Iso-Britannia

Puistokävelyä ja villiponeja

February 3, 2019

Laura

Hei, kerrankin melkein reaaliajassa kirjoitettu postaus! Sillä tällä kertaa ajattelin kertoa eilisestä!

Minua aina huvittaa meidän ihmisten luonne. Siis sillä tavalla että haikaillaan sen perään mitä muilla on, mutta itsellä ei ole. Tässä kohtaa viittaan lumiseen talveen. Olen katsonut ihan kateellisena kuvia Suomesta, siitä ihanasta lumimaisemasta ja kunnon kylmästä talvisäästä. Moni tutuista kuitenkin tuntuu olevan jo ihan kyllästynyt lumeen. Täällä Briteissä me sen sijaan ollaan odotettu lunta kuin kuuta nousevaa. Sitä luvattiin tälle viikolle ja eri puolilla maata sitä saatiinkin…Paitsi meillä….Perjantaina lunta satoi tasan minuutin ajan. Ehdin jo laittaa miehelle viestin että “it’s snowing“, kunnes jouduin 30 sekunnin kuluttua laittamaan uuden “it stopped snowing” viestin…Noh, jossain kohdin saattaa näkyä hieman valkoista, mutta olin toivonut että sitä lunta olisi tullut hieman enemmän…

Kuitenkin, eilen herättiin aivan upeaaseen auringonpaisteeseen. Ei lunta näkyvissä, mutta sininen taivas ja se kuuluisa auringonpaiste sai meidät niin iloisiksi! Pakko oli tietysti lähteä pitkälle kävelylenkille Dougalin kanssa. Otettiin auto alle ja ajettiin läheiseen isoon (siis todella massiiviseen) puistoon. Emme olleet koskaan käyneet siellä Dougalin kanssa vaikka silloin kun muutettiin tänne seudulle käytiin siellä todella usein.

Vaikea muuten uskoa että Dougal täyttää nyt helmikuussa jo vuoden! Tai noh, hänen oikea syntymäpäivä on kyllä mysteeri, sillä vaikka lemmikkipassi sanoo sen olevan helmikuun lopussa, niin se on vaan arvaus. Dougal kun oltiin dumpattu kennelin eteen pahvilaatikossa yhdessä veljiensä kanssa. Päätettiin kuitenkin että mehän juhlitaan sen synttäreitä nyt helmikuussa. Mutta miten tämä aika meneekin niin nopeasti! Dougalista on tullut jo niin iso. Ja on hänellä myös viisaat hetkensä! Ennenkaikkea ei osata edes kuvitella meidän elämään ilman tätä karvakasaa. Vaikka jouduttiinkin taas kaivamaan ties mitä kakkakikkareita herran suusta puistossa kävellessä…

Tämä puisto on siitä ihana että sieltä löytyy villejä Exmoorin poneja käyskentelemästä! Sutton Park on yksi Euroopan suurimmista kaupungipuistoista, sillä se on pinta-alaltaan yli 800 hehtaaria. Ihan siis mistään pienestä puistosta ei ole kyse. Sutton Parkissa asuu myös n. 30 Exmoor-ponin lauma. Ponit tuotiin puistoon vuonna 1999, jolloin paikalle tuotiin 5 varsaa ja hieman myöhemmin ryhmään lisättiin pari täysikasvuista tammaa. Aikojen kuluessa osa tammoista sai varsoja ja lauma on kasvanut vaikka alunperin laumaa ei ollut tarkoitus tietoisesti kasvattaa kooltaan. Nykyään poneista pidetään tarkkaa lukumäärää ja huolehditaan ettei lauman koko kasva liian suureksi ottaen huomioon puiston koon. Ponit tuotiin puistoon ylläpitämään maata ja kasvillisuutta, eli englanniksi käytetään termiä grazing. Kuulemma Exmoorin ponit ovat tähän käyttötarkoitukseen parempia kun esimerkiksi lampaat, koska ponit ovat selektiivisempiä kasvillisuuden suhteen (välttelevät myrkyllisiä kasveja), ne syövät lähempänä maata ja myös pidempiä aikoja päivässä. Ponit liikkuvat vapaasti puistossa, mutta pysyvät yleensä junaradan pohjoispuolella, sillä itse junakiskojen alue on radattu aidalla. Ponit ovat tottuneet puistoissa käyskenteleviin koiriin ja ihmisiin, mutta villejä ne silti ovat. Niitä ei missään nimessä saa ruokkia eikä kosketella (vaikka kuinka tekisi mieli!). Dougal oli ihan ihmeissään poneista, kunnes menetti kiinnostuksensa kun se tajusi etteivät ne leiki sen kanssa.

