Jaana
Tästä tuntuu olevan ikuisuus jo, mutta halusin silti kirjoittaa muutaman sanasen ihanasta vierailusta Lauran luokse Britteihin. Silloin elettiin vielä hieman erilaisia aikoja vaikka huoli COVID-19 viruksesta oli jo lähellä. Jälkeenpäin voin vaan todeta, että olipa aivan ihanaa että matka onnistui koska kuka tietää koska edes näemme seuraavan kerran Lauran kanssa. Kyllä jännitti tosin että pääsenkö takaisin kotiin kun yhtäkkiä tilanne muuttuikin koko ajan niin vauhdilla.
Kone lähti ja minä onnellisen kyydissä liilat kumihanskat kädessä istuin ja nautin lasin shampanjaa ja ajattelin, että ihanaa kohta Laura on minun sylissä ja kovassa rutistuksessa. Laura olikin ystävällisesti luvannut tulla hakemaan minua Manchesterin kentältä, joten näkisin hänet ihan heti kun tulen kentältä ulos 🙂 Laura oli ottanut myös pikku Dougalin mukaan kentälle ja voi sitä riemua, mikä siitä pikku koirasta lähti kun se näki minut. Olin ihan varma, että Dougal olisi jo unohtanut minut, mutta onneksi ei!
Ajoimme kotiin rupatellen kaikesta maan ja taivaan väliltä todeten, että ihanaa kun vielä näimme kun seuraavasta kerrata ei ole ihan varmuutta. Pääsimme nopeasti kotiin ja minä asetuin taloksi ja tietenkin ensimmäisenä avasin matkalaukun ja otimme Dougalin tuliaiset esille 🙂 Sehän on selvää, että opetin Dougalin heti ensi kerrasta kun tapasimme huonoille tavoille, eli hakemaan matkalaukusta tuliaisia hänelle. Se on kyllä uskomatonta miten ne koirat tietää mikä on heille ja mitkä kuuluvat muille, niin tälläkin kertaa Dougal löysi ihania vinkuja useamman kappaleen ja siitäkös se riemu syntyi.
Kuinka ihanaa oli olla heidän luona! Nähdä Lauran miestä ja nauttia keväästä Briteistä. Teimme torstaina pitkän kävelylenkin ympäri kaupunkia nauttien auringonpaisteesta ja pikku Dougalin hypyistä pitkin polkuja. Jotain pientä jäi matkalta käteenkin:) Kävimme ihanassa kahvilassa, joka on super koiraystävällinen – Dougal toivotettiin ensimmäisenä ihanien herkkujen kera tervetulleeksi ja sitten meiltä kysyttiin mitä me haluaisimme. Kävelimme ympäri ämpäri kaupunkia jutellen ja ihanasta pikkukaupungin tunnelmasta nauttien. Kotiin saavuttuamme laittauduimme valmiiksi iltaa varten sillä lähdimme tapaamaan Lauran ja hänen miehensä hyviä ystäviä ja nauttimaan upean illallisen heidän kotonaan. Mukava ilta ihanassa seurassa on parasta terapiaa 🙂
Perjantaina kävimme puutarhalla katsomassa kukkasia ja suunittelemassa hieman puutarhajuttuja ja ostimmekin etupihalle sipulikukkia ruukkuun piristämään kevättä. Perjantai tuntui olevankin jonkinlainen järjestelypäivä, sillä Lauran pyynnöstä pääsin järjestelemään heidän keittiötänsä (jes, lempipuuhaani) ja teimme myös puutarhahommia. Puutarha sai nopean kevätpiristyksen ja keittiökin näytti heti siistimmiltä!
Lauantaina kävimme pitkällä kävelylenkillä läheiselle National Trust paikalla, jossa erittäin upeista luonnosta ja patikkapoluista nautittiin koko päivä. Dougal pulahti uimaan (puolivahingossa) joten takaluukkuun usutettiinkin erittäin märkä ja mutainen koira. Pitkän ja mukavan lenkin jälkeen myöhöinen pubilounas oli täydellinen vaihtoehto päättää mukava päivä perheen kesken.
Nämä tälläiset lyhyet viikonloppureissut päättyvät aina liian pian, varsinkin tällä kertaa kun epävarmuus tulevasta ja koska seuraavaksi nähdään, oli niin läsnä. Briteissä on aina mukava käydä “haistelemassa” uusia tuulia. Siellä on niin leppoisaa viettää aikaa – käydä pitkillä kävelyillä, pubilounailla, puutarhamyymälöissä ja ylipäätänsä nauttia yleensä keväisemmästä/paremmasta kelistä tähän aikaa vuodesta!
Toivon mukaan pääsen pian takaisin sinnepäin näkemään Lauraa, tai he vuorostaan tänne Suomeen päin!
