Jaana

Ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta nykyisin yhä useammin hermostun. Vaatekauppaan kun menee, niin kukaan ei auta. Saat haahuilla ympäri liikettä ja ihmetellä kokoja ja merkintöjä, jotka ei ihan aukea sinulle. Otat mukaan pukukoppiin vaatteita, jotka kuvittelet että ne voisi sopia sinulle. Tietämättä kuitenkaan ihan kaikkia merkintöjä joita vaatteissa lukee. Koitat pukukopissa vaatteita, toteat että housunlahkeet odottavat tulvaa ja puserosta ei hihat mahdu päälle. No ei hätää – pukeudut uudestaan omiin vaatteisiisi ja lähdet etsimään uusia kokoja toiverikkaana, että löydät isommat koot (mikä ei toivon mukaan tarkoita pelkästään pituutta lahkeisiin) ja että löytäisit puseron jossa hihat menisivät rannetta pidemmälle. Tämä ei varmaankaan ole ongelma ihmisille, jotka ovat kokoa 36, mutta jos olet kokoa 44- 46 – voin kertoa, että vaateostoksilla käynti ei ole aina niin hauskaan kuin toivoisi sen olevan.

Nykypäivänä kun elämme enenevissä määrin “itsepalvelukulttuurissa” lähtien nettishoppailusta lentokentän self check-in toimintoihin ja suuriin ketjuliikkeisiin, olen alkanut arvostaa entistä enemmän hyvää asiakaspalvelua. Älkää käsittäkö väärin, olen aina arvostanut hyvää asiakaspalvelua koska se ei ole aina itsestäänselvyys. Mutta varsinkin tänä päivänä arvostan sitä ihan hurjasti. Se tekee aina iloiseksi kun saat hyvää asiakaspalvelua ja yritänkin siitä aina kiittää. Se on yksi niistä syistä minkä takia me Lauran kanssa tykkäämme tehdä ostoksemme (jos vain mahdollista) pienemmissä, itsenäisissä putiikeissa. Samalla tukee yrittäjyyttä mutta yleensä asiakaspalvelun taso on myös huippuluokkaa näissä liikkeissä. En sano, ettei niissä isommissa ketjuliikkeissä saisi myös hyvää palvelua, mutta kyllä omat kokemukseni ainakin puoltavat pienyrittäjiä.

Muutama viikonloppu sitten meillä oli naistenpäivä. Vanhempani tuli kaupunkiin viikonlopuksi ja jakauduimme eri ryhmiin tekemään eri aktivitteetteja. Äitini halusi tehdä jotain hauskaa! Ystäväni oli monta kertaa sanonut, että tulkaa käymään ja mennään käymään paikallisessa vaateliikkeessä. Noh, sen voi heti lukea tietysti hauskaksi aktiviteetiksi, joten kiinni veti ja lähdimme kohti Klaukkalaa. Otimme ystävät kyytiin ja lähdimme ostoksille ilman, että kenenkään meistä piti erityisesti ostaa mitään.

Klaukkalan ostoskeskuksessa oli vaateliike nimeltä Mandy F. Vastaanotto liikkessä oli lämminhenkinen ja ystävällinen. Sanoimme, että ensin katsomme ja tutustumme valikoimaan eikä aikaakaan kun olimme jo pukukopissa sovittelessa vaatteita. Heidän valikoima oli hieman erilainen kuin kaikissa muissa liikkeissä mikä oli piristävää. Sain pukukoppiin neljät housut heidän suosittelemanaan ja voi taivaan talikynttilät! Kolmet lähti mukaan  – niin minun ei siis pitänyt ostaa mitään! Housut istuivat niin hyyvin, että en vain millään voinut jättää niitä. Koko  oli heti oikea ja lahkeen pituus täydellinen. Tämä oli kyllä elämässäni ensimmäinen kerta kun neljästä parista kaikki sopivat, mutta johonkin oli vedettävä raja. Sovituksen keskellä juttelimme myyjien kanssa kaikenlaista – olimme kuin kotonamme! Äitini istui sohvalla ja arvosteli sovituksiamme ja viimein hänkin sovitti ja päätyi ostamaan sovittamansa upean pinkin neuleen! Kuinka hyvältä tuntuu kun pukukopista ei tarvitse lähteä hakemaan uutta kokoa vaan saat heti oikeankokoiset vaatteet ja voit nauttia sovituksesta. Tässä korostuu ammattitaito ja ammattiylpeys! Tämä oli ensimmäinen, mutta varmasti ei viimeinen käyntimme – kiitos siitä!