Laura

Marraskuun sarjavinkit

November 21, 2018

Laura & Jaana

Marraskuun pimeät illat on mukava viettää kotisohvalla hyvien sarjojen parissa! Kuten eräässä edellisessä postauksessa Laura kirjoitti, on marraskuun pimeys hyvä taltuttaa mielestämme armollisuudella ja jos tuntuu siltä, istua vain viettämään iltaa sohvan ääreen ja uppoutumaan sarjasuosikkeihin! Napata käteen jotain kivaa juotavaa ja syötävää ja koukuttua sarjoihin! Koukutuksesta on todella kyse, sillä esimerkiksi kyseinen Whatsapp keskustelu käytiin äidin ja tyttären välillä tässä taannoin:

Äiti: “Katsottiin juuri viimeinen jakso Bodyguardista, olipa jännä!”

Laura: “Haha, meni sit hyvin tää periaate katsotte vain yhden jakson viikossa” (edellisenä päivänä äiti oli nimittäin juuri vannonut, että he katsoisivat vain yhden jakson viikossa jotta sarjasta saisi nauttia pidempään)

Äiti: “Eikö!?! Pidimme kiinni siitä että vaan yksi jakso päivässä sentään :D”

Ajattelimmekin jakaa omat suosikkimme teidän kanssa ja mielellämme kuulisimme myös suosituksia hyvistä sarjoista jotka kannattaa pistää listalle! Netflixin tarjontahan riippuu maakohtaisista asetuksista, mutta näistä alleolevista kaikki on ainakin näkyvissä sekä Suomen että Brittien Netflixillä

Netflix

Bodyguard

Meidän molempien mielestä varmaan yksi syksyn parhaista sarjoista! Kyseessä on siis BBC:n sarja, joten Laura alkoi katsomaan sitä kun kaikki tuntuivat puhuvan siitä Briteissä, mutta onneksi se saapui myös Netflixille.

Sarjassa, entinen sotaveteraani David Budd työskentelee Metropolitan poliisissa ja hänet määrätään nykyisen sisäministerin henkivartijaksi. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä se näyttää…

Emme halua kirjoittaa sarjasta enempää, koska siinä on todella paljon käänteitä ja tapahtumia, mutta suosittelemme ehdottomasti katsomaan jos poliittiset sarjat kiinnostavat. Tämä on ihan mielettömän koukuttava ja yhtäkkiä huomaa että 6-osaisen minisarjan tuli katsottua vain parissa päivässä!

Bordertown (suomeksi Sorjonen)

Laura kuuli tästä ensimmäistä kertaa kun se mainittiin Briteissä asuvien suomalaisten Facebook-ryhmässä ja siitä tuntui moni puhuvan muutenkin. Oli kiva ajatus katsella jotain suomenkielistä sarjaa mutta englanninkielisillä tekstityksillä jotta mies voisi katsoa sitä myös. Ei olla kummatkaan usein mitään suomalaisten sarjojen suurimpia faneja, mutta Laura on koukuttunut tähän sarjaan aivan täysillä (kuten myös mies vaikka kielen nyanssit eivät pääset ihan yhtä hyvin esille kun joutuu luottamaan teksityksiin).

Netflixillä tämä löytyy englanniksi todella nimellä Bordertown, ja kertoo etsivästä nimeltä Sorjonen joka muuttaa Lappeenrantaan perheensä kanssa ja jättää työn Helsingissä ja KRP:ssä jälkeensä. Elämänmuutos ei tuo kuitenkaan helpostusta työtehtäviin, vaan Sorjonen palkataan vetämään uutta Vares-nimistä yksikköä (Vakavien Rikosten yksikköä) ja täten hän päätyy tutkimaan monenmuotoisia rikoksia.

Crown

Crownista on varmasti kaikki kuulleet, eli Brittien kuninkaallisperheen ja Kuningatar Elizabethin elämästä kertova sarja on todella suosittu ja ihan syystä. Sarjasta on ilmestynyt jo kaksi kautta ja sarja alkoi Elizabethin kruunajaisista. Nyt odotamme kuumeisesti kolmatta tuotankokautta, yleensä se on ilmestynyt Netflixiin syksyllä, mutta vielä sitä ei ole näkynyt eikä kuulunut! Huhut kertoisivat että kolmas kausi ilmestyisi vasta vuoden 2019 puolella!

