Iso-Britannia

Viikonloppu Cotswoldissa

July 19, 2017

Laura

Hihkuin innosta kun alkuvuodesta postilaatikosta tipahti kutsu häihin Cotswoldin seudulle. Olen pitkään halunnut käydä sielläpäin maata koska kuvien perusteella se on upea ja semmoinen paikka jota voisi kuvailla todella perinteiseksi englantilaiseksi maalaismaisemaksi. Cotswold on merkattu maantieteellisesti merkittäväksi alueeksi sen luonnon ja maisemien kauneuden vuoksi. Alueena se on noin 145 km pitkä ja 40 km leveä. Cotswolds sijaitsee Lontoosta länteen päin ja jos on mahdollisuus vuokrata auto, niin Lontoosta ei ole todellakaan pitkä matka tänne. Julkisilla kulkuvälineillä liikkuminen on taas aika hankalaa koska Cotswold on täynnä pienenpieniä kyliä jotka eivät ole juna-asemia nähneetkään.

Häät olivat poikkeuksellisesti maanantaina joten meillä oli hyvin aikaa viikonloppuna kierrellä Cotswoldin pieniä kyliä ja nauttia kesäviikonlopusta. Vierailimme mm. Biburyssa, Chipping Camdenissa, Cirencesterissa, Lower Slaughterissa ja Kinghamissa. Kaikki kylät olivat supersuloisia kivitaloineen, pitkin seinää kiipeilevine kasvaineen ja hyvin hoidettuine puutarhoineen. Totesimme miehen kanssa että Cotswold alueena on kyllä niin tyyppillisen englantilaista ettei tosikaan. Kylät itsessään ovat todella pieniä (parhaimmillaan vain yksi pääkatu) joten yhdelle päivälle pystyy ajoittamaan aika montakin kylävierailua. Näistä paikoista löytyy yleensä kivoja ravintoloita ja kahviloita (Cotswolds on oikea foodie mekka!) ja todella suloisia putiikkeja joita on kiva kierrellä.

Me todella keskityttiin tällä vierailulla vaan kiertelemään näitä kyliä vaikka Cotswoldilla riittää vaikka mitä muutakin tekemistä. Pysähdyttiin piskuiseen Kinghamin kylään lounaalle. Vaikka itse kylä on pieni, löytyy sieltä aivan ihana pubi (tosin se on kyllä sen verran hieno ettei sitä voi oikein pubiksi kutsua) johon päätimme mennä lounaalle. Kylmä drinkki ja rento lounas terassilla oli juuri täydellinen tapa viettää tuota ihanaa kesäpäivää. Maistoin myös aivan ihanaa avokado carpacciota jota pitää ehkä testata kotonakin!

Sattumalta (ja minun ilokseni) törmäsimme myös paikallisiin kyläjuhliin! Briteissä on tapana järjestää tälläisiä village fete näissä pienissä kylissä näin kesäaikaan. Hauskaa on että juuri ajomatkalla olin todennut miehelleni että olisipa se hauska ehtiä käymään joissain kyläjuhlissa tänä kesänä ja sitten sattumalta törmättiin juuri tähän kylään! Paikalliset olivat todellakin panostaneet kyläjuhliinsa ja koristelut sekä tarjoilut olivat ihan omaa luokkaansa. Tietenkin kun kyläjuhlat olivat kyseessä, oli siellä mahdollisuus myös pelata leikkimielisiä pelejä. Me kokeilimme mm. kookoksen heittoa ja jousiammuntaa. Olin molemmissa aivan surkea! Ei palkintoa meille!

Kuten sanottua, mielestäni Cotswolds on aivan ihanaa aluetta ja onneksi se ei sijaitse kovin kaukana meistä joten voimme helposti lähteä tutkailemaan tätä seutua lisää! Suosittelisin tätä myös ehdottomasti kohteeksi niille jotka haluavat kokea Brittien saarilta jotain muuta kuin Lontoon!

