Viikkokuulumiset

Viime aikojen suosikkeja ja ajatuksia

September 17, 2020

Laura

Briteissä sää on aina suosittu keskustelunaihe. Ja turvallinen sellainen. Siitä ei ikinä löydy onneksi väittelyn aihetta ja aina voi turvallisesti päivitellä sen hetkistä säätä. Ja uskokaa pois, säästä keskustellaan paljon tällä saarella 🙂 Saimme nauttia jonkinlaisista kivoista kesäsäistä mutta ironista kyllä, mielestäni lämpimimmät säät ja hellekelit koimme huhti-toukokuussa sekä nyt syyskuussa! Nyt näyttää tosin siltä että kelit alkaisivat pikkuhiljaa viilenemään.Toivon mukaan viikonloppuna olisi vielä kiva keli, sillä haluamme testata uutta savustinta jonka äiti tilasi meille lahjaksi. Sillä toivon mukaan mieheni saa tehtyä ihanaa savukalaa meille.

Illat menee meidän opiskeluiden parissa – mies opiskelee suomea Duonlingon kautta. Siitä saa kyllä välillä hyvät naurut koska siellä on mitä hassumpia lauseita. Sellaisia joita en todellakaan näe käytettäväksi oikeassa elämässä, kuten “viisi pöllöä jahtaa meitä”. Minä taas olen yrittänyt prepata Brittein kansalaisuustestiin. Olen jo vuosia ollut siinä tilanteessa että voisin hakea kansalaisuutta mutta laiskuus on yksinkertaisesti ottanut vallan. Nyt ajattelin että josko vihdoin saisin aikaiseksi haettua sen. Sitä varten vaaditaan aikamoinen paperisota, kansalaisuustesti sekä kielitesti. Kielitestiä minun ei onneksi tarvitse tehdä, koska olen suorittanut kaikki tutkintoni Briteissä. Mutta kansalaisuustesti pitää tehdä. Testi kestää 45 min ja 24 kysymykseen pitää vastata (muistaakseni 18 pitää saada oikein). Testissä kysellään brittiläisestä yhteiskunnasta joka on vielä ihan ok, mutta testin vaikein osuus on historia ja yrittää muistaa kaikki kuninkaat ja kuningattaret ja mitä he tekivät…

Loppuun vielä muutama suosikkijuttu/inspis viime ajoilta…

Sarja

Olemme katsoneet yhtäsoittoa Outlander-sarjaa. En voi ymmärtää miten löysimme tämän sarja ihanuuden vasta nyt? Olemme siis sarjan ensimmäisessä tuotantokaudessa ja se sijoittuu upeaan Skotlantiin. Tekisi mieli vain pukea ylleen miljoona kerrosta skottiruutua ja lähteä Highlandseille vaeltamaan. Jos etsit uutta sarjaa syksyyn, niin sanoisin tämän olevan se. Ihana sarja katsoa sohvannurkassa vällyjen alla myrskyisinä syysiltoina, tämä sopii syksyyn kuin nakutettu. Olen vakuuttanut että sarja on myös hyvää opiskelumateriaalia sillä vaikka se on fiktiota, on siinä sattuvat isot tapahtumat ihan totta. Täten lasken sarjan katsomisen myös osaksi opiskeluani Brittien kansalaisuustestiä varten 😀

Tavaroiden organisoiminen ja järjestely

Haluaisin aivan reippaalla kädellä karsia tavaraa kotoa ja järjestää kaappeja järkevästi. Haluan lisää tilaa hengittää 😀 Ainut huono juttu vaan on se, että koronan myötä myös puoli Britanniaa on herännyt tähän tavaroiden karsimisbuumiin ja monet charity shopit jonne tavaraa voisi lahjoittaa on ihan täynnä. Joten vaikka karsisin tavaraa, en pääse tällä hetkellä siitä mitenkään eroon. Mutta päätin jatkaa tavaroiden karsimista ja sitten laittaa ne jo valmiiksi pusseihin jotta kun tilaa on lisää, voin viedä ne charity liikkeisiin. Ainakin meidän kaupungin liikkeet ovat todella pieniä ja kaikenlisäksi he ovat joutuneet järjestelmään tiloja uudelleen joten ymmärrän kyllä että tilasta on puutetta.

