Laura

---

Jos seuraatte meitä instagramissa (elämänmakujablogi) huomasitte varmaan että Skotlannin loma toteutuikin kun lockdown rajoitukset alkoivat helpottamaan. Instassa jaoinkin jo jonkun verran kuvia ja tunnelmia mutta halusin vielä erikseen tulla kirjoittamaan kunnon blogipostauksen meidän viikon reissusta ja jaankin sen kahteen osaan.

Ensimmäiset kolme yötä vietimme Inverarayn pikkukaupungissa, joka sijaitsee n. 1,5 tuntia Glasgowsta luoteeseen päin. Olin bookannut meille huoneen Loch Fyne Hotel & Spasta, jonne myös koirat olivat tervetulleita. Se oli tietysti tärkeä kriteeri meille, sillä kun lähdemme kotimaan lomille, haluamme aina ottaa koiran mukaan. Hotelli oli todella kiva, kuten sanoin, ihanan koiraystävällinen ja kaikki rajoitukset oli huomoitu ja infottu aika hauskalla tavalla.

Dougal tykkäsi hotellista erityisen paljons sillä sänky oli iso ja aamiaisella hänelle tarjoiltiin nakki omalta lautaselta 🙂

Tämä oli ehdottomasti sellainen ulkoilma/luonto loma ja kaikki aktiviteetit joita olimme etukäteen miettineet pyörivät kävelyn, vuorien kiipemisen ja erilaisten nähtävyyksien ympärillä. Onneksi Skotlannin säät näyttivät parastaan ja pääsimme nauttimaan aivan upeista keleistä joka mahdollisti myös näiden kaikkien aktiviteettien tekemisen. Olimme kyllä varautuneet kunnon sadekamppeilla, mutta onhan näiden juttujen tekeminen kivempaa kun vettä ei sada kaatamalla. Tälläinen loma oli myös helposti toteutettavissa korona-rajoitusten aikaan. Vaikka tällöin oli jo tiukimmat rajoitukset purettu, on paljon niitä vielä jäljellä mutta onneksi luonnossa liikkumista ei ole rajoitettu!

Inveraray ei ole kooltaan suuri, kaupungista löytyy yksi pääkatu jonka ja muutamia sivukatuja, ja siinä se sitten olikin. Kaupunki on kuitenkin todella söpö ja sijaitsee aivan Loch Fynen rannalla. Itse Inverarayssa on muutamia kivoja juttuja joita voi tehdä, kuten esim Inverarayn linna, jossa on mm. kuvattu yksi Downton Abbeyn jouluspesiaaleista. Linna/kartano ei tosin vielä ollut auki, joten tyydyimme ihailemaan sitä ulkoa käsin.

Linnan ohi kävellessä pääsee myös kävelyreitille, joka vie pienen kukkulan päälle (Dun na Cuaiche) josta on upeat näkymät koko Inverarayn ylle. Kävelyreitti oli juuri sopivan lyhyt, joten sen ehti tehdä hyvin ennen illallista ja nauttia maisemista.

Hotelli oli siitä kiva että se antoi myös sisustusinspiraatiota – tykkäsin todella paljon tästä kylppäristä! Reissuna ekana iltana juhlittiin myös synttäreitäni ja sitä varten pistettiin sitten vähän parempaa vaatetta päälle ja nautittiin ensimmäinen ravintola-illallinen, ties sitten kuinka pitkästä aikaa! Onneksi Skotlannin puolella ravintolarajoitukset sallivat sen, että voi myös syödä sisällä! Englannin puolella rajoitukset helpottuivat siten että ravintolat saivat avata, mutta vain ulkona syömiseen (huomenna sekin muuttuu). Skotlannin puolella taas saa syödä sekä sisätiloissa että ulkona, mutta alkoholia saa juoda vain ulkona terassilla. Mutta onneksi meidän ei siis tarvinnut hytistä ulkona ja syödä illallista 🙂

Seuraavana päivänä ajoimme Kilchurnin linnan raunioille, koska kyllähän sitä pitää erilaisia linnoja päästä ihastelemaan Skotlannin lomalla!

Suurinta huvia oli kuitenkin nämä pellolla laiduntavat lampaat, ja erityisesti nämä kaksi linssiludetta. Yleensä lampaat häipyvät omille teillensä aika nopeasti kun näkevät ihmisiä, ja erityisesti jos heillä on koira mukana (kuten meillä). Nämä kaksi tyyppiä oli kuitenkin selkeästi kaivannut turisteja koska he seurasivat meitä koko ajan kun otimme kuvia linnasta, ja yksi tyyppi yritti nappaista Dougalin hännästä kiinni! Joten pakkohan niiden kanssa oli ottaa kuvia, kun tyypit oli niin ystävällisiä.

