Jaana
Heippa pitkästä aikaa!
Taas olemme siirtyneet uuteen vuoteen ja tällä kertaa myös uuteen vuosikymmeneen! Tuntuu kuin olisi aivan pakko tehdä jotain todella suurta ja merkityksellistä, mutta voimat vei vatsatauti joka iski viime viikonloppuna ja huuhtoi kaikki suuret ajatukset uudesta vuodesta ja vuosikymmenestä. Viikko on tullutkin maattua sängynpohjalla, miten tuollainen tauti viekin ihan viimeisetkin voimat menneessään.
Täältä sängynpohjalta katsottuna mikään ei ole kovasti muuttunut, tuntuu aivan samalta kuin viikko sitten, mutta kuitenkin on jotenkin uusi olo – outo tunne! Se että tiedän, että olemme menossa valoa kohti on jo merkittävä juttu, sillä tänä syksynä on ollut erityisen pimeää ja märkää. Joulut ja uudet vuodet on juhlittu ja talo on ollut täynnä elämää viimeiset viikot, mistä olin todella iloinen! Laura oli Suomessa reilut pari viikkoa, ja Lauran mieskin pääsi uutta vuotta viettämään. Sen lisäksi meidän bonustytär ja Lauran paras kaveri oli käymässä Suomessa Amerikasta joten talossa on siis ollut vilinää ja vilskettä mikä on ollut todella kivaa. Nyt kaikki on kuitenkin palanneet omiin koteihinsa ja taitaa olla aika palata arkeen tämän sairasteluputkenkin jälkeen.
Tammikuu onkin jo hyvää vauhtia kulumassa ja ensi viikolla olemmekin jo melkein kuun puolivälissä. Useimpien ystävieni mielestä tammikuu on aivan kitukuukausi. Olen ehkä samaa mieltä, sillä se tuntuu kovin pitkältä ja usein tyhjältä kaikkien vuodenvaihteen hössötysten jälkeen. Siksi olenkin viime vuosina päättänyt, että tammikuussa pitää olla jotain mukavaa tekemistä. Lähden ystävän luo Berliiniin kuun puolessa välissä ja olen ilmoittanut Arskan ja itseni hajukurssille Mustiin & Mirriin sunnuntai-iltaisin (tosin tuskin minä siellä mitään haistelen vaan pidän remmin päästä kiinni ja odotan että Arska tekee kaiken työn 🙂 ).
Ennen ruokamyrkytystä minulla oli suuret haaveet ryhtyä siivoamaan taloa huone huoneelta ja raivata tilaa. Viedä vaatteita SPR:n konttiin kierrätykseen ja osa secondhand myyntiin. Käydä läpi kuivamuomakaapit ja katsoa, että siellä ei ole mitään vanhentunutta. Jotenkin siivoaminen tuo tyydytystä ja selkeät kaapit rauhaa. Kun kaikille on oma paikkansa, kaapeista löytää etsimänsä eikä ole mitään ylimääräistä.
Uskon, että kun tämä tauti on nyt helpottanut niin energiaa on sitäkin enemmän ja saan hyvän vauhdin puuhasteluihin.
Joulun ja uudenvuoden lepo teki todella hyvää ja meillä oli ihanan rento loma, joka selvästi tuntuu vieläkin. Söimme hyvin ja ulkoilimme paljon ja ennen muuta nautimme toistemme seurasta! Tälläistä lomaa sekä Laura että minä kaipasimme – täydellistä joutilaisuutta joka antoi tilaa ajatuksille ja rauhaa kropalle. Parin viikon syömisen ja Netflix-putken jälkeen olikin sellainen olo että on ihan kiva taas palata arkeen!
Hyvää uutta vuotta vielä kerran kaikille!
