Laura
Tällä viikolla tulee kuukausi täyteen siitä kun saimme Dougalin ilahduttamaan elämäämme. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, en voisi kuvitella enää meidän elämää ilman tätä karvapalloa.
Kuukausi sitten tämä napero saapui Britteihin pitkän matkan päätteeksi. Kyprokselta lentäen Pariisiin, Pariisista autolla Brittien puolelle ja meidän kotiovelle. Onneksi hän pääsi jakamaan edes osan matkasta veljiensä kanssa (tosin ne jäivät jo Lontooseen!). Muistan edelleen kun ihanan kuljetusfirman kaverit ottivat häkistä esille maailman pienimmän rääpäleen ja antoivat sen syliini. Dougal raukka tärisi aivan kauttaaltaan ja oli luonnollisesti todella peloissaan. Alussa istuin ainakin 15 minuuttia keittiön lattialla koira sylissä kun hän ei uskaltanut lähteä siitä mihinkään. Uteliaisuus (ja lelut) kuitenkin voittivat ja pian Dougal leikkikin jo laamansa kanssa (josta tuli sittemmin suosikkilelu).
On ollut ihana seurata kuinka neljässä viikossa Dougal on tullut hurjan rohkeaksi ja muuttunut ihan erilaiseksi koiraksi (hyvällä tavalla) siitä hetkestä kun hänet saimme. Ihmisiä se rakastaa ja paras koirakaveri on tietysti Lady, cavalier joka on useasti täällä blogin puolella myös näkynyt. Nyt menee remmissä kulkeminen jo suhteellisen menestyksekkäästi ja tyyppi on myös oppinut nukkumaan omassa paikassaan yöt, mutta tietää että aamulla saa tulla sänkyyn herättämään minut (tosin jostain syystä Dougalin mielestä paras taktiikka saada minut ylös on repiä suoraan hiuksista, josta allekirjoittanut ei tietysti ole ihan samaa mieltä). Ylipäätänsä saatiin aika lunki kaveri. Dougal nukkuu (ja mitä erikoisemmissa asennoissa) ja rakastaa vaan kölliä sylissä.
Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi ollut pennun omistaja mutta kyllä ne vanhat tutut opit näköjään palautuu mieleen. Vaikka välillä Dougal aiheuttaa harmaita hiuksia (varsinkin silloin kun se yrittää kaivaa meidän valkosipulit kasvimaalta ulos), niin olen niin onnellinen siitä että 5 vuoden odotuksen jälkeen meillä on vihdoin koira! Kauan sitä odotettiinkin! Kiitos Dougalin, olen myös tutustunut ihan hurjaan määrään uusia ihmisiä meidän naapurustossa. Eihän siihen tarvita kuin vain yksi pentu ja yhtäkkiä kaikkia haluaa puhua sinun kanssa :)! Mutta se onkin ollut hauskaa ja kiva että olemme saaneet myös uusia koirakavereita.
Ollaan nautittu kävelylenkeistä lähikulmilla näinä kauniina kesäiltoina ja löydetty myös ihan uusia kulmia täältä meidän kotikaupungista! Olen kyllä siitä iloinen että Britit ovat hyvin koiraystävällistä kansaa ja koiran ottaminen mukaan melkeinpä kaikkialla on todella helppoa. Koirat saavat liikkua vapaana puistoissa, niitä voi tuoda pubeihin ja kahviloihin sisälle ja jopa joihinkin kauppoihin. Se tekee tästä kaikesta aika iisiä (ja Dougal rakastaa kun se saa kaiken huomion näissä paikoissa!).
Tämä on kyllä tähänasti ollut aivan ihana “pentukesä” ja niin se tulee jatkumaankin, sillä tarkoitus on tietysti ottaa uusi perheenjäsen mukaan niin telttaretkille kuin pubi-iltoihinkin!
Dougalin ja hänen bestiksensä Ladyn edesottamuksia voi tietysti seurata instassa @ladyandthetramp_uk
