Laura
Blogeissa on kierrellyt monen monta kertaa tälläisiä “epäsuosittuja mielipiteitä” (en valitettavasti kyllä muista kenen blogista tämä lähti, mutta ainakin Anna Vihervaarasta, Jonnamaista ja HomeviaLaura on kirjoitellut omistaan) ja nyt hetken inspiraatiossa päätin kirjoittaa omistani. Nämä tulee ottaa tietysti ihan huumorilla, mielipideasioitahan nämä kaikki ovat, mutta ehkä näiden tarkoituksena on kuitenkin esittää enemmän sellaisia valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä? Täältä siis pesee!
Vihaan, vihaan lentomatkustamista – siis itse sitä siirtymistä paikasta A paikkaan B. Lentokenttiä, lentokoneita, siirtymisiä…ihan sitä kaikkea. En tiedä mitään rasittavampaa koko maailmassa. Inhoan sitä lentokentällä oleilua, inhoan lentokoneita joissa matkustetaan kuin sillit purkissa, vihaan turvatarkastuksia, vihaan lentokenttien ravintoloita (erityisesti Briteissä – voi luoja miksi niiltä ei ikinä saa edes mitään vähintäänkään raikasta/terveellistä safkaa?). Vihaan sitä että siellä pitää olla niin aikaisin ja eniten inhoan ihan kaikkea muuta mitä lentomatkustamisen kylkiäisenä tulee. Matkustaisin oikein mielelläni junalla joka paikkaan jos vaan pystyisin.
Tiedostan kyllä että tämä ei ole “epäsuosittu mielipide” sillä lentomatkustamista ei pidetä millään tavalla trendikkäänä enää mutta oli silti pakko laittaa se tähän koska tämä on nyt kuitenkin hieman erilainen syy siihen miksi mielelläni en enää koskaan matkustaisi lentokoneella.
Raivostun englannin kielen käytöstä suomen kielessä. Olen ennenkin paasannut tästä blogissa mutta voi elämä että se ottaa päähän joka kerta. Inhokkisanojani on dinneri, husbandi, brekkari, lunchi, darling…en kestä!! Ja kyllä, syyllistyn tähän itsekin ja joka kerta kun teen sen haluan lyödä itseäni halolla päähän. Suomi suomena ja englanti englantina kiitos.
Vaikka perinteisestä Britti-ruuasta en muuten tykkää, niin mikään ei ole parempaa kuin ranskalaiset juustolla. Varsinkin jos kärsii krapulasta. Kysessä on siis niinkin hienosta ruuasta kuin ranskikset, niiden päälle viinietikkaa, suolaa ja sitten sulatettua cheddar-raastetta. Minua katsotaan aina hieman vinoon kun sanon että se on yksi brittiläisen ruuan taidonnäytteistä.
En tykkää Barcelonasta tai Pariisista. Tai Berliinistä. Ihan kivoja kaupunkeja mutta en vaan millään ymmärrä niiden viehätystä. En vaikka olen niissä käynyt monta kertaa, mutta en silti vaan ole lämmennyt.
En ymmärrä Haruki Murakamin kirjojen päälle. Luin yhden (“Miehet ilman naisia”) ja jouduin toteamaan että en kyllä heti uudestaan hänen kirjoihinsa tartu. Liian psykedeelistä omaan makuuni, en vain tajunnut ollenkaan.
Vaikka se tuntuukin olevan nykyään epäsuosittuja mielipide (varsinkin omalla alallani) niin en miellä ihmisiä jotka työskentelee iltaisin ja viikonloppuisin (jos siis on toimistotyöläisestä kyse) todella ahkeriksi. Minusta se kielii vain useimmiten huonosta ajankäytöstä ja organisoinnista. Mielestäni siitä ei myöskään pitäisi palkita (kyllä, ymmärrän että joskus on pakko tehdä ylitöitä mutta jos siitä tulee enemminkin sääntö kuin poikkeus niin mielestäni se menee yli ja jotain pitäisi korjata). Mielestäni mikään työ ei ole sen arvoista että se ottaa vallan muusta elämästä.
En kestä fine diningiä (haha, paras esimerkki finglishistä jota inhoan! Tässä kyllä näkee, en tiedä mikä olisi tälle oikea suomenkielinen sana). Pienet annokset saa minut lähinnä raivostumaan ja en koe oloani ollenkaan mukavaksi missään superhienoissa ravintoloissa. Yleensä ruoka ei myöskään ole mielestäni mitenkään erikoista. Esimerkkinä tästä todettakoon Bronda, joka kai luokitellaan tälläiseksi ravintolaksi? Kävin kerran eikä tarvitse uudestaan mennä.
Olen ulkosuomalainen mutta en ikävoi paljon mitään suomalaisia ruokajuttuja. Ruisleivästä olen jäänyt kokonaan jälkeen ja muutenkaan en haikaile enää suomalaisten ruokien perään niin paljon että kantaisin niitä kotiin saakka. Ainut juttu jota kannan kotiin on Fazerin sininen ja sipulikeittopussit.
