Mr Dougal

Puistokävelyä ja villiponeja

February 3, 2019

Laura

Hei, kerrankin melkein reaaliajassa kirjoitettu postaus! Sillä tällä kertaa ajattelin kertoa eilisestä!

Minua aina huvittaa meidän ihmisten luonne. Siis sillä tavalla että haikaillaan sen perään mitä muilla on, mutta itsellä ei ole. Tässä kohtaa viittaan lumiseen talveen. Olen katsonut ihan kateellisena kuvia Suomesta, siitä ihanasta lumimaisemasta ja kunnon kylmästä talvisäästä. Moni tutuista kuitenkin tuntuu olevan jo ihan kyllästynyt lumeen. Täällä Briteissä me sen sijaan ollaan odotettu lunta kuin kuuta nousevaa. Sitä luvattiin tälle viikolle ja eri puolilla maata sitä saatiinkin…Paitsi meillä….Perjantaina lunta satoi tasan minuutin ajan. Ehdin jo laittaa miehelle viestin että “it’s snowing“, kunnes jouduin 30 sekunnin kuluttua laittamaan uuden “it stopped snowing” viestin…Noh, jossain kohdin saattaa näkyä hieman valkoista, mutta olin toivonut että sitä lunta olisi tullut hieman enemmän…

Kuitenkin, eilen herättiin aivan upeaaseen auringonpaisteeseen. Ei lunta näkyvissä, mutta sininen taivas ja se kuuluisa auringonpaiste sai meidät niin iloisiksi! Pakko oli tietysti lähteä pitkälle kävelylenkille Dougalin kanssa. Otettiin auto alle ja ajettiin läheiseen isoon (siis todella massiiviseen) puistoon. Emme olleet koskaan käyneet siellä Dougalin kanssa vaikka silloin kun muutettiin tänne seudulle käytiin siellä todella usein.

Vaikea muuten uskoa että Dougal täyttää nyt helmikuussa jo vuoden! Tai noh, hänen oikea syntymäpäivä on kyllä mysteeri, sillä vaikka lemmikkipassi sanoo sen olevan helmikuun lopussa, niin se on vaan arvaus. Dougal kun oltiin dumpattu kennelin eteen pahvilaatikossa yhdessä veljiensä kanssa. Päätettiin kuitenkin että mehän juhlitaan sen synttäreitä nyt helmikuussa. Mutta miten tämä aika meneekin niin nopeasti! Dougalista on tullut jo niin iso. Ja on hänellä myös viisaat hetkensä! Ennenkaikkea ei osata edes kuvitella meidän elämään ilman tätä karvakasaa. Vaikka jouduttiinkin taas kaivamaan ties mitä kakkakikkareita herran suusta puistossa kävellessä…

Tämä puisto on siitä ihana että sieltä löytyy villejä Exmoorin poneja käyskentelemästä! Sutton Park on yksi Euroopan suurimmista kaupungipuistoista, sillä se on pinta-alaltaan yli 800 hehtaaria. Ihan siis mistään pienestä puistosta ei ole kyse. Sutton Parkissa asuu myös n. 30 Exmoor-ponin lauma. Ponit tuotiin puistoon vuonna 1999, jolloin paikalle tuotiin 5 varsaa ja hieman myöhemmin ryhmään lisättiin pari täysikasvuista tammaa. Aikojen kuluessa osa tammoista sai varsoja ja lauma on kasvanut vaikka alunperin laumaa ei ollut tarkoitus tietoisesti kasvattaa kooltaan. Nykyään poneista pidetään tarkkaa lukumäärää ja huolehditaan ettei lauman koko kasva liian suureksi ottaen huomioon puiston koon. Ponit tuotiin puistoon ylläpitämään maata ja kasvillisuutta, eli englanniksi käytetään termiä grazing. Kuulemma Exmoorin ponit ovat tähän käyttötarkoitukseen parempia kun esimerkiksi lampaat, koska ponit ovat selektiivisempiä kasvillisuuden suhteen (välttelevät myrkyllisiä kasveja), ne syövät lähempänä maata ja myös pidempiä aikoja päivässä. Ponit liikkuvat vapaasti puistossa, mutta pysyvät yleensä junaradan pohjoispuolella, sillä itse junakiskojen alue on radattu aidalla. Ponit ovat tottuneet puistoissa käyskenteleviin koiriin ja ihmisiin, mutta villejä ne silti ovat. Niitä ei missään nimessä saa ruokkia eikä kosketella (vaikka kuinka tekisi mieli!). Dougal oli ihan ihmeissään poneista, kunnes menetti kiinnostuksensa kun se tajusi etteivät ne leiki sen kanssa.