Ruoka

Kokeilin ensimmäistä kertaa orzoa, joka on ilmeisesti jonkun tyyppistä pastaa? Jokatapauksessa se oli aivan älyttömän hyvää! Paistoin sitä pannulla jotta se ensin paahtui, kunnes aloin kypsentämään sitä. Sekaan runsaasti mausteita ja erilaisia vihanneksia ja päälle vielä juustoa niin super! Täytyy tehdä sitä uudestaan pian ja sitten tulla jakamaan resepti myös tänne! Ainut hieman ärsyttävämpi juttu on, että sitä on hankala löytää ihan normikaupasta…

Liikunta

Mainitsinkin ehkä alkukesästä että kaverin kanssa aloitimme couch to 5 k-appin avulla juoksemaan. Tuo juoksukoulu tuli saatettua loppuun jo aikoja sitten mutta onnekseni juoksu on pysynyt harrastuksena siitä lähtien. Kolme kertaa viikossa käydään aina aamuisin juoksemassa kaverin kanssa ja täytyy sanoa että itseasiassa nämä alkusyksyn aamut on ehkä ihan parasta juoksuaikaa. Niin upeista aamuista saadaan nauttia että väkisinkin päivä alkaa hyvin. Investoin myös vihdoin uusiin juoksukenkiin ja täytyy kyllä sanoa että juoksu kulkee niin eri tavalla kun on kunnon popot jalassa!

Viikkokuulumiset – Jaana

June 8, 2020

Jaana

Miten on mahdollista, että on jo kesäkuu! Mihin menivät huhti-ja toukokuu – ne vain humahtivat jonnekin tässä koronakriisin keskellä. Kesä ja luonto ovat parhaimmillaan ja vihreys ympärillä on lähes läpitunkevaa. Illat ovat niin valoisia, että en ehdi nähdä kun kaikki ostamani uudet aurinkokennovalot syttyvät, sillä ne näkyvät vasta joskus 23.00 jälkeen kunnolla. Taitaa olla tämän ajankohdan luksus ongelma 🙂

Kasvihuoneessa kaikki kasvavat ihan kohisten, kuten myös voikukat kasvihuoneen ulkopuolella – kääk, niitä on tänä vuonna extra paljon – tämä ei perustu pelkkään luuloon vaan ihan faktaan, kun talvi oli niin leuto. Odotan pakkasia ensi talveksi uskokaa tai älkää!

Tämän viikon alku oli hieman erilainen sillä minulla oli maanantai poikkeuksellisesti vapaata, sillä maanantaina tuli täyteen 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa- tähän voisi sanoa samaa kuin kommenttini yllä keväästä – mihin se aika oikein meni? Maanantaina kun ravintolat aukesivat päätin lähteä kaupunkiin näkemään ihmisiä ja nauttimaan valmiiksi katetusta ruokapöydästä. Maanantai aamu oli yllätyksellinen, sillä ovikello soi aamutuimaan ja työkaverini ja rakas ystäväni seisoi 3m päässä ovesta valtava kukkakimppu sylissä ja toi onnittelukukat – voiko aamu paremmin alkaa! En ole nähnyt häntä 12 viikkoon, joten riemu oli korkeimmillaan. 😘

Laitoimme itsemme valmiiksi toivuttuamme aamun yllätyksestä ja lähdimme kaupunkiin katselemaan ihmisiä ja nauttimaan erilaisesta maisemasta. Nautimme myöhäisen lounaan Uunisaaressa ja kävelimme Kaivopuiston rannassa Arskan kanssa, joka myös ilahtui kun sai nähdä muita koiria! Illalla ystäväni tuli pienelle iltapalalle ja minä menin väsyneenä mutta onnellisen nukkumaan.

