Piha

Elokuun pimenevät illat ja uusi DIY-sohva puutarhaan

August 17, 2018

Laura

Kuten äidin keskiviikkoisesta kirjoituksesta kävi ilmi, siinä missä moni muu on tuntunut jo siirtyvän syksy-fiilistelyihin, niin täällä ollaan vielä täysillä kesämenoissa. Ilmat ovat tosin vähän ottaneet takapakkia niihin koko kesän kestäviin +28 asteen hellelukemiin, nyt ollaan enää vain +22 asteessa. Mikä tahansa muu kesä niin olisin ollut super onnellinen edes niistä kahdenkymmenen asteen lukemista! Se kun on jo Brittien standardeilla ihan loistava!

Vaikka rakastan kesän valoisia iltoja, niin kyllä tykkään erityisesti näistä elokuun pimenevistä illoista. Istua ulkona, sytyttää kynttilät ja nauttia näistä kesän viimeisistä hetkistä. Koska vaikka kesää on vielä jäljellä niin havahduin siihen että ensi viikolla lähdemmekin jo kesälomareissullemme ja kun palaamme kotiin, ollaan jo syyskussa. Sitten se kesä on viimein ohi.

Sain tuossa vähän aikaa sitten, niiden kovimpien helteiden aikaan idean, että haluaisin tuohon meidän terassi-alueelle jonkun kivan sohvanurkkauksen. Mutta, koska olen kuitenkin viettänyt Briteissä tarpeeksi monta kesää tietääkseni että kesäsäät täällä on parhaimmillaan ailahtelevat, en halunnut käyttää paljon rahaa siihen. Tottakai rottinkiset sohvasetit olisi olleet kauniit, mutta tiedän että olisi sitten myöhemmin harmittanut ostaa kalliit puutarhahuonekalut jos niitä olisi päässyt käyttää vain pari kertaa kesässä.

Eurolavat tuli heti sitten tietysti mieleen ja parin Pinterest-googletuksen jälkeen minulla oli suhteellisen tarkka “visio” siitä mitä halusin. Mieheni ei kuulemma ollut vakuuttunut koska olin muka myynyt ideani hänelle sanomalla “että laitetaan tuohon kulmaan parit eurolavat ja tyynyt seinää vasten”. Edelleen kyllä kiellän että olisin muka idean näin hänelle markkinoinut, mutta lopputuloshan on se joka merkitsee. Ja siitä tuli mielestäni todella kiva!

Ei tätä nyt voi suureksi DIY-proggikseksi kutsua mutta ehkä pieneksi sellaiseksi? Kävin hakemassa pari eurolavaa läheiseltä kylppäri showroomilta, joka mielellään antoi minun kuskata heidän roskiansa pois. Juuri ja juuri sain ne mahtumaan pienen Hondani kyytiin ja kuskasin ne kotiin. Amazonilta tilasin vaahtomuovi patjaa joista sain “istuintyynyt” ja päällyskangas löytyi Ikeasta peräti 6 punnalla. Yhdet valot löytyi omasta takaa, toiset alennusmyynnistä. Valkoiset tyynyt löytyi kotikaapeista ja mustat myös Ikeasta. Lopputuloksesta tuli mielestäni aivan ihana ja rahaakin meni vain muutamia kymppejä. Tai noh, tuo musta rottinkinen “pöytä/arkku” maksoi itseasiassa parisenkymmentä puntaa, joten hieman enemmän siihen meni kuitenkin. Löysin arkun paikallisesta antiikkiliikkeestä ja se toimii hyvin pöytänä ja sitten öisin voi tyynyt säilyttää arkun sisällä. Talveksi ajattelin tuoda sen sisälle meidän vierasmakkariin.

Eilen illalla saatiinkin vihdoin nauttia illasta tässä meidän uudessa löhönurkassa. Skoolatiin kesälle ja tulevalle kesälomalle ja nautittiin pimenevästä illasta. Mies totesi, että fiilis oli ihan kuin ulkomailla ollessa. Pimeä ilta, mutta lämmin ilta takasi kuulemma sen, että voisi melkein kuvitella meren olevan ihan vieressä. Melkein Välimerellisissä tunnelmissa oltiin siis ihan meidän kotikonnuilla, ensi viikolla sitten siirrytään ihan oikeasti niille kulmille!