House of Cards

House of Cards tuskin esittely kaipaa! Valkoisen Talon poliittiset kiemurat varmasti kiinnostavat monia mutta tässä kohtaa sarjamaku meidän kahden välillä eroaa! Jaana on innoissaan katsonut House of Cardsin uutta tuotantokautta (joka on nyt ilmestynyt Netflixille) joka on tuonut monia mielenkiintoisia juonikiemuroita sarjaan, kun pääosan esittäjä Kevin Spacey sai potkut viime vuonna. Täytyy sano, että tähän viimeiseen tuotantokauteen on saatu niin paljon mutkia ja kiemuroita, että normaali ihmisen on jo hieman tuskaa seurata 🙂

Laura taas lopetti sarjan katsomisen jo ekan tuottarin jälkeen koska jotenkin henkilöhahmot oli liian ilkeitä ja vaan jotenkin liikaa kaikkea vaikka politiikasta onkin kyse.

Dogs

Netflixin uusi 6 osainen dokumenttisarja perehtyy eri perheisiin ja siihen kuinka merkittävä rooli koiralla voi olla ihmisille erilaisten toimintojen/tapahtumien kautta. Suosittelen kaikille koiranystäville, ensimmäinen jakso oli mielenkiintoinen mutta ei varmasti paras, mutta silti itketti sitä katsoessa!

BBC Iplayer

Killing Eve

En osaa sanoa pystyykö tätä sarjaa katsomaan tällä hetkellä muualta kuin BBC Iplayerin kautta, mutta se on niin hyvä, että toivon että se saapuu myös Netflixiin jossain vaiheessa.

Killing Eve kertoo kyllästyneestä MI5 työntekijästä jonka työ on suurimmaksi osaksi päätteen ääreellä istumista. Yhtäkkiä kuitenkin työkuviot heittävät hänet ihan uusiin hommiin ja hän alkaa johtamaan operaatiot jonka tarkoituksena on ottaa kiinni mysteerinen ja eluusivinen sarjamurhaaja Villanelle, joka on vähintäänkin kiehtova hahmo.

Tämä on ihan loistava, ei niin perinteinen rikos/agenttisarja, joka kuten muutkin sarjasuosikit, koukuttaa sinut täysin. Sarjassa on vain 8 jaksoa, ja enkä ole varma onko jatkoa tulossa, mutta todella toivon että on! Jännittävä, psykologinen, mielenkiintoinen ja hauskat henkilöhahmot omaava sarja on ihan mahtava ja sopii täydellisesti pimeisiin marraskuun iltoihin!

TV (Yle Areena)

Piikkejä paratiisissa (TV 1)

Kyseessä on australialainen draamasarja joka kuvaa leskeksi jääneen kaupunkilaismiehen yritystä päästä takaisin jaloilleen uudessa kaupungissa. Ja nimenomaan pienessä kaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa…

Sarja on hyväntahtoinen, arjesta kertova tarina, jossa kaikki ei aina mene kuin Strömssöössä. Siinä ei ruuti lennä olohuoneen lattialle, eikä tarvitse kerätä hylsyjä lattialta. Sarja ei aiheuta ahdistusta. Sarja on kuvattu Uudessa- Seelannissa, ja jo pelkästään maisemien ihailu tuottaa mielihyvää. Sarja loppui 16.11, mutta löytyy vielä Areenalta.

Jäljet päättyy Berliiniin (TV 1)

Jäljet päättyy Berliiniin kertoo (yllättäen) Berliinissä toimivasta poliisiryhmästä, joka on erikoistunut kadonneiden ihmisten etsintään. Uusia tapauksia tulee pöydälle jokapäivä ja syitä katoamiselle on monia – kaikki eivät eivät johdu henkirikoksista.

Sarja on onnistuttu tekemään yllätykselliseksi! Loppuratkaisu on usein ennalta arvaamaton. Saksalaiset poliisisarjat ovat usein erittäin hyvin tehtyjä muutenkin. Suosittelen!

Midsomerin murhat (TV 1)

Kaikki ovat varmaan jossain vaiheessa katsonut Midsomerin murhia? Aivan loistava brittiläinen rikossarja, joka pitää pintansa, vaikka sarja on jatkunut jo monta vuosikymmentä!

Joskus siinä on jopa niin monta ”päähahmoa”, että mutkia ja sotkuja on hieman vaativa seurata. Samaan aikaan ei voi roikkua netissä, lukea kirjaa – vaan siihen on todella keskityttävä, jotta juonenkäänteet selviävät. Laura yleensä tietää heti äidille soittaessa jos he katsovat jotain sarjaa, koska puhelimesta kuuluu vain epämääräisiä “hmm, okei, joo” mutinoita.

