Laura
Tykkään ostaa yleensä jotain kivaa pientä muistoksi eri reissuista. Joskus se voi olla jotain todella pientä ja usein se myös ns. käyttötavaraa. Mitään turhaa ei tarvitse ostaa kotiin, mutta usein tykkään ostaa jotain käytännöllistä keittiöön tai jotain syötäviä tuliaisia. Ollaan mm. raahattu aikamoisen iso kimpale parmesaania Italiasta. Saahan sitä tietty täältä Briteistäkin mutta joka kerta kun avasin paperikäärön ja raastoin parmesaania tuosta kimpaleesta, väitän että se vei minut suoraan takaisin Roomaan! Olen myös tunnettu siitä että olen raahannut kanttarelleja kotiin ties miltä reissuilta kun Briteistä niitä harvemmin saa. Ne kyllä katoaa nopeasti parempiin suihin! Ruokarintamalta ostan yleensä myös mausteita kotiin – tietysti niitä hieman erikoisempia joita ei välttämättä kotoa saa.
Tänä vuonna olen esimerkiksi tuonut kotiini muutamia tuliaisia niin Etelä-Afrikasta kuin myös meidän Balkanin reissulta. Edellisiltä Afrikan reissuilta olen aina tuonut mukanani muutaman sisustustavaran kotiin – ihanan kulhon jota käytämme joka päivä, salaattiottimet, sekä muutaman muun keittiötavaran. Ne on juuri loistavia matkamuistoja mielestäni, sillä ne muistuttavat meitä jokapäivä kun kokkailemme noista ihanista reissuista ja tuovat mielestäni myös kivaa personaallisuutta meidän kotiin. Keväiseltä Etelä-Afrikan reissulta toin mukanani ihanan puisen leikkuulaudan/juustolautasen, sekä todella kauniit salaattiottimet. Ja pienen pullon port-viiniä. Kävimme nimittäin viininmaistajaisissa pienellä Eikehofin tilalla Franschoekissa ja yksi maistatettavista oli port-viini. Minähän luulin etten ole alkuunkaan Port-viinin ystävä mutta erehdyin. Tai tämä versio oli ainakin hyvää. Eikehofin tila on muutenkin todella hurmaava, pieni perheyritys jota pyörittää todella ihana pariskunta. Tämä viini on nimetty miehen isoisän vanhan Ford-pakun mukaan joka vieläkin nököttää viinitilan pihalla. Hauska sattuma oli se, että olin unohtanut kokonaan että äiti ja isä oli myös käynyt täällä heidän marraskuisella matkalla ja tarjonneet tuota port-viiniä minulle jouluna!
Nyt meidän Turkin lomallamme oli minun matkamuistoshoppailuni selvät. Rakastan kauniita, värikkäitä kulhoja joita voi mm. käyttää salaateille tai erilaisille dipeille, joten niitä lähdin nyt myös metsästämään Turkista. Tai metsästys on ehkä väärä sana, koska tiesin tasan tarkkaa että niitä saa sieltä ja ajattelin sen olevan loistava ja käytännöllinen matkamuisto. Lattiaremppa kuitenkin muutti mieleni sillä isälläni oli loistava idea – ostaa kaunis perinteinen matto Turkista meidän porrastasanteelle. Kulhot toin siis tällä kertaa äidille, mutta itsellemme lähdimme metsästämään kaunista (ja pientä) mattoa Istanbulin Grand Bazaarista. Siinä olikin metsästäminen, nimittäin juuri oikean kokoisen maton löytäminen oli hieman haasteellista, mutta onneksi kolmannelta mattokauppiaalta löydettiin niin oikean kokoinen matto kuin myös sen värinen että se miellytti sekä minun että mieheni silmää. Mattokauppojen tekeminen Grand Bazaarilla oli ihan omanlaisensa kokemus ja olen tyytyväinen että päädyttiin ostamaan se juuri tältä kauppiaalta – ihanalta vanhalta herrasmieheltä jolla oli loistava huumori ja suorasukainen tapa tehdä kauppaa. Nyt meillä onkin pieni muisto tästä ihanasta ja tärkeästä lomasta myös kotona.
Rakastan että kotoamme löytyy tälläisiä pieniä muistoja meidän reissuiltamme. Ne kertovat paljon meistä ja elämästämme ja tuovat aina hymyn huulille!