Viimeisenä päivänä Inverarayssa päätimme kiivetä yhden vuoren, eli munron. Skotlannissa vuoria, jotka ovat yli 3000 jalkaa (n.914 metriä) korkeita, kutsutaan munroiksi. Näiden munrojen huiputtaminen on monen harrastus ja moni yrittää kerätä mahdollisimman monta vuoren huiputusta elämänsä aikana. Skotlannista löytyy 282 munroa. Minä en ollut ikinä kiivennyt Skotlannissa munroa, joten päätimme aloittaa Inverarayn läheltä löytyvästä Ben Cruachanista, joka on 1126 metrin korkeudessa. Patikointi aloitettiin melkeinpä merenpinnan tasolta, joten tässä oli kyse koko päivän patikoinnista. Meillä meni koko reissuun yhteensä 8 tuntia vaikka itse matkaa oli vain 15 kilometriä.

Allaoleavassa kuvassa huippu näkyy varmasti parhaiten, eli se on tuo nyppylä jonka päällä on lunta.

Me olimme tietysti varautuneet tähän kunnolla, eli kunnon eväät löytyivät (niin meille kuin koiralle) ja tietysti erilaisia kerrastoja, sillä päivä oli lämmin mutta huipulla on tietysti aika kylmä. Ja itseasiassa kun loppuenlopuksi päästiin huipulle, ehdimme juuri nähdä maisemat kunnes huipulla alkoi satamaan lunta ja pilvikerrokset alkoivat ympäröimaan meitä.

Pysähdyttiin monta kertaa patikoinnin aikana jotta myös Dougal jaksoi menossa mukana (ja tietysti me). Loppumatka huipulle oli itseasiassa niin kivikkoista että päädyttiin kantamaan Dougal, jotta meno ei mene liian vaikeaksi toisen pienille tassuille. Mutta ah, olipa fiilis kun vihdoin päästiin huipulle! Ensimmäinen munro valloittettu!

Voin kertoa että loman aikana tuli nukuttua todella hyvin kun vietettiin päivät pitkät ulkoilmassa! Seuraavaksi lähdettiinkin Mullin saarelle, mutta siitä ajattelin tulla kertomaan toisessa postauksessa.

Laura

---

Tuntuu ihan hullulta mutta ollaan jo vietetty kuukausi Skotlannissa. Aika on mennyt hurjan nopeaa ja toivon mukaan meillä on n. 2 kuukautta jäljellä ennenkuin palataan takaisin Englantiin ja toivon mukaan uuteen taloon. Näille kahdelle kuukaudelle ollaan suunniteltu aika paljon ohjelmaa, koska myös rajoitukset alkavat hellittämään ympäri Brittejä ja Skotlantikin alkaa pikkuhiljaan avautumaan. Periaatteessa haluttaan käyttää seuraavat kuukaudet siihen että päästään viettämään mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa jotka sijaitsevat täällä, sekä myös toivon mukaan tekemään miniretkiä ja viikonloppupyrähdyksiä ympäri Skotlantia.

Sitä ollaan jo tehty pienessä mittakaavassa tähän mennessä. Liikkumisrajoitukset olivat nimittäin voimassa viime perjantaihin saakka joten keskityttiin tutustumaan lähialueisiin todenteolla. Silloin kun opiskelijana vietin enemmän aikaa Glasgowssa, keskityttiin me tutustumaan niihin alueisiin joihin pääsi julkisilla kun autoa ei ollut käytettävissä. Nyt kun auto on alla ja tietysti meiltä löytyy nykyään myös koira, olemmekin tutustuneet enemmän erilaisiin puistoihin ja country park tyyppisiin paikkoihin.

Ei olla sinänsä tehty mitään “kaupunki” juttuja koska mikään paikka ei ole auki tietysti kun yhteiskunta täällä on vielä seuraavan viikon kiinni. Asutaan ihan Glasgown keskustassa ja täällä olisi tietty kaikkea kivaa “kulttuuri” tekemistä joka on sellaista sisältöä jota meillä ei oikein ole Lichfieldissä asuessa, joten olisi tietysti kiva käydä museoissa, teatterissa etc. Mutta koska korona, niin mikään paikka ei ole auki vielä. Tosin ensi viikosta lähtien toivon mukaan museot ainakin avautuvat ja pääsen nauttimaan Glasgown kaupungista enemmän, enkä pelkästään kaikista puistoista ja kukkuloista Glasgown ulkopuolella.

