassa on viime viikkoina ollut vain yksi kasvotuote – aika helpottavaa:)

Kiitos Liiisa että kutsuit minut tilaisuuteen ja pääsin tutustumaan häikäisevään uuteen tuotteeseenne!

P.S. Tuotetta on jo myytävänä Ruohonjuuri kaupoissa 🙂

Vihdoinkin mukava viikonloppu!

Jaana

Tiedän, että olen toitottanut koko viikon että olen ollut sairaana, mutta niin olisitte tekin jos olisitte ollut samassa tilanteessa – mutta nyt se onneksi ohi! Ja siksi kaikki ihan tavallinenkin tuntuu aivan taivaalliselta. Jouduin näet peruuttamaan kampaajan  ja jalkahoidon, jotka ovat varmasti yksiä suosikkejani. Miten siis sujui viikonloppu?

Siispä pääsin vihdoinkin kampaajalle. Voitte vain kuvitella kuinka upeaa oli kun hän hieroi päätä pesupaikalla ja tuntui, että ihan varpaissa nipisteli kun veri lähti päässä kiertämään. Tällä kertaa oli vuorossa vain kevytväri ja kampaus, mutta aah niin ihanaa! Viikon sairastelun jälkeen kampaajakäynnin jälkeen olo oli taas ihanan freesi. Kiitos jälleen Lolalle!

Kuinka sopivasti sattuikin, että oli Fiskarsin maalaismarkkinat myös viikonloppuna. Koko viikon sairastellessa ei paljon mikään ruoka ole maistunut ja mieheni kävi joka aamu va’alla ja totesi, että on taas laihtunut. Noh, ei mikään ihme kun jugurtti aamulla, päivällä ja illalla ei paljon pääse lihottamaan 😂

Retki Fiskarsiin toi kevään tunnetta, sillä reitti vie peltojen ja maatilojen ohi joissa näki jo kevään tulon merkit.

Fiskarsisssa lumi oli jo kaikkialta sulanut ja näytti upean keväiseltä kun aurinko pilkisti pilvien takaata.Tämä markkina ei ole aivan yhtä suuri kun slow food markkina ovat , mutta kyllä tälläkin kerralla oli paljon ihania tuotteita ja taas tuli kassi täyteen herkkuja. Paikalla oli perinteisesti Linnan Marenki ihanine tuotteineen ja Culinaristit, jolla on aivan upeat mausteet. Nyt oli tarjolla uusia mausteita Espanjasta ja niitähän oli ihan pakko ostaa matkaan mukaan. Bakgårgen on aina varma leivän ostopaikka – ahh heidän tuotteet eivät petä koskaan!

Kassi täynnä  herkkuja sunntasimme nokkamme kohti kotia ja nautinnollisia makuhetkiä 🙂

Vielä ihana hoito Tanjan hyvissä käsissä kruunasi päivän! Ihan juuri sitä mitä olin vailla. Rauhallista ilmapiiriä, lempeää kosketusta iholla, hyväilevää hierontaa – kuinka voikaan olla onnellinen arjen pienistä ja suurista asioista.

Tanjan kädet kun touhuivat tuntui, että jokaisella kosketuksella oloni parani yhä ja siitä viikolla onnettomasta nuhaisesta ja väsyneestä ihmisestä pikkuhiljaa kuoriutui ihan normaali ihminen, jolla jopa oli hieman pilkettä silmässä. Kun lähdin jalat tuntuivat kevyiltä ja sääret eivät enää särkeneet ja kulmat olivat nostaneet katsetta – pieni lifting oli tapahtunut :). Kulmien värjäys on mielestäni paras facelift!

Maalaismarkkinoiden innoittamana ja tietenkin johtuen siitä, että voimat oli palautunut jaksoin jopa tehdä ruokaa viikonloppuna. Meillä ei olekaan viikkoon syöty mitään kunnollista, sillä kumpikin kun oli sairaana ei vain ruoka maistunut miltään.

Eikä viikonloput ilot siihen loppuneet – saimme haltijakummeina nähdä pienen kummipoikamme Ludwigin – hän tuli ensivisiitille! Voiko koirakuume enää tästä kasvaa – kerron teille että ei voi! Kuinka joku voi olla noin syötävän suloinen – hellässä hetkessä lupauduin jopa hoitajaksi 🙂

Siis täydellinen viikonloppu takana raskaan sairausviikon jälkeen – taas on akut ladattu!