Iltapäiväteellä Lontoossa

July 16, 2017

Laura

Juhlimme taannoin Lontoossa hyvän ystäväni polttareita. Viimeisiä hetkiä viedään ennenkuin saamme viettää rakkaudentäytteistä päivää heidän häissänsä. Morsian rakastaa iltapäiväteehetkiä, joten kuten täällä Briteissä on tapana, olivat kaasot järjestäneet sen täydellisen iltapäivätee hetken yhdessä Lontoon hienoimmista hotelleista, eli the Goringissa. The Goring on lontoolainen instituutio joka on mm. kuningasperheen suosiossa. Täällä esimerkiksi Kate Middleton yöpyi ennen häitänsä.

Ja hotelli on kyllä todella kaunis ja arvokkaan näköinen. Heillä on aivan upea sisäpiha jossa voi rennosti vaikka pelata krokettia iltapäiväteen lomassa. Itse iltapäivätee nautitaan heidän baari tai lounge-alueella joka on myös todella kaunis ja toimii tietysti hienosti yhdessä hotellin muun sisustuksen kanssa.

Iltapäiväteehen yleensä aina sisältyy pieniä täytettyjä leipiä, skonsseja kerman ja hillon kera sekä vielä erilliset jälkkäritarjoilut. Niin tälläkin kertaa. Syöminen aloitettiin pohjalta jossa tarjolla oli niitä täyttetyjä leipiä, itse tosin söin vain ne lohileivät, ne olivat todella herkullisia! Täytyy sanoa että en ole mikään näiden leipien suurin fani koska ne on aina tehty sellaisesta vaaleasta “höttöleivästä”, mutta nuo leivät olivat todella herkullisia. Seuraavaksi siirrytään skonssikerrokseen joka on ainakin oma suosikkini – rakastan kunnon skonsseja! Briteissä aina jaksetaan väitellä laitetaanko kerma vai hillo ensin (ja riipuen mistä päin saarta tulet, koulukunnat tähän on myös eri) mutta itse laitan aina kerman ensin skonssin päälle ja sitten vasta hillon. Lopuksi oli vielä tarjolla ne jälkkärit ja tässä vaiheessa alkoi kisakunto jo loppumaan kun olimme niin täynnä. Mutta jälkkärit olivat superherkullisia vaikka ihan kaikkia emme pystyneet syömään, että jaksoimme vielä jatkaa juhlintaa seuraavaan kohteeseen.

Iltapäivätee hetket on järjestäen melko arvokkaita Lontoossa. Tai siis ne ovat kalliita. Varsinkin jos haluaa oikeasti kokea perinteisen ltapäiväteehetken kuplivineen ja kauniine ympäristöineen. Esimerkiksi Ritzsissä iltapäiväteen hinnat lähtevät 54 punnasta eteenpäin (epäilen että tämä hinta sisältäisi sitä kuplivaa). The Goringissa me otimme heidän Bollinger iltapäiväteen joka maksoi 59 puntaa. Halpaa tämä lysti ei ole, mutta täytyy kyllä samaan hengenvetoon todeta, että tarjoilu Goringissa oli todella runsas ja leipiä ja skonsseja sai lisää kyllä pyydettäessä. Joten jos menee iltapäiväteelle siinä neljän pintaan, epäilen että illallista enää tarvitsisi sillä olin itse ainakin noista tarjoiluista aivan täynnä!

Kunnon brittiläinen iltapäiväteehetki on kyllä sellainen juttu joka ainakin omasta mielestäni pitää kokea edes kerran jos tänne tulee lomalle. Sen voi tehdä rentoon tyyliin ja tai sitten hieman hienompaan tyyliin mutta jokatapauksessa suosittelen sitä kokeilemaan. Lontoossa voisin kyllä lämpimästi suositella juuri tätä Goringin iltapäiväteetä joka on voittanut monia palkintoja. Tarjoilut ovat maukkaat, ympäristö upea ja henkilökunta ystävällistä.

