Laura
Jos seuraatte meitä instagramissa (elämänmakujablogi) huomasitte varmaan että Skotlannin loma toteutuikin kun lockdown rajoitukset alkoivat helpottamaan. Instassa jaoinkin jo jonkun verran kuvia ja tunnelmia mutta halusin vielä erikseen tulla kirjoittamaan kunnon blogipostauksen meidän viikon reissusta ja jaankin sen kahteen osaan.
Ensimmäiset kolme yötä vietimme Inverarayn pikkukaupungissa, joka sijaitsee n. 1,5 tuntia Glasgowsta luoteeseen päin. Olin bookannut meille huoneen Loch Fyne Hotel & Spasta, jonne myös koirat olivat tervetulleita. Se oli tietysti tärkeä kriteeri meille, sillä kun lähdemme kotimaan lomille, haluamme aina ottaa koiran mukaan. Hotelli oli todella kiva, kuten sanoin, ihanan koiraystävällinen ja kaikki rajoitukset oli huomoitu ja infottu aika hauskalla tavalla.
Dougal tykkäsi hotellista erityisen paljons sillä sänky oli iso ja aamiaisella hänelle tarjoiltiin nakki omalta lautaselta 🙂
Tämä oli ehdottomasti sellainen ulkoilma/luonto loma ja kaikki aktiviteetit joita olimme etukäteen miettineet pyörivät kävelyn, vuorien kiipemisen ja erilaisten nähtävyyksien ympärillä. Onneksi Skotlannin säät näyttivät parastaan ja pääsimme nauttimaan aivan upeista keleistä joka mahdollisti myös näiden kaikkien aktiviteettien tekemisen. Olimme kyllä varautuneet kunnon sadekamppeilla, mutta onhan näiden juttujen tekeminen kivempaa kun vettä ei sada kaatamalla. Tälläinen loma oli myös helposti toteutettavissa korona-rajoitusten aikaan. Vaikka tällöin oli jo tiukimmat rajoitukset purettu, on paljon niitä vielä jäljellä mutta onneksi luonnossa liikkumista ei ole rajoitettu!
Inveraray ei ole kooltaan suuri, kaupungista löytyy yksi pääkatu jonka ja muutamia sivukatuja, ja siinä se sitten olikin. Kaupunki on kuitenkin todella söpö ja sijaitsee aivan Loch Fynen rannalla. Itse Inverarayssa on muutamia kivoja juttuja joita voi tehdä, kuten esim Inverarayn linna, jossa on mm. kuvattu yksi Downton Abbeyn jouluspesiaaleista. Linna/kartano ei tosin vielä ollut auki, joten tyydyimme ihailemaan sitä ulkoa käsin.
Linnan ohi kävellessä pääsee myös kävelyreitille, joka vie pienen kukkulan päälle (Dun na Cuaiche) josta on upeat näkymät koko Inverarayn ylle. Kävelyreitti oli juuri sopivan lyhyt, joten sen ehti tehdä hyvin ennen illallista ja nauttia maisemista.
Hotelli oli siitä kiva että se antoi myös sisustusinspiraatiota – tykkäsin todella paljon tästä kylppäristä! Reissuna ekana iltana juhlittiin myös synttäreitäni ja sitä varten pistettiin sitten vähän parempaa vaatetta päälle ja nautittiin ensimmäinen ravintola-illallinen, ties sitten kuinka pitkästä aikaa! Onneksi Skotlannin puolella ravintolarajoitukset sallivat sen, että voi myös syödä sisällä! Englannin puolella rajoitukset helpottuivat siten että ravintolat saivat avata, mutta vain ulkona syömiseen (huomenna sekin muuttuu). Skotlannin puolella taas saa syödä sekä sisätiloissa että ulkona, mutta alkoholia saa juoda vain ulkona terassilla. Mutta onneksi meidän ei siis tarvinnut hytistä ulkona ja syödä illallista 🙂
Seuraavana päivänä ajoimme Kilchurnin linnan raunioille, koska kyllähän sitä pitää erilaisia linnoja päästä ihastelemaan Skotlannin lomalla!
Suurinta huvia oli kuitenkin nämä pellolla laiduntavat lampaat, ja erityisesti nämä kaksi linssiludetta. Yleensä lampaat häipyvät omille teillensä aika nopeasti kun näkevät ihmisiä, ja erityisesti jos heillä on koira mukana (kuten meillä). Nämä kaksi tyyppiä oli kuitenkin selkeästi kaivannut turisteja koska he seurasivat meitä koko ajan kun otimme kuvia linnasta, ja yksi tyyppi yritti nappaista Dougalin hännästä kiinni! Joten pakkohan niiden kanssa oli ottaa kuvia, kun tyypit oli niin ystävällisiä.
Viimeisenä päivänä Inverarayssa päätimme kiivetä yhden vuoren, eli munron. Skotlannissa vuoria, jotka ovat yli 3000 jalkaa (n.914 metriä) korkeita, kutsutaan munroiksi. Näiden munrojen huiputtaminen on monen harrastus ja moni yrittää kerätä mahdollisimman monta vuoren huiputusta elämänsä aikana. Skotlannista löytyy 282 munroa. Minä en ollut ikinä kiivennyt Skotlannissa munroa, joten päätimme aloittaa Inverarayn läheltä löytyvästä Ben Cruachanista, joka on 1126 metrin korkeudessa. Patikointi aloitettiin melkeinpä merenpinnan tasolta, joten tässä oli kyse koko päivän patikoinnista. Meillä meni koko reissuun yhteensä 8 tuntia vaikka itse matkaa oli vain 15 kilometriä.
Allaoleavassa kuvassa huippu näkyy varmasti parhaiten, eli se on tuo nyppylä jonka päällä on lunta.
Me olimme tietysti varautuneet tähän kunnolla, eli kunnon eväät löytyivät (niin meille kuin koiralle) ja tietysti erilaisia kerrastoja, sillä päivä oli lämmin mutta huipulla on tietysti aika kylmä. Ja itseasiassa kun loppuenlopuksi päästiin huipulle, ehdimme juuri nähdä maisemat kunnes huipulla alkoi satamaan lunta ja pilvikerrokset alkoivat ympäröimaan meitä.
Pysähdyttiin monta kertaa patikoinnin aikana jotta myös Dougal jaksoi menossa mukana (ja tietysti me). Loppumatka huipulle oli itseasiassa niin kivikkoista että päädyttiin kantamaan Dougal, jotta meno ei mene liian vaikeaksi toisen pienille tassuille. Mutta ah, olipa fiilis kun vihdoin päästiin huipulle! Ensimmäinen munro valloittettu!
Voin kertoa että loman aikana tuli nukuttua todella hyvin kun vietettiin päivät pitkät ulkoilmassa! Seuraavaksi lähdettiinkin Mullin saarelle, mutta siitä ajattelin tulla kertomaan toisessa postauksessa.