Viikko on hujahtanut taas kerran nopeasti, päivät etätöitä tehden ja illat pihatöissä. Tämä kyllä tuo hyvän tasapainon päiviin!

Olen pitkään miettinyt ruokapöytämme maalaamista ja nyt toteutin sen vihdoinkin! Pöytä on kohtuullisen suuri ja hallitseva huonekalu ruokahuoneessamme. Tumma pöytä vei huoneesta valoa ja tuntui liian raskaalta. Kävin ostamassa kalkkimaalia ja eikun töihin. Hioin pöydän pinnan kevyesti vanhasta väristä ja sitten maalasin päälle valkoisella kalkkimaalilla ja lakkasin mattalakalla päälle. Työ kesti perjantai-illan, sillä kalkkimaali kuivuu aika nopeasti ja sain sen maalattua kolmeen kertaan, jotta pöydän pinnasta tulee hyvä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen – huoneesta tuli huomattavasti valoisampi ja avaramman tuntuinen.

Lauantaina näin ystäviämme pitkästä aikaa! Olipa ihana nähdä heitä ja vaihtaa kuulumisia. Kuinka paljon ystävyyttä ja ystävien näkemistä arvostaakaan kun sitä ei ole voinut viimeaikoina tehdä aktiivisesti. Oli ihana suunnitella ja valmistaa ruokaa, sillä tiedän, että he arvostavat hyvää ruokaa kuten mekin 🙂

Sunnuntaiaamu valkeni vihdoin aurinkoisena ja puutarhatyöt odottivat tekijäänsä. Kukkapenkkejä tuli kitkettyä ja siistittyä ja lammen reunustaa taas vähän puhdistettua. Se on niin raskasta työtä sillä sammal on vallannut lammen ympäryksen kivetyksen kokonaan vuosien varrella ja nyt oli korkea aika ryhtyä tuumasta toimeen. Kun altaan reuna on puhdistettu tyhjennän altaan vedestä ja puhdistan hiekkapohjan kasveista, jotta altaan vesi pysyy puhtaampana ja Arskan kesäuima-allas on taas käyttövalmis . Tällä hetkellä siellä on niin paljon kasvillisuutta, että kun Arska tulee ylös sieltä niin sillä roikkuu aina joku vihreä kasvi turkissa tai päässä 🙂

Ihana kesäviikko takana ja onneksi monta vielä edessä.

Viime aikaisia kuulumisia

May 20, 2020

Laura

Mitä on tullut….

Katsottua – aloitettiin katsomaan Netflixiltä Unorthodox-sarjaa, joka on toistaiseksi vaikuttanut todella hyvältä ja mielenkiintoiselta. Kyseessä on minisarja joten turhan paljon aikaa sen katsominen ei vie. Luin myös jostain Morden i Sandhamn-sarjasta joka löytyy Amazon Primelta. Se perustuu Viveca Stenin dekkareihin joka sijoittuu Sandhamnin saaristoon. Olen lukenut kaikki kirjat joten tämä sarja on juuri todella helppo katsottava arki-iltoihin. Saaristokuume siinä kyllä tulee ja samalla harjoiteltua ruotsia (vaikka meillä onkin englanninkieliset tekstitykset päällä jotta mies pysyy perässä). Seuraavaksi haluaisin katsoa Michelle Obaman Becoming-dokkarin.

Luettua – sain synttärilahjaksi miehen veljeltä ja hänen vaimoltaan kirjalähetyksen, joka tuli kyllä ihan oikeean osoitteeseen. Rakastan saada kirjoja lahjaksi! Luin jo yhden niistä kirjoista joka oli Hadley Freemanin kirjoittama House of Glass. Se kertoo yhden juutalaissuvun tarinan koko 1900-luvulta, ja on aivan todella mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ahmin sen ihan parissa päivässä ja veikkaan että siitä tuli yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista!