En kestä sitä jos ihmiset katsoo ja räplää puhelintansa ruokapöydässä, kirkossa, hautajaisissa ja kavereiden seurassa. Ei sitä puhelinta tarvitse todellakaan koko ajan katsoa, varsinkaan edellemainituissa tilanteissa.
Argh, olen puhunut 🙂 Kertokaa omat epäsuositut mielipiteenne niin etten joudu täällä yksin pohtimaan olenko ihan omituinen 🙂
3
Haha, tää oli hauska. ? Inhoan myös lentokenttiä ja -matkustamista samoista syistä kuin sinä (toki myös ekologisista syistä). Jotkut finglistiset ilmaisut särähtää pahasti korvaan, enkä myöskään ymmärrä kännykän räpläämistä muiden seurassa. Finediningista tykkään (en tiiä, onko tuolle edes suomennosta!) mutta olipa virkistävää lukea sun vastakkaisia ajatuksia siitä. ?
Jes, toinen lentokenttien vihaaja! Keskusteltiin tästä kaverin kanssa jonka mielestä on ihanaa mennä lentokentällä aikaisin, kierrellä kaupoissa ja syödä hyvää ruokaa ennenkuin lähtee. Toisen ihanne on mun painajainen 😀
Ymmärrän kyllä että parhaimmillaan finedinining on oikein kunnon elämys, ehkä en vain ole käynyt oikeassa paikassa vielä? 🙂
Mukavaa viikonloppua 🙂
Samaa mielta lentokentista, koneesta, kenttien ruokapalveluista! Tykkaan matkustamisesta vasta matkakohteesta.
Samaa mielta myos englannin kaytosta suomen kielessa ja pyrin olla kayttamatta sita aina kun vaan on mahdollista. Ainoat sanat, joita en tieda suomeksi, ovat rakentamiseen liittyvat, joten jouduin selittamaan montakin asiaa vanhemmille ja ystaville. Tosin englanninkaytto niidenkin suhteen arsyttaa.
Se etta Briteissa kaikilla on kaikki aina hyvin (fine) ja huonoja paivia ei mukamas ole koskaan. Itse en ainakaan jaksa olla hyvantuulinen, mutta sitten saankin palautetta etta vaikutan vihaiselta kun en ole jatkuvasti iloinen.
Haha, sama juttu täällä, matkustamisesta nautin vasta sitten kun olen itse matkakohteessa 🙂 Tuskailin taas Heathrown 3 terminaalissa että miten siellä voikin olla niin huonot valikoimat safkojen suhteen…kaikkialla samat kahvilat ja kolmioleivät!
Joo, sama juttu täällä. Yritän pitää kielet erillään toisistaan, tosin täytyy myöntää että en osaa esimerkiksi omaa ammattisanastoa suomeksi (puolustukseseni totean että kun on opiskellut kaikki tutkinnot täällä Briteissä niin en vain ole ikinä joutunut etsimaan suomenkielisiä vastineita niille). Mut joo, mua ärsyttää aina jos käytän englantia suomen kielen seassa.
Argh, ja toi viimeinen. Ymmärrän niin hyvin! Muistan kun töissä joku kysy että onko kaikki hyvin kun näytät niin vihaiselta just. Olisi tehnyt mieli sanoa että kuule nyt vituttaa, mutta enhän sitä sit tietenkään tehnyt…totesin vaan että kaikki on “fine” 😀 Näistä brittiläisyyksistä ja niistä kiemuroista saisi tehtyä ihan oman postauksensa 🙂
Ihanaa viikonloppua Lontooseen!
Älä yllytä. Ai kauheeta, ei kaduta ihan vielä:
Vahva suositus..
Juurikin näin..
Kun nuo hajatelmat kuulen, en voi olla miettimättä liikkuuko sanojan päässä.. ripset? Tolkutonta sanojen kääntelyä, ja ajatuksena jonkun hlön ’vahva suositus’ on ns. mostly disgusting ?, mikäli hän ei ole kriitikko. Juurikin näin ei vaatine avaamista yhtään enempää.
😀 Niinpä niin, ei mitään lisättävää 🙂
Niin monta osumaa, että ilmoittaudun samaan kelkkaan: Murakami, englanninkieliset ilmaukset, hienosteleva piperrysruoka, lentokentät. Ja tietysti kännykänräplääjät… mutta jostainhan sitä turvaa on haettava – voi tulla panic jos ei tiedä missä frendit on chillaamassa.
Jee! Ja kiva kuulla erityisesti että on olemassa joku muu jolle Murakami ei iske 😀 Tuota kännykän räpläämistä tietyissä tilanteissa en kyllä ymmärrä niin mitenkään…kamalan epäkohteliasta kanssaihmisille ja tilaisuudelle!