Jaana
Olen koko ikäni haaveillut , että jonain päivänä minulla on pioneja tarpeeksi, jotta raaskin katkoa oksia maljakkoon. Näin ei ole vieläkään käynyt vaikka tuntuu, että minne tahansa tontilla katsoo, sieltä jostain kulmasta pilkottaa pionit. Olen viimeiset kymmenen vuotta istuttanut joka kesä uusia pioneja uuteen penkkiin – eikä niitä vieläkään ole liikaa.
Keväisiltä Viron matkoilta olen saanut kestäviä yksilöitä, jotka selvästikin ovat tykänneet kevään kosteista eikä niin kuumista ilmoista, sillä kaikki pionit ja rodot voivat tänä keväänä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Olen super huono eri nimien/lajikkeiden kanssa ja päätinkin, että nimillä ei ole väliä kunhan oma silmä lepää kun niitä katsoo. Aikaisemmin en olisi koskaan sekoittanut eri värejä varsinkaan punaisen eri sävyjä – vuodet Briteissä teki kuitenkin tehtävänsä ja pioni penkissäni on kolmea eri väriä, jotka sulautuvat mielestäni oikein hyvin keskenään.
Nämä pionit reunustavat hyötykasvipuutarhaamme. Niillä on upea aurinkoinen paikka ja verkko toisella puolella tukena, joka oli alunperin peuroja varten, mutta toimii loistavasti myös pionitukena. Tänä vuonna kukat ovat niin suuria, että varret eivät tahdo kantaa kukkia vaan te taipuvat minne milloinkin.
Nämä ovat silmäni ilo joka päivä kun menen kasvimaalle. Rikkaruohojen kitkeminen tuntuu hieman mukavammalta, kun katse osuu upeaan pioni penkkiin, josta tulee aivan humaava tuoksu.
Ensi vuonna taas muutama lisää johonkin notkelmaan !