Ja nähtiinpä me myös ihan vähän lunta. Siis todella vähän. Onneksi pääsen nyt helmikuussa kuitenkin Suomessa käymään jotta pääsen kokemaan taas kunnon talvimaisemat!

Pakko muuten tähän väliin mainita hattu-asiaa! Sain isältäni joululahjaksi tämän aivan ihanan Pono Designin-hatun, jota kutsun itse seikkailijahatuksi! Koska sen kun isken päähäni, tulee aina sellainen olo että on lähdössä kivalle seikkailulle! Kuin Nuuskamuikkunen. Hatun löysimme kun kävimme ennen joulua Tuomaan markkinoilla ja heti kun kokeilin sitä päähäni, totesi iskä että tämä iskee minulle kuin nakutettu! Tämä on ihan täydellinen hattu tänne Englannin keleihin, usein nimittäin pipo on ihan liian lämmin, mutta tämä on juuri täydellinen (ja 100% villaa). Kaikki hatut valmistetaan Jyväskylässä ja niiden designista vastaa omistaja itse (jonka tapasin Tuomaan markkinoilla – miten mahtava nainen hienon yrityksen takana). Ihana pistää päähän eettisesti tuotettu ja Suomessa valmistettu hattu! P.S. Ei edelleenkään mainospuhe, mutta halusin ehdottomasti kirjoittaa tästä yrityksestä koska olen niin rakastunut tähän hattuuni!

Joku oli hieman mutainen lenkin jälkeen…

Ja mikäs sen parempaa kuin mennä pubilounaalle pitkän kävelylenkin jälkeen? Istua takkatulen viereen, syödä paljon ruokaa juustolla ja katsoa puhelimelta rugbya. Dougal myös oli tyytyväinen kun se pääsi istumaan suoraan takan viereen!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Vastuu toiselle tärkeästä ihmisestä tai eläimestä

September 16, 2018

Jaana

Vanhaksi pitää elää, että ymmärtää, mitä tarkoittaa kun hoitaa ja ottaa vastuun toiselle ihmiselle tärkeästä ”kohteesta”. Minun tapauksessa kyseessä oli Lauran perheen koiranpentu. He lähtivät ulkomaille puoleksitoista viikoksi, ja me jäimme hoitamaan heidän koiranpentua, eli Dougalia, kotiin heille. Muistan kun oma äitini hoiti Lauraa ja koiria, silloin en koskaan tajunnut kuinka suuri vastuu se on. Nyt vasta kymmenien vuosien jälkeen tunsin, kuinka paljon ajattelin sitä koko sen ajan kun Laura oli miehineen matkoilla.

Joka päivä tuli viesti, että lähetä kuva kuinka Dougal voi – “ihan hyvin” sanoin ja lähetin hellyyttävän kuvan. Mutta se sai minut myös ajattelemaan vastuuta toiselle tärkeästä kohteesta. En koskaan nuorempana ajatellut, että Äitini ei pärjäisi kaikkien koirien ja lapsen kanssa. Olihan hän kasvattanut meidätkin. Mutta kun lapsi tai koira ei olekaan oma, onkin se ihan eri juttu! Toivottavasti Mummi olet jo nyt toipunut vastuusta!