Ja nähtiinpä me myös ihan vähän lunta. Siis todella vähän. Onneksi pääsen nyt helmikuussa kuitenkin Suomessa käymään jotta pääsen kokemaan taas kunnon talvimaisemat!

Pakko muuten tähän väliin mainita hattu-asiaa! Sain isältäni joululahjaksi tämän aivan ihanan Pono Designin-hatun, jota kutsun itse seikkailijahatuksi! Koska sen kun isken päähäni, tulee aina sellainen olo että on lähdössä kivalle seikkailulle! Kuin Nuuskamuikkunen. Hatun löysimme kun kävimme ennen joulua Tuomaan markkinoilla ja heti kun kokeilin sitä päähäni, totesi iskä että tämä iskee minulle kuin nakutettu! Tämä on ihan täydellinen hattu tänne Englannin keleihin, usein nimittäin pipo on ihan liian lämmin, mutta tämä on juuri täydellinen (ja 100% villaa). Kaikki hatut valmistetaan Jyväskylässä ja niiden designista vastaa omistaja itse (jonka tapasin Tuomaan markkinoilla – miten mahtava nainen hienon yrityksen takana). Ihana pistää päähän eettisesti tuotettu ja Suomessa valmistettu hattu! P.S. Ei edelleenkään mainospuhe, mutta halusin ehdottomasti kirjoittaa tästä yrityksestä koska olen niin rakastunut tähän hattuuni!

Joku oli hieman mutainen lenkin jälkeen…

Ja mikäs sen parempaa kuin mennä pubilounaalle pitkän kävelylenkin jälkeen? Istua takkatulen viereen, syödä paljon ruokaa juustolla ja katsoa puhelimelta rugbya. Dougal myös oli tyytyväinen kun se pääsi istumaan suoraan takan viereen!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Joulumarkkinat Highclere Castlessa (eli Downton Abbey maisemissa)

December 17, 2018

Laura

Onko siellä ruudun takana ketään Downton Abbey-faneja? Me ollaan molemmat äidin kanssa (ja itseasiassa koko perhe) niin sanotusti faneja ja rakastettiin katsoa sarjaa silloin kun se ilmestyi. Ja nythän he ilmoittivat myös Downton Abbey leffan teosta! Vähän pelkään että voiko se mitenkään olla yhtä hyvä kuin sarja, mutta se jää nähtäväksi!

Downton Abbey on kuvattu Highclere Castlessa, n. tunnin päästä Lontoossa, kauniilla Berkshiren maaseudulla. Ja mikä parasta, myös meillä taviksilla on mahdollisuus päästä vierailemaan täällä kartanossa, sillä Carnarvorin Jaarli ja Kreivitär, jotka hallitsevat kartanoa, avaavat oven yleisöllä aina tiettyinä päivinä vuodesta. Kesäisin kartanon ovet on useimmin avoinna, mutta syksyisin ja talvisin sinne pääse vain tiettyinä päivinä. Yksi näistä on tietysti heidän jokavuotiset joulumarkkinat jonne onnistuin nappaaman meille liput kun vanhemmat tulivat käymään. Äiti ja isä on jo pitkään puhunut kuinka he haluaisivat käydä katsomassa Downton Abbey maisemia ja nyt se vihdoin onnistuisi – ja vielä joulunaikaan jolloin kartano on koristeltu todella kauniisti jouluisaksi!