Tukikehikko köynnöshortensalle

July 29, 2018

Jaana

Tämä ihan köynnoshortensa oli jätetty oman onnensa nojaan kiipeämään yhtä heinäseivästä vasten. Tänä kesänä heräsin siihen, että seivästä, jonka varassa se kasvoi ei näkynyt ja hortensa oli kiipeämässä kaikkialle muualle – eli lähinnä kohti talon seinää. Nyt oli aika ryhtyä toimeen. Hortensa tekee imukuppimaisen kiinnikkeen siihen mihin hakee tartuntapintaa. Sitä jää todella ruma jälki ja siivo on kamala. Siispä mitä tehdä, jotta se saisi paremman kiipeilymahdollisuuden ja kasvaisi muualle kuin talon seinää tai pihaa myöten?

Muutama päivä vierähti inspiraatiota hakiessa, sillä talo jonka vieressä hortensa kasvaa on vuodelta 1917, emmekä halunneet peittää sitä tai rakentaa kehikkoa sen seinän viereen kiinni.

Köynnöshortensa kasvattaa melko paksun rungon, joten on syytä ottaa huomioon rakennelmaa tehtäessä, että se on kyllin kestävä kasvavalle köynnökselle.

Halusin kasvin selkeästi irti talosta, jotta sitä voisi huoltaa tarvittaessa ja jotta köynnös todelle ei kiipeä jatkossakaan sitä myöten. Ritilikkö rupesi hiljalleen hahmottumaan mielessä. Raudoitusverkko on todella vahva ja hyvä tukikehikkona. Se saa hiljalleen ruostua ruskeaksi, jolloin sen näkyvyys on yhä vähäisempi. Kehikko on noin metrin päässä talosta, jotta takaa pääsee kävelemään. Kehikko on kiinnitetty talon seinään samalla puulla kuin pystypuut, jotta on yhtenäisen näköinen. Olen erittäin tyytyväinen rakennelmaan ja näin kasvi pääsi myös oikeuksiinsa. Nyt sen on hyvä jatkaa kasvua ja levittäytyä näyttävästi.

Tarvikkeet kehikolle:

Meidän kehikon koko on 230cm x 220cm, jos kehikosta tehdään suurempi tukipilareita tulee olla lisää. (Raudoitusverkkoa saa rautakaupoista)

Takana on 6mm raudoitusverkko , 150x150mm silmällä

Kaksi sivitolppaa 5cmx5cm kestopuutolpat – samaa on käytetty tukemaan kehikko taloon

Kestopuutolpat on laitettu maahan galvanoituihin metposteihin, jotta ne eivät mätäne

Raudoitusverkko on kiinnitetty kestopuutolppiin sieltä täältä galvanoidulla reikänauhalla.

Tämän kehikon tarveaineet maksoivat 95,-

Inspiroivia rakennushetkiä!

Chelsea Flower show – uutta innostusta vai tuskan lisäämistä?

July 1, 2018

Jaana

Joskus tuntuu, että tuska vain kasvaa kun näkee ihania puutarhoja, loistavia ideoita ja kaikkea muuta tähdellistä joka pitäisi heti voida toteuttaa omassa puutarhassa. Jälleen kerran Chelsea Flower Show ylitti odotukseni. On täysin käsittämätöntä, että muutaman päivän vuoksi, sinne rakennetaaan taloja, siirretään 30 metrisiä puita, jotka vielä näyttävät, että ovat kasvaneet siinä paikassa ihan alusta asti. Hämmentävää on ymmärtää, että kaikki on tehty vain meitä vierailijoita varten. Yllä oleva puutarha oli Etelä-Afrikkalainen viinitila – voi että kaipuu sinne palasi jälleen. Seisoin pitkän aikaa pihan edessä nuuhkien tunnelmaa ja ihastellen pylväissä olevia upeita ruusukönnöksiä.

Vaikka tämä piha ei ollutkaan minun tyylinen se oli omalla simppelillä tavallaan aivan hurmaava. Kaikki pyöreä muotokieli pensaista palloihin sai minut hymyilemään. Pihan mielenkiintoisuus, mutta kuitenkin helppous oli jotenkin huojentavaa. Värien vähyys ja harmonia olivat myös silmiä hiveleviä.