Kun olin Dougalin, eli tuttujen kesken Iso D:n, kanssa puistossa, yksi rouva sanoi, että päästä se vapaaksi niin hihnat eivät sotkeudu. Totesin hänelle nauraen, että älä unta näe! Jos hukkaan koiran ja kerron heille takaisin tullessa, että yksi tyyppi puuttuu olemme pannassa loppu elämämme. Joten Iso D oli kiinni koko ajan ja kaikki hihnat oli sekaisin, mutta pentu oli ainakin tallella 🙂

Laura oli myös jättänyt kuusisivuisen Word-dokumentin, jossa luki yksityiskohtaisen tarkasti ohjeet Dougalin hoitoon – mitä, missä ja milloin. Mitä Iso D tekee ja ei tee. Listassa luki, että Dougal syö ihan kaikkea lähtien pihalta löytyvistä etanoista. Kaikki menee suuhun. Todellakin se pikku iiviö söi pihalta kiviä, etanoita ja minä kaivelin niitä sen suusta sen mukaan kun kerkesin, jotta ei tarvitse mennä lääkärille ja kertoa, että tuosta pienestä suusta meni 5cm kokoinen kivi vatsaan 🙂

Iso D on todella helppo ja suloinen koira, tottelevainen ja kiltti. Hoito sujui mielestäni hyvin, eikä vieläkään ole tullut valituksia, joten saattaa olla että saamme vielä joskus uudestaan hoitaa sitä. 💞

Lauran kommentti:

Olipa hauska lukea tätä postausta koska selkeästi äiti stressasi hoitoa paljon enemmän kuin minä. Oli aivan ihanaa lähteä lomalle kun tiesin että Dougal oli turvallisessa hoitopaikassa ja osaavissa käsissä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun jätimme Dougalin hoitoon sen saamisen jälkeen ja jos olisin joutunut viemään sen jonnekin vieraaseen hoitopaikkaan (varsinkin tietäen Dougalin historian) olisin varmasti ollut loman aikana stressantuneenmpi siitä kuinka koira voi. Nyt tiesin kuitenkin että äidin ja isän hellässä hoivissa koira voi erinomaisesti ja minun ei täytynyt käyttää lomaa koirasta murehtenemiseen. Onhan äidillä ja isällä ollut yhdessä vaiheessa jopa kolme koiraa, joten tiesin vallan hyvin että he pystyvät hoitamaan yhden pienen pennun helposti! Kuusisivuiset ohjeet jätin kuitenkin koska Dougal todellakin syö vaikka mitä ja on ihan rutiinien orja.

Kuukausi koiranomistajana

July 11, 2018

Laura

Tällä viikolla tulee kuukausi täyteen siitä kun saimme Dougalin ilahduttamaan elämäämme. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, en voisi kuvitella enää meidän elämää ilman tätä karvapalloa.

Kuukausi sitten tämä napero saapui Britteihin pitkän matkan päätteeksi. Kyprokselta lentäen Pariisiin, Pariisista autolla Brittien puolelle ja meidän kotiovelle. Onneksi hän pääsi jakamaan edes osan matkasta veljiensä kanssa (tosin ne jäivät jo Lontooseen!). Muistan edelleen kun ihanan kuljetusfirman kaverit ottivat häkistä esille maailman pienimmän rääpäleen ja antoivat sen syliini. Dougal raukka tärisi aivan kauttaaltaan ja oli luonnollisesti todella peloissaan. Alussa istuin ainakin 15 minuuttia keittiön lattialla koira sylissä kun hän ei uskaltanut lähteä siitä mihinkään. Uteliaisuus (ja lelut) kuitenkin voittivat ja pian Dougal leikkikin jo laamansa kanssa (josta tuli sittemmin suosikkilelu).

On ollut ihana seurata kuinka neljässä viikossa Dougal on tullut hurjan rohkeaksi ja muuttunut ihan erilaiseksi koiraksi (hyvällä tavalla) siitä hetkestä kun hänet saimme. Ihmisiä se rakastaa ja paras koirakaveri on tietysti Lady, cavalier joka on useasti täällä blogin puolella myös näkynyt. Nyt menee remmissä kulkeminen jo suhteellisen menestyksekkäästi ja tyyppi on myös oppinut nukkumaan omassa paikassaan yöt, mutta tietää että aamulla saa tulla sänkyyn herättämään minut (tosin jostain syystä Dougalin mielestä paras taktiikka saada minut ylös on repiä suoraan hiuksista, josta allekirjoittanut ei tietysti ole ihan samaa mieltä). Ylipäätänsä saatiin aika lunki kaveri. Dougal nukkuu (ja mitä erikoisemmissa asennoissa) ja rakastaa vaan kölliä sylissä.

Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi ollut pennun omistaja mutta kyllä ne vanhat tutut opit näköjään palautuu mieleen. Vaikka välillä Dougal aiheuttaa harmaita hiuksia (varsinkin silloin kun se yrittää kaivaa meidän valkosipulit kasvimaalta ulos), niin olen niin onnellinen siitä että 5 vuoden odotuksen jälkeen meillä on vihdoin koira! Kauan sitä odotettiinkin! Kiitos Dougalin, olen myös tutustunut ihan hurjaan määrään uusia ihmisiä meidän naapurustossa. Eihän siihen tarvita kuin vain yksi pentu ja yhtäkkiä kaikkia haluaa puhua sinun kanssa :)! Mutta se onkin ollut hauskaa ja kiva että olemme saaneet myös uusia koirakavereita.

Ollaan nautittu kävelylenkeistä lähikulmilla näinä kauniina kesäiltoina ja löydetty myös ihan uusia kulmia täältä meidän kotikaupungista! Olen kyllä siitä iloinen että Britit ovat hyvin koiraystävällistä kansaa ja koiran ottaminen mukaan melkeinpä kaikkialla on todella helppoa. Koirat saavat liikkua vapaana puistoissa, niitä voi tuoda pubeihin ja kahviloihin sisälle ja jopa joihinkin kauppoihin. Se tekee tästä kaikesta aika iisiä (ja Dougal rakastaa kun se saa kaiken huomion näissä paikoissa!).

Tämä on kyllä tähänasti ollut aivan ihana “pentukesä” ja niin se tulee jatkumaankin, sillä tarkoitus on tietysti ottaa uusi perheenjäsen mukaan niin telttaretkille kuin pubi-iltoihinkin!

Dougalin ja hänen bestiksensä Ladyn edesottamuksia voi tietysti seurata instassa @ladyandthetramp_uk

Meidän uusi karvainen perheenjäsen

June 17, 2018

Laura

Vihdoin tänä torstaina pitkäaikainen haavemme toteutui ja meidän perheeseen muutti uusi karvainen perheenjäsen, eli koira! Tätä päätöstä ollaankin mietitty pitkään ja hartaasti (siis viimeiset 5 vuotta) ja nyt se vihdoin toteutui ja myöhään torstai-iltana haimme uuden karvakaverimme kotiin! Voin kertoa että paljon muuta ei olekaan minun päähän mahtunut tässä viimeisen parin kuukauden aikana kun meidän uusi koira! En ole paljon muusta puhunutkaan, sori siis kaverit ja perhe! Ja tuskin se edes muuttuu, tulen varmasti jatkossakin jauhamaan kyllästymiseen asti meidän pienestä karvapallerosta!

Tätä päivää oltiinkin odotettu kuin kuuta nousevaa! Koiralle oli annettu nimi jo vähintään 3 vuotta sitten kun oltiin päätetty ottaa koira heti kuin sopiva tilaisuus tulee, ja sopivan skotlantilainen nimi sille tulikin, eli Dougal! Dougal on jonkinlainen sekarotuinen spanielinsekoitus ja se adoptoitiin erään brittiläisen järjestön kautta. Alunperin Dougal onkin kotoisin Kyproksen auringon alta. Se on tällä hetkellä vielä ihan pentu, arvioilta hieman alle 5 kuukautta vanha joten seuraavat kuukaudet meneekin tiivistii tässä penturuljanssissa! Sitä ollaankin odotettu (onneksi meillä on molemmilla aina ollut koiria joten tiedetään kyllä tasan tarkkaa, mitä se ruljanssi tarkoittaa!).

Jatkossa siis Dougal tulee aivan varmasti vilahtelemaan kuvissa ja jutuissa mukana, ja saihan se tuonne blogin sivupalkkiinkin jo ihan oman kategorian!