Olen käynyt kerran aikaisemminkin Highclere Castlessa, silloin keväällä mutta onhan kartanossa ihan oman taikansa näin joulunaikaan. Valitettavasti kartanon sisältä ei saanut ottaa kuvia, mutta vaikeaa se olisikin ollut taltioida tunnelmaan kuviin. Hallissa oli valtavan kokoinen kuusi, ihan kuten Downton Abbeyssa, ja joulumarkkinat tarkoittivat lukuisten pienyrittäjien kojuja ja kauniita tuotteita. Taustalla soi “jingle bells” perinteisten carol singersien laulamana. Mikä joulutunnelma!

Lainasin Highclere Castlen instagramista kuvan, joka osoittaa kuinka iso kuusi todella on! Highcleressa on muuten yhteensä 31 joulukuusta kaikenkaikkiaan! Yksi iso, joka on hallissa (jonka pystyttämisoperaatio on muuten ihan oma juttu sinänsä!), sekä 20 pientä joulukuusta jotka koristavat ajotietä, sekä vielä toiset 10 isompaa kuusta jotka koristavat eri ovenpielustoja. Siinä onkin muuten tekemistä kun kaikki 31 joulukuusta pitää laittaa paikalleen!

Highcleressa on muutenkin ihan mielekiintoista käydä kartanon sisällä tutkimassa, koska se on ihan oikeasti koti. Ei vain vanha, upea kartano joka olisi nykyään enemmänkin museokäytössä. Joka lipaston päältä löytyy perhekuvia – kuvia perheestä, lapsista, koirista ja hevosista. Ympäri taloa on ripoteltu kirjoja ja makuuhuoneet ovat valmiina vieraita varten. Talon “tavallista” elämää pääsee muuten seuraamaan Lady Carnarvorin blogista! Siellä hän kirjoittelee elämästä Highcleren kartanossa, koirista ja hevosista (oma lemppariaiheeni) ja myös hieman kartanon historiasta. Hänen uusin blogikirjoitus on muuten aika hauska – hän kertoo siitä kuinka vierailta hämärtyy joskus Downton Abbeyn ja oikean Highcleren kartanon rajat 🙂 Blogista voi myös muutenkin lukea heidän joulunvietostaan jossa on tietysti ihan niitä samanlaisia normaaleja elementtejä, esimerkiksi siitä kuinka heidän labradorinsa olivat yhtenä vuonna syöneet suurimman osan joululahjoista…

Tästä vierailuista innostuneena, olimme täynnä ihanaa joulumieltä ajomatkalla takaisin kotiin!

Jouluinen Lontoo

November 28, 2018

Laura

Mielestäni kaupungeissa on aina jotain erityistä taikaa joulun aikaa. Jouluvalot valtaavat kadut, näyteikkunat on koristeltu kauniisti ja siellä sun täällä näkyy valaistuja joulukuusia. Kirjoitin jo viime vuonna tänne blogiin, että minulla on kaksi suosikki joulukaupunkia, jotka nousevat ylitse muiden: New York ja Lontoo. Ne on myös minulle tutuimmat kaupungit, sillä niissä molemmissa on tullut vietettyä aikaa jouluna.

Lontoolla on kuitenkin ihan erityinen paikka sydämessäni. Vaikka olenkin asunut vain vuoden Lontoossa opiskeluaikoina, on aina se ollut minulle läheinen kaupunki ja saan onnekseni siellä vierailla säännöllisin väliajoin. Rakastan Lontoota kaikkina vuodenaikoina, mutta joulunaika Lontoossa on mielestäni ihan erityisen spesiaalia. Lontoon jouluvalot ja koristelut on vertaansa vailla ja kaupunki on vaan niin kaunis (ja täynnä, herranjestas sitä ihmispaljoutta!).