Ajattelinkin jakaa tässä postauksessa hieman kuvapäiväkirjamaisemisti juttuja täältä Glasgowsta. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta näitä on kiva kirjailla ylös ihan itseäni varten, käyn nimittäin usein lukemassa meidän vanhoja blogipostauksia ja se on tosi kiva että on tullut kirjoiteltua hieman arkisempia kuulumisia myös tänne!

Viime keskiviikkona oli aivan upea keli joten hieman ennen töiden loppua huikkasin miehelleni, että kun lopetat, me otetaan skumppapullo käteen ja kävellään Necropolikselle joka on iso kukkula/hautausmaa Glasgown katedraalin vieressä. Siellä ihmiset viettää paljon aikaa ja sieltä on upeat näkymät kaupungin ylle varsinkin auringonlaskun aikaan. Mies kysyi että mitä juhlitaan, johon minä vastasin että “elämää”. Olen siitä samaa mieltä että oikeasti elämä itsessään on skumppapullon korkkaamisen arvoinen. Ei tietysti joka ilta, mutta varsinkin näin kevät aikaan kun kelit alkavat lämmetä, on mielestäni juuri oikea aika nauttia auringonlaskusta ja juoda skumppaa tavallisena arki-iltana. Koska tässä elämässä on monta juhlimisen arvoista asiaa. En halua elää elämää viikonlopusta toiseen vaan mielestäni on tärkeää tehdä myös arjesta ja arki-illoista välillä spesiaaleja. Ja katsokaa nyt näitä maisemia, eikö näytäkin upealta?

Ollaan otettu tavaksi käydä lauantai aamuisin juoksemassa Pollok Country Parkissa, joka on meitä aika lähellä. Siellä voimme myös päästää Dougalin vapaaksi juoksemaan mikä on kiva. Normi lenkeillä ei voi häntä yleensä päästää vapaaksi ja Dougal on kuitenkin niin tottunut siihen (Lichfieldissä se pääsee vapaaksi aina puistoissa) joten kiva että täällä se pääsee juoksemaan vapaammin. Täällä me voidaan myös juosta aina kiva 5 km lenkki ja lenkkimaisemat on mitä upeimmat! Lenkit eivät ole niitä tehokkaimpia koska pysähtelen todella usein ottamaan kuvia. Tälläkin kertaa, oltiin ehditty juosta ehkä 200 m kunnes näin että kerrankin Ylämaan lehmät oli tuotu todella lähelle tietä syömään. Ja sieltä löytyi sitten pari vasikka. Ylämaan lehmien vasikat on mielestäni ehkä suloisimpia yksilöitä ikinä!

Iltakävely jossain toisessa puistossa jonka nimen olen jo unohtanut! Täältä oli kuitenkin upeat näkymät myös ja ihana auringonlasku josta saatiin nauttia. Linnut sirkuttivat ja kevät oikein tuntui ilmassa. Ja Dougal oli onnessaan sillä tyyppi näki peuran ja juoksi sen perään. Onneksi koira löytyi ja peura pääsi pakoon (ei sillä että Dougalilla olisi ikinä mitään mahdollisuutta edes saada peuraa kiinni)

Perjantain kunniaksi kävimme ostamassa lounaaksi ah, niin epäterveellisen mutta hyvän lounaan, minulle chips and cheese ja miehelle fish & chips. Skotlannissa asuessa minun suosikki roskaruoka ateria oli nimenomaan chips & cheese. En ole ikinä syönyt Mäkkärin hampparia elämässäni koska ajatus siitä ei yhtään houkuttele, mutta hyvät ranut ja paljon cheddaria, joka sulaa niiden päälle on todella hyvää! Mielenkiintoisena pointtina muuten, että Englannista harvemmin löytyy chips-paikkaa joka tarjoaisi chips and cheese. En tiedä miksi, mutta usein saan kuulla “ei oota” jos yritän tätä tilata Englannin puolella mutta Skotlannissa tämä on ihan normi juttu. Skotlannissa saa usein melkein mitä uppopaistettuna, kuuluisimpana niistä uppopaistettu Mars-patukka (olen kerran maistanut ja voin kertoa että oli aika etovaa). Dougal oli tietty kärppänä paikalla myös!

Ihanaa uutta viikon alkua!