Jaana

Yleensä en juurikaan mieti omaani enkä muiden ihmisten ikää. Tuntuu, että sinällänsä iällä ei ole niin väliä, tärkeintä että kemiat kohtaavat eri ihmisten kanssa. Viime aikoina olen kuitenkin jonkin verran pohtinut ikää eri yhteyksissä. Olen erittäin iloinen voidessani työskennellä päivittäin itseäni nuorempien ihmisten kanssa. Se pitää minutkin nuorena.

Kaikki ajattelu siitä, mitä minun ikäiseni lähes 60-vuotias nainen voi ja tulisi voida pukea päälleen on joskus hämmentävää. Koko kesän olin todella kipeästi halunnut ostaa revityt farkut, jotka on nuorten suosikkeja. Olen yleensä peri klassinen pukeutuja, joka ei paljon sivuille katso vaan pitää oman hyvin neutraalin ja asiallisen tyylin. Tämä osittain johtuu työstäni, mutta myös perusluonteestani. Joskus tosin olisi ihana poiketa siitä jokapäiväisestä kaavasta.

Keskustelin tästä aiheesta mm. hyvän ystäväni kanssa, joka on minua muutamakymmenen vuotta nuorempi. Hänellä oli selkeä näkemys asiasta. Pukeutuminen ei ole suoraan sidottu ikään vaan kahteen toiseen tekijään, jotka ovat tyyli & asenne. Hänen mielestään ikä ei ole se määräävä tekijä, vaan minkälainen tyyli henkilöllä on ja osaako hän kantaa vaattensa. Olen kyllä hänen kanssaan hyvin samaa mieltä. Kyllä lähes kuusikymppinen voi olla muodikas ja nuorekas näyttämättä silti säälittävältä.

Olen hyvin herkkä tälle aiheelle, sillä en halua näyttää siltä että yritän olla 25 vuotias vaikka oikeasta olenkin lähemmäs 60 vuotta. Siihen en todellakaan pyri, vaan siihen että olisin ajanhenkisesti pukeutunut mutta näyttäisin kuitenkin ikäiseltäni.

Mitä mieltä te olette? Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia asiasta!