Päätimme mieheni kanssa lähteä hieman extempore Lontooseen viime lauantaina, sillä totesimme että muutoin missaisimme kokonaan joulufiilistelyn Lontoossa, sillä kaikki viikonloput ennen joulua on jo täynnä ohjelmaa. Dougal lähti tietysti matkaan mukaan, sillä pääsimme vihdoin tapaamaan hänen toisen veljensä, jonka missasimme viime kerralla kun olimme Lontoossa.

Aloitimme Lontoo päivämme vierailemalla Borough Marketilla, joka on yksi omista Lontoo lemppareistani. Lauantaisin siellä on tietysti kovasti ruuhkaa, mutta totesimme että se on ehdottomasti paras paikka lounaalle. Borough Market on mielestäni erityisen kaunis joulunaikaan, mutta vielä he eivät olleet valitettavasti laittaneet joulukoristeita esille kun me vierailimme siellä!

Itse sisään, ns. marketin katetulle alueelle koiria ei saa tuoda, mutta onneksi kahden hihnanpitäjän voimin, toimitimme taktiikkaa että yksi hakee ruokaa kun toinen pitää koiraa. Borough Market ei ole koskaan pettänyt ruuan suhteen, ja tällä kertaa saimmekin lounaaksi ihanan Balkanilaisen vege-annoksen burekeineen ja hummuksineen. Jälkkäriksi tietysti fudgea, ja pääsin myös vihdoin testaamaan Bread Ahead-leipomon donitseja, joita olen kuolannut Instan kautta varmaan miljoona kertaa. Testailtiin heidän kahta eri donitsia: suklaatäytteistä sekä salted caramel täytettä ja olihan ne molemmat ihan älyttömän hyviä. Dougal mulkoili meitä pahasti kun mitään ei jaettu, mutta onneksi takin taskusta löytyi nakinpala, jottei meidän Lontoo-päivä alkanut heti perheriidalla 😉

Marketilla kiertelyn jälkeen lähdettiin tapamaan Dougalin veljeä toiselle puolelle Lontoota, joka olikin todella hauskaa. Kamerasta löytyi noin tuhat kuvaa näistä kahdesta, mutta ajattelin nyt säästää teidät kuitenkin miljoonalta koirakuvalta ja todeta vaan että nämä kaksi veljestä leikkivät niin riehakkaasti, että meidän melkein piti kantaa Dougal takaisin metroon ja keskustaan….

Jouluvalot on erityisen kauniita tietysti ilta-aikaan, ja vaikka tiesin että Regent’s Street tulee olemaan todella ruuhkainen, niin halusin nimenomaan nähdä Regent Streetin ja Covent Gardenin jouluvalot. Käveltiin Regent Streetiltä pienempiä katuja pitkin hiljakseen Covent Gardenia kohti.

Löydettiin ihana ravintola, jonka kadunvarrella olevalta terassilta löytyi lämpölamput joten pysähdytiin leppuutamaan jalkoja, jakamaan pieni karahvi viiniä ja juustolautanen. Dougal otti myös levon vastaan, ja tyytyväisenä käpertyi syliini lepotauon ajaksi (ja tyytyväisenä otti vastaan kaikkien ohikulkijoiden ihastuneet huokailut…tämä koira jos kuka tietää arvonsa 😉 ).

Kuten sanottua, vaikka Covent Garden onkin kaiken keskuksessa, niin on silti ne jouluvalot ihan omat lempparini. Alue on aina koristeltu niin kauniisti, ja klassisesti että mielestäni siellä vallitsee ihan oma joulufiiliksensä. Ja Covent Gardenista kun löytyy muutenkin pienempiä kauppoja ja kivoja ravintoloita, joten tykkään ihan ehdottomasti fiilistellä joulua tällä alueella (yksi lempparikirjakaupoistani löytyy muuten Covent Gardenista, eli Stanfords).

Aivan ihana Lontoo-päivä ja joulufiilis oli taattu (jopa miehelläni, joka aloittaa joulufiilistelyn noin viikkoa ennen joulua yleensä!).