Inspiraatiosta ja sen puutteesta

Laura

Olen aina ollut se ihminen joka on pyöritellyt silmiään jos joku on sanonut, että tarvitsee “enemmän aikaa ajatella”. Mietin aina että aikaahan sulla on, siitä vaan ajattelemaan. Ei se sen kummempaa vaadi.

Noh, ymmärrän nykyään tätä lausetta paljon paremmin. Tosin varmaan itse käyttäisin sanamuotoa että tarvitsen “tyhjää aikaa ajatella ja inspiroitua”. Tämä pätee kaikkiin elämänalueisiin – työhön, kotiin, harrastuksiin. Tämä liittyen harrastuksiin itseasiassa poiki tämän blogitekstin. Sillä huomaamme äidin kanssa, että aina välillä tulee säännöllisin väliajoin näitä aikakausia kun tuntuu, että on niin monta rautaa tulessa, ettei ole yksinkertaisesti aikaa inspiroitua ja kirjoittaa blogia. Vaikka olisikin ehkä itse aikaa kirjoittaa sitä blogia, mutta kun päässä surisee tuhat muuta asiaa, ei tule mitään inspiraatiota mistä tai miten kirjoittaa. Tälläinen aikakausi on ainakin itse minulla meneillään (siksi siis blogiin ei ole ilmestynyt postauksia niin usein).

Nykyään ymmärrän fiiliksen hyvin siitä ettei ole aikaa ajatella. Jos on kokoajan monta juttua meneillään -työreissuja, koira kipeänä ja tuhat juttua tehtävänä niin kaikki se “ajatustyö” menee siihen että teet kaikista välttämättömimmät jutut ja muut jää vähän retuperälleen.

Ja tällä en nyt tarkoita kiireestä valittamista. Koska inhoan sitä. Yksi ehdoton inhokkijutuistani on kiireestä valittaminen. Siitä on tullut yksi tämän päivän “muotisanoista”. Ikään kuin se tekisi itsestä jotenkin tärkeämmän jos on koko ajan “kiire”. Ei, en voi edes väittää että minulla on kiire koska ehdin ihan hyvin tehdä vaikka mitä asioita ja luuhata instagramissa monta varttia päivässä. Ehtisin kirjoittaa blogitekstejäkin mutta inspiraation puute vaivaa.

Ja tästä päästään taas siihen että tälläinen inspiraatio pula iskee aina silloin kun tuntuu että aivot surraa koko ajan ja miettii kaikkea muuta. Koska blogi on meille vain harrastus (ja mukava sellainen), en ota siitä postauksen kirjoittelusta mitään stressiä. Tiedän kyllä että se inspiraatio iskee taas jossain vaiheessa ja sitten niitä postausideoita tulee vaikka kuinka monta.

Ja tiedän tasan tarkkaa yleensä milloin se inspiraatio ainakin iskee. Ja se antaa konkreettisen esimerkin siitä kuinka mielestäni on todella hyvä tyhjentää välillä aivoja ja mielentilaa. Nimittäin se vanha kunnon loma. Poissa kotoa ja tutuista ympäristöstä. Mielellään ainakin viikon loma. Mikään ei toimi parempana mielentyhjentänä mielestäni kuin loma. Huomaan ainakin itse loman loppua kohden kuinka aivokapasiteetti on tyhjentynyt kaikesta “surinasta” ja kuinka alan taas ideoimaan ja miettimään niitä isompia juttuja (oli se sitten töihin, kotiin tai harrastuksiin liittyvää). Lomalta palatessa onkin sitten aina ihan uusi draivi tehdä asioita kun pää on täynnä uusia ja tuoreita ideoita.

Valitettavasti lomaa ei ole näkyvissä vielä hetkeen mutta eiköhän se taas kohta helpota! Mikä olikaan tämän tekstin pointti? En sitä oikein itsekään tiedä, mutta totesin että kyllä meistä jokainen tarvitsisi kunnon lomaa ainakin aina silloin tällöin 🙂

Instagram @elamanmakujablogi

       

Tracking

Theme by 17th Avenue · Powered by WordPress & Genesis