Telttailua sateisessa Walesissa

June 15, 2017

Laura

Kävimme viime vuonna ensimmäistä kertaa Walesissa. Silloin suuntasimme Snowdonian kansallispuistoon josta löytyy myös Walesin korkein vuori. Telttailimme viikonlopun ajan alueella, kävelimme paljon, nautimme aivan tajuttoman upeista vuorimaisemista ja totesimme jo silloin että tänne on päästävä uudestaan ja mahdollisimman pian. Wales on nimittäin aivan upea luontokohde.

Noh, yli vuosihan siinä meni mutta vihdoin viime viikonloppuna päästiin palaamaan takaisin Walesiin. Ottaen huomioon että parhaimmillaan meiltä ajaa Walesin rajalle n. 2 tunnissa, on aivan uskomatonta että emme ole käyneet useammin. Kesä on kuitenkin ohjelmaltaan aika kiireinen joten olimme merkanneet jo aikaisin keväällä kalenteriin ajankohdan jolloin lähdemme telttailemaan Walesiin. Satoi tai paistoi.

Ja voih kyllä, sitä vettä tuli ja kunnolla. Itse olin jo jänistää viikon alussa ja tekstasin kavereille jotka olivat lähdössä mukaan, että haluavatko he varmasti lähteä telttailemaan vaikka viikonlopulle oli luvattu aivan hirveitä kelejä. Onneksi kaverit eivät tästä huolestuneet ja päätettiin sitten yhteistuumin lähteä ajelemaan kohti Pembrokeshiren rannikkoa siinä vesisateessa. Hyvä päätös, koska faktahan on se, että Briteissä kelit on mitä on. Yleensä täällä nyt vaan sataa koko ajan (tai siltä ainakin helposti tuntuu) joten sen sateen kanssa on vaan pakko oppia elämään.

Pakkasimme siis auton tupatentäyteen (mies tuskaili miten meillä voi olla niin paljon kamaa vain 2 yön telttaretkellä), sillä halusin varmistaa että pysymme lämpimänä sateesta huolimatta. Mukana oli siis makuupussien lisäksi ties minkälaista peittoa ja lampaantaljaa (voi kyllä, luin netistä että ne eristää hyvin joten tietysti raahasin ne mukaan).

Olen todella iloinen että lähdettiin koska meillä oli mielettömän hauska viikonloppu yhdessä kavereiden ja heidän koiransa kanssa! Ja kelillekin osattiin nauraa koska yhdessä vaiheessa se sumu ja vesisade oli niin sankkoja ettei nähty yhtikäs mitään siitä Walesin rannikkoviivasta jota varta vasten oli ajettu ihastelemaan.

Löysin ennen reissua netistä todella söpöltä kuulostavan leirintäalueen, sillä se sijaitsi ihan rannikon vieressä, sinne mahtui vain kourallinen ihmisiä telttojensa kera ja paikan omistaja piti vieressä maatilaa ja siihen kuuluvaa puotia. Tykästyttiinkin tähän paikkaan ihan täysillä. Heillä oli myös “glamping” telttoja, eli enemmän sellaisia luksustelttoja joita voi vuokrata mutta me päädyttiin vaan iskemään omamme maahan.

Emme antaneet sateen haitata ja nauttiinkin leirielämästä koko viikonlopun ajan. Mikä siinä onkin että melkein taivasalla tulee nukuttua niin hyvin? Varsinkin jos raahaa tarpeeksi lämmikettä mukaan, jonka vuoksi minulla tuli jopa kuuma yhdessä vaiheessa! Istuttiin iltamyöhään leiritulen valossa, paistettiin vaahtokarkkeja, nautittiin punaviinistä, syötiin mun leipomia porkkanasämpylöitä aamiaiseksi (voi että ne maistuikin hyvältä!), tehtiin aamukävelyjä rantakallioille, leikittiin koiran kanssa ja kuunneltiin sateen ropinaa teltan kattoa vasten. Täydellinen viikonloppu siis sateesta huolimatta (tai ehkä sen takia?). Takaisin kotiin tultiin super rentoutuneina mutta samalla onnellisina siitä että päästiin taas pujahtamaan puhtaiden lakanoiden väliin omaan sänkyyn!