Tyttöjen viikonloppu Liverpoolissa

November 16, 2018

Laura

Oltiin sovittu varmaan jo kesän puolella että marraskuussa lähdetään viettämään tyttöjen viikonloppua Liverpooliin. Olen tutustunut kaverini kautta muihiin samanhenkisiin naisiin täällä Briteissä, ja ollaan nyt päästy viettämään enemmän aikaa yhdessä vaikka asutaankin kaikki vähän eri kaupungeissa. Olen aina onnellinen siitä kun näin aikuisiällä saa uusia ystäviä, mielestäni se on aina hankalampaa tutustua uusiin ihmisiin aikuisena mutta onnekseni olen saanut ympärilleni monia ihania ystäviä täältä meidän kotikaupungista ja myös vähän kauempaa!

En ollut koskaan ennen käynyt Liverpoolissa, joten jo siinäkin mielessä odotin viikonloppua! Omat ennakkokäsitykseni Liverpoolista liittyivät vain ja ainoastaan biletykseen – mieheni on nimittäin ravannut siellä vaikka kuinka monta kertaa polttareissa ja pari kolleegaa kehuivat kuinka hyvä yöelämä Liverpoolissa on. Yöelämä ei (tälläkään) kertaa kuitenkaan ollut meidän reissun idea, vaan haluttiin vaan viettää mukavaa ja rentoa viikonloppua kuulumisia vaihdellen, syöden ja ehkä hieman proseccoa siemaillen!

Liverpool kaupunkina itseasiassa yllätti positiivisesti. Siellä olisi ollut varmasti vaikka mitä tekemistä ja muutama kiva museokin (johon ei tällä kertaa ehditty), ihania ravintoloita ja kahviloita roppakaupalla sekä kivoja pienempiä putiikkeja. Liverpool oli mielestäni täydellinen kohde kivalle tyttöjenviikonlopulle. Ja yöelämä on tietysti ilmeisesti todella hyvä jos sellaista kaipaa (josta me ei todella tiedetty mitään koska mentiin nukkumaan ennen kymmentä lauantai-iltana!).

Lauantaina käytiin brunssilla ihanassa The Florist-ravintolassa joka oli niin kauniisti koristeltu, että tuli fiilis että astui keskellä kevättä samalla kun ikkunoiden takaa pilkisti masentava ja harmaa marraskuu. Nimensä mukaisesti koko ravintola oli täynnä kukkia ja olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa! Niin kaunis paikka ja brunssikin oli todella makoisa! Pahoittelut siis kuvatulvasta mutta ravintolassa oli pakko ottaa kuvia kun siellä oli niin kaunista!

Käveltiin ympäri Liverpoolin satama-aluetta eli Albert Docksia, josta löytyy paljon kivoja ravintoloita, museoita, kahviloita ja pieniä itsenäisiä putiikkeja. Tälläisissä pienissä kaupungilomissa on juuri mielestäni parhainta se, että voi kävelle kiireettömästi ympäriinsä, jutella ystävien kanssa ja vain fiilistellä kaupungin tunnelmaa. Mukaan oli pakko tietysti napata sesongin ensimmäiset joulukahvit, Costan caramelised orange latte sai itseltäni ainakin täydet pisteet, se oli yllättävän hyvää!

Muutaman kaupan tutkimme myös, lähinnä joululahjat mielessä ja täytyy todeta ihan erikseen että White Company kyllä osaa aina koristella niin tyylikkäästi liikkeen jouluiseksi. Ja liikkeessä oli aivan huumaava tuoksu. Niin huumaava että kaverin oli pakko ostaa heidän joulukynttilä koska tuoksu oli niin ihana!

Täydellinen pieni viikonloppubreikki siis kyseessä, ja pääsinpähän myös itse vihdoin kokemaan Liverpoolin! Täytyy sanoa että kaupungista jäi ehkä hieman eri käsitys kuin miehelläni on, mutta ehkä se on ihan ymmärrettää kun toinen on ollut siellä polttareissa ja minä vain rauhallisella tyttöjen lomalla 🙂