Urheiltua – voin kyllä todeta että urheilut on ollut todella vähissä koko tämän lockdownin aikana. Varsinkin sinä aikana kun talosta sai lähteä ulos vain kerran päivässä, en käytännössä urheillut lainkaan sillä käytin sen ulkoilukerran koiran kävelytykseen. Nyt kun säännöset ovat hieman hellittäneet ja saamme lähteä ulos liikkumaan niin monta kertaa päivässä kun haluamme, päätimme kaverin kanssa ruveta juoksemaan (ja yhtä kaveria saa nähdä myös ulkona). Pyrimme juoksemaan siis 3 kertaa viikossa, couch to 5 k appin mukaisesti. Appi on loistava, koska tarkoitus on kasvattaa juoksemisaikaa koko ajan. Olemme vasta ensimmäisessä viikossa mutta olen jo todennut että toivon mukaan jatkamme tätä. Kaverin kanssa on kivaa ja motivoida liikkua ja appi kertoo meillä tasan tarkkaan koska juostaan tai koska kävellään. Ollaan myös käyty miehen kanssa golffailemassa iltaisin.

Fiilistellyt – meidän puutarhaa joka alkaa kukoistaa aivan ihanasti. Erityisesti meidän wisteriaa, eli suomeksi sinisadetta. Se on mielettömän suosittu seinää pitkin kiipevä köynnöskukka, jota näkyy paljon kaikkialla. Usein sen värinä on upea liilaa, mutta meidän versio on valkoinen ja se on aivan ihana. Joka aamu menen ihmettelemään kuinka paljon se on kukoistanut päivän aikana.

Miettinyt – erityisesti kesää ja sen suunnitelmia. Yritän aina pysyä positiivisenä ja miettiä kuinka hyvin asiat minulla on. Sen takia tuntuu erityisen tylsältä valittaa, koska tiedostan kyllä että onneksi me olemme terveitä, Suomessa mun perhe on terve ja kaikki on niin hyvin kun voi olla tämän pandemian keskellä. Mutta…silti…seuraa pieni negistely.

Nimittäin rakastan kesää ja minä olen yleensä juuri se joka suunnittelee kesää ihan innoissaan. Kaikkia kivoja suunnitelmia. Ja tällä hetkellä me ei tietysti voida suunnitella mitään kesälle. Jokatapauksessa minulla on vähintään 2 viikkoa lomaa edessä jossain vaiheessa kesää ja haluaisin niin tehdä jotain muuta kun olla pelkästään kotona.

Eniten tietysti ärsyttää jos ei päästä käymään Suomessa. En ole suostunut vielä luopumaan toivosta sen suhteen, mutta tiedostan kyllä että se on epätodenäköistä että voidaan lähteä Suomeen kesällä. Ja se ottaa päähän niin paljon. On jo niin ikävä äitiä, mummia ja Arskaa. Erityisesti tietysti Arskaa jonka kanssa puhun joka päivä Facetimen välityksellä 😀

Jos ei päästä Suomeen se tarkoittaa että vietetään täällä Briteissä koko kesä. Mikä, uskokaa pois, ei sinänsä harmita yhtään koska täällä on aivan upeita kotimaan kohteita. Mutta tämän hetken sääntöjen mukaan jotka luultavasti jatkuu ainakin heinäkuulle, ei ole sallittua viettää öitä poissa kotoa. Joten kaikki kotimaan retket on poissasuljettu vaihtoehto. Ja en siis halua edes minnekään hotelliin, vaan haluaisin telttailemaan jonnekkin syrjäseudulle. Mutta se ei ole sallittua. Kesäisin haluaisin rannikoseuduille tai vaan edes hiukan vaihtamaan maisemaa, mutta en tiedä kuinka mahdollista se tulee olemaan.

Joten täytyy sanoa että viime päivät en ole hirveän positiviisesti pystynyt ajattelemaan tätä kesää…mutta jos kesäsuunnitelmat (tai niiden puuttuminen) on suurin ongelma, niin se on tietysti jo ylellisyys itsessään.

