Laura
Blogeissa on kierrellyt monen monta kertaa tälläisiä “epäsuosittuja mielipiteitä” (en valitettavasti kyllä muista kenen blogista tämä lähti, mutta ainakin Anna Vihervaarasta, Jonnamaista ja HomeviaLaura on kirjoitellut omistaan) ja nyt hetken inspiraatiossa päätin kirjoittaa omistani. Nämä tulee ottaa tietysti ihan huumorilla, mielipideasioitahan nämä kaikki ovat, mutta ehkä näiden tarkoituksena on kuitenkin esittää enemmän sellaisia valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä? Täältä siis pesee!
Vihaan, vihaan lentomatkustamista – siis itse sitä siirtymistä paikasta A paikkaan B. Lentokenttiä, lentokoneita, siirtymisiä…ihan sitä kaikkea. En tiedä mitään rasittavampaa koko maailmassa. Inhoan sitä lentokentällä oleilua, inhoan lentokoneita joissa matkustetaan kuin sillit purkissa, vihaan turvatarkastuksia, vihaan lentokenttien ravintoloita (erityisesti Briteissä – voi luoja miksi niiltä ei ikinä saa edes mitään vähintäänkään raikasta/terveellistä safkaa?). Vihaan sitä että siellä pitää olla niin aikaisin ja eniten inhoan ihan kaikkea muuta mitä lentomatkustamisen kylkiäisenä tulee. Matkustaisin oikein mielelläni junalla joka paikkaan jos vaan pystyisin.
Tiedostan kyllä että tämä ei ole “epäsuosittu mielipide” sillä lentomatkustamista ei pidetä millään tavalla trendikkäänä enää mutta oli silti pakko laittaa se tähän koska tämä on nyt kuitenkin hieman erilainen syy siihen miksi mielelläni en enää koskaan matkustaisi lentokoneella.
Raivostun englannin kielen käytöstä suomen kielessä. Olen ennenkin paasannut tästä blogissa mutta voi elämä että se ottaa päähän joka kerta. Inhokkisanojani on dinneri, husbandi, brekkari, lunchi, darling…en kestä!! Ja kyllä, syyllistyn tähän itsekin ja joka kerta kun teen sen haluan lyödä itseäni halolla päähän. Suomi suomena ja englanti englantina kiitos.
Vaikka perinteisestä Britti-ruuasta en muuten tykkää, niin mikään ei ole parempaa kuin ranskalaiset juustolla. Varsinkin jos kärsii krapulasta. Kysessä on siis niinkin hienosta ruuasta kuin ranskikset, niiden päälle viinietikkaa, suolaa ja sitten sulatettua cheddar-raastetta. Minua katsotaan aina hieman vinoon kun sanon että se on yksi brittiläisen ruuan taidonnäytteistä.
En tykkää Barcelonasta tai Pariisista. Tai Berliinistä. Ihan kivoja kaupunkeja mutta en vaan millään ymmärrä niiden viehätystä. En vaikka olen niissä käynyt monta kertaa, mutta en silti vaan ole lämmennyt.
En ymmärrä Haruki Murakamin kirjojen päälle. Luin yhden (“Miehet ilman naisia”) ja jouduin toteamaan että en kyllä heti uudestaan hänen kirjoihinsa tartu. Liian psykedeelistä omaan makuuni, en vain tajunnut ollenkaan.
Vaikka se tuntuukin olevan nykyään epäsuosittuja mielipide (varsinkin omalla alallani) niin en miellä ihmisiä jotka työskentelee iltaisin ja viikonloppuisin (jos siis on toimistotyöläisestä kyse) todella ahkeriksi. Minusta se kielii vain useimmiten huonosta ajankäytöstä ja organisoinnista. Mielestäni siitä ei myöskään pitäisi palkita (kyllä, ymmärrän että joskus on pakko tehdä ylitöitä mutta jos siitä tulee enemminkin sääntö kuin poikkeus niin mielestäni se menee yli ja jotain pitäisi korjata). Mielestäni mikään työ ei ole sen arvoista että se ottaa vallan muusta elämästä.
En kestä fine diningiä (haha, paras esimerkki finglishistä jota inhoan! Tässä kyllä näkee, en tiedä mikä olisi tälle oikea suomenkielinen sana). Pienet annokset saa minut lähinnä raivostumaan ja en koe oloani ollenkaan mukavaksi missään superhienoissa ravintoloissa. Yleensä ruoka ei myöskään ole mielestäni mitenkään erikoista. Esimerkkinä tästä todettakoon Bronda, joka kai luokitellaan tälläiseksi ravintolaksi? Kävin kerran eikä tarvitse uudestaan mennä.
Olen ulkosuomalainen mutta en ikävoi paljon mitään suomalaisia ruokajuttuja. Ruisleivästä olen jäänyt kokonaan jälkeen ja muutenkaan en haikaile enää suomalaisten ruokien perään niin paljon että kantaisin niitä kotiin saakka. Ainut juttu jota kannan kotiin on Fazerin sininen ja sipulikeittopussit.
En kestä sitä jos ihmiset katsoo ja räplää puhelintansa ruokapöydässä, kirkossa, hautajaisissa ja kavereiden seurassa. Ei sitä puhelinta tarvitse todellakaan koko ajan katsoa, varsinkaan edellemainituissa tilanteissa.
Argh, olen puhunut 🙂 Kertokaa omat epäsuositut mielipiteenne niin etten joudu täällä yksin pohtimaan olenko ihan omituinen 🙂
