Jaana

Olemme nykyään hiihtämisen sijaan siirtyneet patikoimaan. Helppoa kuin heinän teko, sillä oikeasti ainoa ”väline”, joka on mielestäni lähes pakollinen on hyvät jalkineet. Muutoin voi vetää lähes mitä vaan päälle ja sitä voi harrastaa lähes missä vaan. Eli selityksiä ei voi olla liikaa, että “ei voi kun……“

Muistatte ehkä että kävimme viime vuonna samantyyppisellä lomalla, joka oli silloin yksi ensimmäisiä reissupostauksia jota tuli kirjoitettua tähän blogiin? Tänä vuonna olimne varanneet lomaviikon Zell am See:stä, jota olimme jo viimevuoden matkallamme käyneet ennakkoon katsomassa. Viimeksi olemme olleet siellä 25-vuotta sitten, kun Laura oli vielä ihan taapero. Silloin olimme Mummin ja Ukin kanssa hiihtämässä murtomaata. Ja nyt oli vuorossa patikointi.  Zell am Seen kylä on noin 800 metrin korkeudessa, joten itse kylä ei ole vuorella. Kävelimme upean Zell am Seen järven ympäri, joka on noin 12 km lenkki. Hienossa auringonpaisteessa se tuntui helpolta. Toista oli kun nousimme 2000 metrin korkeuteen ja siellä piti sanan mukaisesti räpeltää vuoren rinnettä ylös ja alas – voin kuulkaa vain kertoa, että kyllä otti melkein 60-vuotiaan kunnolle! Tuntui kuin ilma olisi ollut niin ohutta, että hengästytti pelkkä oleminen. Niissä maisemissa kilometrit vähenivät 5-8 km matkoiksi, sillä kunto ei vain kestänyt enempää. Lumi upotti jalkojen alla ja pumppu hakkasi kurkussa (tai tuntui ainakin siltä), mutta niistäkin retkistä selvittiin.

Hotellissamme oli aivan upea spa-alue, jota käytimme ahkerasti joka päivä lenkkimme jälkeen. Voi miten ihanalta tuntui kun tiesi, että sauna odottaa kuumana ja allas mukavan viileänä. Rakastuin erityisesti ulkoaltaaseen. Ihana tunne tulla kuumasta saunasta ja suihkun jälkeen pulahtaa altaaseen, jossa vesi on niin lämmintä, että jopa minä kävelin suoraan veteen kakistelematta. Se on todella harvinaista, jopa mieheni kysyi, että onko vesi todella noin lämmintä? Spa palveluita tuli käytettyä päivittäin. Otimme hieronnan joka päivä, joka helpottui särkeviä jalkoja ja selkää mukavasti.

Pidimme yhden lepopäivän ja teimme retken Kitzbuheliin tutustuaksemme seuraavan vuoden kohteeseemme. Meidän mielestä on mukava vaihtaa kohdetta ja nähdä uusia paikkoja joka vuosi. Olimme kuulleet, että Kitzbuhelissa on erittäin hyvät patikointireitit ja halusimme itse käydä katsomassa kylää ja mahdollista hotellia. Nyt on kaikki varattu ensi vuotta varten, joten retki kannatti! Nyt vain patikoinkikengät naftaliiniin ja esille ensi vuonna!

Jaana

On kulunut 23 vuotta kun viimeksi olemme viettäneet lomaa Keski-Euroopassa – oli siis jo korkea aika palata näihin maisemiin! Kun Laura oli pieni kävimme lähes joka talvi Keski-Euroopassa hiihtämässä – upeita paikkoja löytyy paljon kuten Davos, Zell am See, Ramsau, Seefeld, Bad Gastein jne.

Päätimme viime syksynä, että meidän täytyy virittää tämä perinne uudestaan, mutta tällä kertaa vaeltaen eikä hiihtäen. Ystävämme suositteli Bad Gasteinia vaeltamiseen, sillä sieltä löytyy kuulemma kattava verkosto mukavia vaellusreittejä. Reittejä on vaikeusasteiden mukaan useita, joten koko viikkoa ei tarvitse missään nimessä kävellä samoissa maisemissa.

Tilasimme lennot ja hotellin ja melkein pakkasimme jo laukkummekin heti viime vuoden puolella! Tuntui huikealta ajatella, että kävelisimme vuorilla. Kaikki ystäväni sanoivat: “Sinä? Kävellen vuorilla?” Tiedän että se kuulosti utopistiselta – niin minustakin.

Nyt loma on vietetty ja ylitin kaikki villeimmätkin haaveeni siitä kuinka selviän vuorilla kävelystä. Useimmat reiteistä olivat melko tasaisia, mutta reitit jotka päädyimme valitsemaan (siis ihan vapaaehtoisesti) olivat suloista  ja tasaista kiipeämistä vuoren rinnettä ylös, ylös ja yhä edelleen ylös! Ensimmäisen päivän retken piti olla totuttelua  – noh siitä tulikin koko viikon pisin matka –  lähes 16 kilometriä.  Meidän ei pitänyt mennä ihan niin kauas, mutta kuinkas siinä kävikään kun löysimme itsemme laakson viimeisestä pisteestä ja muuta paluu vaihtoehtoa ei ollut kuin ihan omin jaloin taapertaa! Seuraava aamu oli lähes kohmeinen, sillä jalat tuntuivat ihan pökkelöiltä joita piti ihan oikeasti laahata eteenpäin. Suomalainen sisu iski, ja uudelleen matkaan – hieman hammasta purren, mutta aurinkoinen ilma toi nopeasti hymyn huulille.

Päätimme muutaman päivän jälkeen pitää “vapaapäivän” ja tutustua Salzburgin nähtävyyksiin. Upea kaupunki – näimme mm. Sound of Music-linnan, josta Julia Andrews karkasi perheineen. Upea vanhan kaupunki, jossa on mahtavia rakennuksia ja silmiä hivelevä talvipuutarha! Voin vain kuvitella kuinka kaunis se on kesällä!

Lomat ovat aina ihania, mutta tämä loma sai aikaiseksi liikuntakipinän, jonka toivon jatkuvan myös kotiin palattuamme. Joka päivä tuntui ihanalta kun oli liikkunut reippaasti raikkaassa ilmassa. Illallisen jälkeen ei paljon tarvinnut unta houkutella, sänky kutsui joka ilta poikkeuksetta yhdeksän jälkeen eikä sitä onnellista väsymystä kannattanut jarrutella. Loma joka toistetaan varmasti myös ensi vuonna – suosittelen!