Messualueella kuikkaloistosta ei voinut välttyä. Toinen toistaan upeampia asetelmia ja palkittuja taimen kasvattajia oli teltassa, jonne olisi mahtunut pieni kylä asumaan. Pionit kun ovat olleet ja aina tulevat olemaan heikkouteni sai minut ihan kipeäksi (kuvainnollisesti). Niitä oli paljon – mikäs sen parempi. Kotiuduttuani mieheni yritti jaksaa kuunnella kaikkia vuodatuksiani, mitä pitäisi tehdä ja mitä olisi mukava saada omalle pihalle. Pakko myöntää, että tämä kevät ja kesän alku on ollut niin kuivaa, että ei olisi pitänyt istuttaa yhtään mitään, sillä kuivuus heikentää taimien talven kestävyyttä. Jotain kuitenkin on istutettu ja seisty siitä hyvästä letkun jatkona joka ilta :).

Ylläoleva piha oli täydellinen, monimuotoinen, vesielementein (pahoittelut hieman tärähtäneestä kuvasta, mutta se oli pakko saada mukaan). Höytykasvit olivat sulassa sovussa kukkien keskellä. Se oli heti yksi toteutettava seikka, jonka voisin tehdä myös kotona. Kasvimaa on ollut ihan liian hyötykasveille varattuna ja nyt kun syöjiä ei ole kuin kaksi voin käyttää hieman kasvimaan tilasta myös kukille!

Paljon muutakin jäi mieleen, mutta kaikkeahan ei voi toteuttaa ihan heti! Jotain ajatuksia tulee jättää hautumaan, jotta ne kehittyvät juuri haluttuun muotoon.

Suosittelen vierailua – sillä aina jotain uusia ideoita voi tulla !

Kesäkeittiö – meidän piilopaikka

June 10, 2018

Jaana

Kesäkeittiömme on ihana piilopaikka joka on auringolta ja katseilta piilossa. Tai noh, joku voisi sanoa, että kuka muu meitä katsoo kuin peurat ja jänikset ja ovat siinä kyllä ihan oikeassa. Maalla kun asutaan! Kuitenkin se tuntuu rauhan tyyssijalta, sillä se on puiden katveessa piilossa. Siellä ei ole koskaan liian kuuma, mutta ei myöskään kylmä, sillä pleksit ikkunoissa estävät läpivedon ja grilli/takka lämmittää jos illat tuntuvat liian viileiltä.

Kesäkeittiö on paikka, jonne menen nauttimaan kiireettömästi ja rauhassa. Usein laitamme ruokaa puugrillissä, nautimme yhdessäolosta, juttelemme päivän ja viikon tapahtumista. Kesäkeittiön rouheus tuo siihen rentoutta. Kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä. Ruoka tehdään siellä alusta saakka. Helpottavaa on toki, että siellä on juokseva vesi ja jääkaappi ja liesi. Ruuanlaittokin tuntuu ”helpommalta” kun sen tekee ulkona eikä perinteisesti keittiössä.

Puugrillin opettelu vei minulta aikaa. Siinä ruuan valmistus on hieman erilaista kun hiiligrillissä. Sillä kun puut ovat jo hiilloksella paras lämpö on jo haihtunut. Puugrillissä tulee erittäin mehukasta grillausta, vaikka voisi kuvitella, että se polttaa kaiken kuivaksi – näin ei kuitenkaan ole.

Tänä kesänä halusin hieman vähemmän väriä kesäkeittiöömme. Tuolien tyynyt on mustat ja ruokapöytä on harmaa, joten sävyt on tänävuonna tummempia. Pakko oli kuitenkin saada yksi valopilkku, eli turkoosit kynttilät, jotka kyllä huomataan kun sinne astuu sisälle :).

Kesäkeittiön takana on savustusuuni, jossa usein savustamme lähinna kalaa. Nyt saimme Kauklahdesta Maxin kalasta upeat meritaimenet, jotka laitoimme savustumaan. Aah, kyllä ensimmäinen itse savustettu kala maistuu taivaalliselta. Nyt pitää kuitenkin erikseen huomauttaa, että mieheni on meillä talon paras ja ainoa savustaja. Siinä hän on kyllä expertti – muu ruuanlaitto onkin sitten ihan minun käsissä. 🙂

Nyt voi ruveta nauttimaan kesästä täysin!