Viikonlopun paras juttu? Vaikka lauantaina satoi niin sunnuntaina heräsimmekin jo tälläisiin maisemiin…

Lisää seuraavassa postauksessa siitä minkä takia Walesiin kannattaa matkustaa vaikka kaatosateella!

P.S. Vaikka me kaikki ihmiset nautitiin viikonlopusta, voin kertoa että mukana ollut cavalierpentu Lady oli täysin eri mieltä. Lady nauttii auringonpaisteesta, halimisesta ja lampaantaljoille kietoutumisesta. Ennenkaikkea Lady nauttii kuivista keleistä. Tämä me huomattiin koska Lady näytti koko viikonlopun ajan aivan surkealta märältä rätiltä ja jos katse voisi tappaa olisi Lady mielellään kostanut tämän viikonlopun ohjelman…

Aurinkoisen sunnuntain viettoa heppakisoissa

May 17, 2017

Laura

Sunnuntaina herättiin täällä Briteissä ihanaa auringonpaisteeseen. Koko päiväksi oli luvattu upeaa keliä ja pilvetöntä taivasta ja sekös meille sopisi hyvin sillä olimme lähdössä vierailemaan Chatsworthin kartanoon jossa oli meneillään jokavuotiset kansainväliset kenttäratsastuskisat.

Chatsworth on upea tila Peak Districtin kansallispuiston reunalla ja olemme siellä käyneet useaan otteeseen sinä aikana kun olemme tällä alueella asuneet. Kartano on vielä yksityisessä omistuksessa mutta siellä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia. Heidän joulumarkkinansa ovat todella kauniit ja myös vakituinen vierailukohde, mutta näin kesän kynnyksellä on kenttäratsastuskisat heidän maillansa on ihan must see- juttu.

Kyseessä on todella kolmepäiväiset kenttäkisat ja siinä missä yleensä Suomessa tälläiset isommat hevoskisat keräävät tuurilla kourallisen yleisöä, niin täällä nämä karkelot ovat koko perheen tapahtuma. Toisaalta kisoihin on panostettukin ihan eri tavalla ja budgettikin on varmasti hieman eri.

Toisinsanoen hevosista ei tarvitse edes niin paljon välittää sillä mielestäni koko tapahtuman pointti on nauttia kauniista maalaismaisemista, kivasta tunnelmasta ja hauskoista oheisohjelmista. Kisat ovat nimittäin isot ja itse heppojen lisäksi paikalla on paljon ohjelmaa lapsille, koirakisoja (agilityä, leikkimieliset missikisat etc) ja eri näytteilleasettajia. Ja luonnollisesti paljon ruokakojuja ja sekä virvokkeita samppanjabaarista Pimm’s kuorma-autoon.

Ja tälläiselle eläinrakkaalle (joka ei omista tällä hetkellä koiraa) tälläiset karkelot on loistavia sillä paikalla on tietysti runsain mitoin koiria. Koiria ihan katsojien roolissa mutta myös yhdistyksiä jotka promoavat omaa toimintaansa. Yksi tälläisistä oli UK Rescue Bears, jotka olivat tulleet paikalle Newfoundland-koiriensa kanssa. Ne on kyllä todellakin sellaisia nallekarhuja. Niitä sai käydä halailemassa mielin määrin kunhan ei pahastunut kuolan määrästä! Newfoundlandin koirathan on erinomaisia vesipelastustoimissa mutta nykyään tämä tiimi lähinnä jakaa tietoa ja tekee näytöksiä vesipelastustoiminnasta tälläisissä tapahtumissa. Tiesittekö esimerkiksi, että vedessä ollessaan yksi aikuinen Newfoundlandin koira pystyy vetämään 35 aikuista miestä rannalle (näin he ainakin väittivät vaikka luku kuulostaa ihan uskomattomalta)?

Kun hevosista ja koirista oli saatu tarpeeksi (voiko niistä ikinä saada tarpeeksi?) ja tuli nälkä, pääsimme piknikin kimppuun. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!