Jaana
Vanhaksi pitää elää, että ymmärtää, mitä tarkoittaa kun hoitaa ja ottaa vastuun toiselle ihmiselle tärkeästä ”kohteesta”. Minun tapauksessa kyseessä oli Lauran perheen koiranpentu. He lähtivät ulkomaille puoleksitoista viikoksi, ja me jäimme hoitamaan heidän koiranpentua, eli Dougalia, kotiin heille. Muistan kun oma äitini hoiti Lauraa ja koiria, silloin en koskaan tajunnut kuinka suuri vastuu se on. Nyt vasta kymmenien vuosien jälkeen tunsin, kuinka paljon ajattelin sitä koko sen ajan kun Laura oli miehineen matkoilla.
Joka päivä tuli viesti, että lähetä kuva kuinka Dougal voi – “ihan hyvin” sanoin ja lähetin hellyyttävän kuvan. Mutta se sai minut myös ajattelemaan vastuuta toiselle tärkeästä kohteesta. En koskaan nuorempana ajatellut, että Äitini ei pärjäisi kaikkien koirien ja lapsen kanssa. Olihan hän kasvattanut meidätkin. Mutta kun lapsi tai koira ei olekaan oma, onkin se ihan eri juttu! Toivottavasti Mummi olet jo nyt toipunut vastuusta!
Kun olin Dougalin, eli tuttujen kesken Iso D:n, kanssa puistossa, yksi rouva sanoi, että päästä se vapaaksi niin hihnat eivät sotkeudu. Totesin hänelle nauraen, että älä unta näe! Jos hukkaan koiran ja kerron heille takaisin tullessa, että yksi tyyppi puuttuu olemme pannassa loppu elämämme. Joten Iso D oli kiinni koko ajan ja kaikki hihnat oli sekaisin, mutta pentu oli ainakin tallella 🙂
Laura oli myös jättänyt kuusisivuisen Word-dokumentin, jossa luki yksityiskohtaisen tarkasti ohjeet Dougalin hoitoon – mitä, missä ja milloin. Mitä Iso D tekee ja ei tee. Listassa luki, että Dougal syö ihan kaikkea lähtien pihalta löytyvistä etanoista. Kaikki menee suuhun. Todellakin se pikku iiviö söi pihalta kiviä, etanoita ja minä kaivelin niitä sen suusta sen mukaan kun kerkesin, jotta ei tarvitse mennä lääkärille ja kertoa, että tuosta pienestä suusta meni 5cm kokoinen kivi vatsaan 🙂
Iso D on todella helppo ja suloinen koira, tottelevainen ja kiltti. Hoito sujui mielestäni hyvin, eikä vieläkään ole tullut valituksia, joten saattaa olla että saamme vielä joskus uudestaan hoitaa sitä. 💞
Lauran kommentti:
Olipa hauska lukea tätä postausta koska selkeästi äiti stressasi hoitoa paljon enemmän kuin minä. Oli aivan ihanaa lähteä lomalle kun tiesin että Dougal oli turvallisessa hoitopaikassa ja osaavissa käsissä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun jätimme Dougalin hoitoon sen saamisen jälkeen ja jos olisin joutunut viemään sen jonnekin vieraaseen hoitopaikkaan (varsinkin tietäen Dougalin historian) olisin varmasti ollut loman aikana stressantuneenmpi siitä kuinka koira voi. Nyt tiesin kuitenkin että äidin ja isän hellässä hoivissa koira voi erinomaisesti ja minun ei täytynyt käyttää lomaa koirasta murehtenemiseen. Onhan äidillä ja isällä ollut yhdessä vaiheessa jopa kolme koiraa, joten tiesin vallan hyvin että he pystyvät hoitamaan yhden pienen pennun helposti! Kuusisivuiset ohjeet jätin kuitenkin koska Dougal todellakin syö vaikka mitä ja on ihan rutiinien orja.
