Jaana
Olimme viikon Lauran luona ja tunne siitä, että kun kotona ei kuulu tassujen töminää vain vahvisti koirakuumettani. Koirakuume on välillä niin kamala, että ihan sattuu. Järki sanoo, että juuri nyt ei ole sopiva hetki koiran ottamiseen, mutta pitääkö ihmisen aina ajatella järjellä? Mieheni sanoo, että olen ihan pöhkö, sillä jos otamme koiran emme voi lähteä niin usein Lauran luo katsomaan Lauraa ja hänen miestään ja tietenkin Dougalia.
Dougal on rescue koira Kyprokselta. Se tuli Lauralle Wild at Heart Foundationin kautta tasan vuosi sitten. Laura oli odottanut koiraa jo viisi vuotta, juuri sen takia, että aika ei ollut sopiva, mutta nyt se oli! Dougal oli neljä kuukautta vanha tullessaan kahden veljensä kanssa Britteihin. Dougalin kaksi veljeä ovat ihan eri näköisiä kun Dougal, mutta näin on usein kun on monirotuinen äiti sekä isä. Koskaan ei tiedä mikä rodun ominaisuus sieltä putkahtaa esiin.
Tämä pieni koira on valloittanut kaikkien sydämet! Kooltaan suhteellisen pieni, mutta sitäkin terävämpi pieni koira on oppinut hyvin talon tavoille. Laura on ollut todella taitava kouluttaja ja Dougal on oppivainen yksilö. Mutta vähensikö vierailu koirakuumetta – enpä usko, taisi vaan lisätä! Joka aamu kuulin pienet tassut parketilla kipittävän yläkertaan ja sen riemun kun se huomasi, että olemme vielä sängyssä ja Dougal voi jatkaa aamu-uniaan. Aah, niin mukavaa meille kaikille! Joku on joskus viisaasti sanonut, että talo ei ole koti ilman koiraa – olen siitä kyllä 120% samaa mieltä. Meillä oli parhaimmillaan kolme koiraa pyörimässä talossa ja se todella tuntui kodilta. Joskus kun istahdan ja kuuntelen ja en kuule mitään, saa minut surulliseksi, mutta ihanat muistot taas hyvälle tuulelle. Koskaan ei tiedä jospa joku päivä vielä se koira tulisi meidänkin huusholliin takaisin 🙂
Toivossa on hyvä elää ja aina välillä käydä Lauran luona saamassa nuuskuterapiaa 🐕💞
Miedän pieni RINTINTIN!
