Laura
Tuntuu ihan hullulta mutta ollaan jo vietetty kuukausi Skotlannissa. Aika on mennyt hurjan nopeaa ja toivon mukaan meillä on n. 2 kuukautta jäljellä ennenkuin palataan takaisin Englantiin ja toivon mukaan uuteen taloon. Näille kahdelle kuukaudelle ollaan suunniteltu aika paljon ohjelmaa, koska myös rajoitukset alkavat hellittämään ympäri Brittejä ja Skotlantikin alkaa pikkuhiljaan avautumaan. Periaatteessa haluttaan käyttää seuraavat kuukaudet siihen että päästään viettämään mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa jotka sijaitsevat täällä, sekä myös toivon mukaan tekemään miniretkiä ja viikonloppupyrähdyksiä ympäri Skotlantia.
Sitä ollaan jo tehty pienessä mittakaavassa tähän mennessä. Liikkumisrajoitukset olivat nimittäin voimassa viime perjantaihin saakka joten keskityttiin tutustumaan lähialueisiin todenteolla. Silloin kun opiskelijana vietin enemmän aikaa Glasgowssa, keskityttiin me tutustumaan niihin alueisiin joihin pääsi julkisilla kun autoa ei ollut käytettävissä. Nyt kun auto on alla ja tietysti meiltä löytyy nykyään myös koira, olemmekin tutustuneet enemmän erilaisiin puistoihin ja country park tyyppisiin paikkoihin.
Ei olla sinänsä tehty mitään “kaupunki” juttuja koska mikään paikka ei ole auki tietysti kun yhteiskunta täällä on vielä seuraavan viikon kiinni. Asutaan ihan Glasgown keskustassa ja täällä olisi tietty kaikkea kivaa “kulttuuri” tekemistä joka on sellaista sisältöä jota meillä ei oikein ole Lichfieldissä asuessa, joten olisi tietysti kiva käydä museoissa, teatterissa etc. Mutta koska korona, niin mikään paikka ei ole auki vielä. Tosin ensi viikosta lähtien toivon mukaan museot ainakin avautuvat ja pääsen nauttimaan Glasgown kaupungista enemmän, enkä pelkästään kaikista puistoista ja kukkuloista Glasgown ulkopuolella.
Ajattelinkin jakaa tässä postauksessa hieman kuvapäiväkirjamaisemisti juttuja täältä Glasgowsta. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta näitä on kiva kirjailla ylös ihan itseäni varten, käyn nimittäin usein lukemassa meidän vanhoja blogipostauksia ja se on tosi kiva että on tullut kirjoiteltua hieman arkisempia kuulumisia myös tänne!
Viime keskiviikkona oli aivan upea keli joten hieman ennen töiden loppua huikkasin miehelleni, että kun lopetat, me otetaan skumppapullo käteen ja kävellään Necropolikselle joka on iso kukkula/hautausmaa Glasgown katedraalin vieressä. Siellä ihmiset viettää paljon aikaa ja sieltä on upeat näkymät kaupungin ylle varsinkin auringonlaskun aikaan. Mies kysyi että mitä juhlitaan, johon minä vastasin että “elämää”. Olen siitä samaa mieltä että oikeasti elämä itsessään on skumppapullon korkkaamisen arvoinen. Ei tietysti joka ilta, mutta varsinkin näin kevät aikaan kun kelit alkavat lämmetä, on mielestäni juuri oikea aika nauttia auringonlaskusta ja juoda skumppaa tavallisena arki-iltana. Koska tässä elämässä on monta juhlimisen arvoista asiaa. En halua elää elämää viikonlopusta toiseen vaan mielestäni on tärkeää tehdä myös arjesta ja arki-illoista välillä spesiaaleja. Ja katsokaa nyt näitä maisemia, eikö näytäkin upealta?
Ollaan otettu tavaksi käydä lauantai aamuisin juoksemassa Pollok Country Parkissa, joka on meitä aika lähellä. Siellä voimme myös päästää Dougalin vapaaksi juoksemaan mikä on kiva. Normi lenkeillä ei voi häntä yleensä päästää vapaaksi ja Dougal on kuitenkin niin tottunut siihen (Lichfieldissä se pääsee vapaaksi aina puistoissa) joten kiva että täällä se pääsee juoksemaan vapaammin. Täällä me voidaan myös juosta aina kiva 5 km lenkki ja lenkkimaisemat on mitä upeimmat! Lenkit eivät ole niitä tehokkaimpia koska pysähtelen todella usein ottamaan kuvia. Tälläkin kertaa, oltiin ehditty juosta ehkä 200 m kunnes näin että kerrankin Ylämaan lehmät oli tuotu todella lähelle tietä syömään. Ja sieltä löytyi sitten pari vasikka. Ylämaan lehmien vasikat on mielestäni ehkä suloisimpia yksilöitä ikinä!
Iltakävely jossain toisessa puistossa jonka nimen olen jo unohtanut! Täältä oli kuitenkin upeat näkymät myös ja ihana auringonlasku josta saatiin nauttia. Linnut sirkuttivat ja kevät oikein tuntui ilmassa. Ja Dougal oli onnessaan sillä tyyppi näki peuran ja juoksi sen perään. Onneksi koira löytyi ja peura pääsi pakoon (ei sillä että Dougalilla olisi ikinä mitään mahdollisuutta edes saada peuraa kiinni)
Perjantain kunniaksi kävimme ostamassa lounaaksi ah, niin epäterveellisen mutta hyvän lounaan, minulle chips and cheese ja miehelle fish & chips. Skotlannissa asuessa minun suosikki roskaruoka ateria oli nimenomaan chips & cheese. En ole ikinä syönyt Mäkkärin hampparia elämässäni koska ajatus siitä ei yhtään houkuttele, mutta hyvät ranut ja paljon cheddaria, joka sulaa niiden päälle on todella hyvää! Mielenkiintoisena pointtina muuten, että Englannista harvemmin löytyy chips-paikkaa joka tarjoaisi chips and cheese. En tiedä miksi, mutta usein saan kuulla “ei oota” jos yritän tätä tilata Englannin puolella mutta Skotlannissa tämä on ihan normi juttu. Skotlannissa saa usein melkein mitä uppopaistettuna, kuuluisimpana niistä uppopaistettu Mars-patukka (olen kerran maistanut ja voin kertoa että oli aika etovaa). Dougal oli tietty kärppänä paikalla myös!
Ihanaa uutta viikon alkua!