Suunnitelmat – täällä on edessä pitkä viikonloppu ja otin itseasiassa yhden ekstra päivän vapaaksi, joten edessä on nelipäiväinen viikonloppu. Näyttäisi siltä että kelitkin suosivat joten tarkoitus on viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona! Onneksi saamme siis nyt jo ajaa muualle ulkoilemaan, olen siitä todella kiitollinen, sillä se tarkoittaa että päästään taas tutkimaan uusia paikkoja mieheni ja koiran kanssa. Se on meidän lempipuuhaa! Juuri viime viikonloppuna löydettiin aivan ihana kävelyreitti läheisestä kylästä. Oli aivan huippua vaihtaa hieman maisemaa!

Mukavaa viikon jatkoa! Ja hei, jos teillä on mitään ideoita miten keksiä kivaa pientä kesätekemistä näinä poikkeusaikoina niin pliis jakakaa teidän ideat!

Paloja viikonlopulta

March 11, 2020

Laura

Palasin viime viikolla pidemmältä työreissulta, ja onneksi paluu asettui loppuviikkoa kohden jotta viikonloppu oli pian edessä!

Tuntuu että toivun vieläkin viikonlopun univelasta sillä lauantaina juhlittiin kaverin synttäreitä ja käytiin ulkona Birminghamissa. Kotiin tultiin taksilla melkoisen myöhään, joka sai ainakin minut niin väsyneeseen tilaan seuraavaksi pariksi päiväksi ettei tosikaan! Minä kun noudatan melkein orjallisesti omaa unirytmiäni – kymmeneltä nukkumaan, kuudelta herätys. Ihan sama vaikka olisi viikonloppu.

Meillä oli kuitenkin kiva ilta, käydään todella harvoin Birminghamissa saatika ilta-aikaan siellä, joten olikin hauska nähdä kuinka järjetön bilemeininki kaupungissa on ilta-aikaan. Käytiin hyvällä illallisella ja jatkettiin pelaamaan minigolfia. Tässä on muuten hauska konsepti – jollei tee mieli mennä normaaleihin baareihin, yhdistää tämä minigolf paikka sekä baarin että jonkun hauskan tekemisen yhdessä. Pelailtiin siis minigolfia samalla kun siemailtiin drinkkejä. Paikan teemana oli ghetto golf, ja nimensä mukaisesti grafitit koristi seiniä ja yksi minigolf rata oli mm. vanhan bussin sisällä!

Parasta on tietysti tämä lisääntyvä valonmäärä – on ihan mahtavaa huomata että vielä klo.17.30 on valoisaa! Viikonloppuna otettiin tietysti ilo irti keväisemmästä kelistä ja käytiin lenkeillä Dougalin kanssa. Reissuissa ollessa kaipaan yleensä kahta asiaa eniten – omaa kotia ja sitten näitä kävelyreissuja koiran kanssa. Nautin siitä että päästään pelloille ja metsään kävelemään raittiiseen ilmaan.

Sunnuntai vietettiinkin Cruftsissa, eli yhdessä Euroopan suurimmassa koiranäyttelyssä. Käytiin katsomassa agilityä, tokoa sekä erilaisia näytöksiä, kuten koiria jotka ilmaisee sairauksia työkseen, opaskoiria ja koiria jotka työskentelevät ilmavoimissa. Tälläiset on aina supermielenkiintoisia mielestäni ja osoittaa kyllä miten uskomattoman hienoa työtä koirat tekee! Takaisin tultiin järkyttävien ruoka-ja namikassien kanssa joten Dougal oli oikein tyytyväinen tuliaisistaan 😀

Olo on ollut ihan plääh viimeisen viikon aikana, joten odotan innolla sitä että äiti saapuu tänne tänään ja päästään toivon mukaan tekemään kaikkea mukavaa.