Tässä siis muutamia meidän sarjavinkkejä, vinkatpaaka meille jos teillä on jotain hyviä sarjoja joihin olette jääneet koukkuun!

Viikon parhaat – Laura

November 18, 2018

Laura

Paras uusi idea: Tämä on valitettavasti nyt vaan hyödyllinen niille lukijoille jotka saattaa asua Briteissä, mutta mielestäni loistava konsepti muutenkin! Eli Briteissä on ns. charity kauppoja, jotka myyvät vaatteita ja asusteita joita sinne on lahjoitettu. Kaikki tuotto menee suoraan kyseiselle hyväntekeväisyysjärjestölle (miinus tietysti logistiset ja vuokrakulut yms). Olen itsekin maininnut ennen että näistä kaupoista voi tehdä todella hyviä löytöjä. Nyt kuitenkin markkinoille on tullut Re-fashion niminen e-commerce kauppa, eli toisinsanoen charity shop, mutta netissä toimiva sellainen. Heidän ideana onkin veloittaa hieman enemmän (tietty suhteessa tuotteen merkkiin) jolloin myös hyväntekeväisyyjärjestöt saavat enemmän. Kauppa näyttää siltä että se on juuri avattu ja he keräävät lahjoituksia (yhteistyössä Breast Cancer Care kanssa) koko ajan. Niiden tekeminen on helppoa sillä voi tilata netistä heidän sivuiltaan lahjoituspussin, keräät kaikki käyttämättömät vaatteet siihen ja viet lähimpään postiin (ja postikulut on maksettu). Mielestäni hyvä idea ja mielenkiinnolla odotan miten heidän toimintansa lähtee käyntiin.

Parhaat juhlat: Pikkujoulukausi on alkanut! Perjantaina oli ensimmäiset pikkujoulut ja innoissani kiskoin mekkoa ja korkkareita jalkaan vaikka täytyy myöntää että ihan ei ole vielä ollut joulufiilis päällä. Pikkujoulujuhlat oli tällä kertaa Marokko-teemalla (don’t ask why!) Derbyssä ison juhlaorganisaation järjestämänä ja koristeet oli todella upeat itseasiassa! Sen lisäksi he olivat organisoineet paikalle mm. törmäysautot, leikkimielisen kasinon sekä muutamia pelejä kuten renkaanheittoa! Voitin viimein neljännellä yrittämällä ja sain tuotua kotiin Dougalille yksisarvispehmolelun. Meillä oli hauska ilta, ja oli kiva aloittaa pikkujoulukausi tällä tavalla!

Paras piritys: Meillä on tapana treffata joka torstai-ilta yhdessä ystävien kanssa, jotka asuvat vain 15 min kävelymatkan päässä (ihan luksusta). Kokataan ja syödään illallista yhdessä ja sitten katsotaan jakso Game of Thronesia (jos jaksetaan, me naiset ei olla ihan vielä päästy tähän GoT hypetykseen mukaan). Torstai-illat yhdessä ystävien kanssa on ihan parasta ja siitä alkaa viikonloppu jotenkin aina ihanan lempeästi!

Mielenkiintoisin uutinen: Olen seurannut mielenkiinnolla tätä Suomen kielen lautakunnan kannanottoa Suomen kielten asemasta. Hesarissa oli myös perjantaina kiinnostava artikkeli heidän teettämänsä kyselyn tuloksista anglismin hiipimisestä suomen kieleen. Tunnistin itseni tuosta artikkelista sillä itse myös ärsyynnyn tietyistä anglismeista joita viljellaan suomen kielessä. Joka artikkelin mukaan taitaa olla vanhemman sukupolven mielipide 😀 Toisaalta ymmärrän että välillä tietyt sanat vakiintuvat niin vahvasti kieleen, että sitä ei tajua edes käyttävänsä vieraskielisiä sanoja. Muistan itse esimerkiksi kuinka 10-vuotiaana puhuin aina ridaamisesta ratsastamisen sijaan ja tuskin tajusin silloin että käytän vierasperäistä sanaa. Ja täytyy sanoa että vaikka itsekin syyllistyn siihen anglismien käyttöön jokapäiväisessä kielessä (vaikka niin yritän välttää sitä) niin silti se ärsyttää. En henkilökohtaisesti ymmärrä miksi illallisesta/päivällisestä puhutaan nykyään “dinnerinä” niinkuin monet tuntuvat tekevän mutta ehkä se on tullut jäädäkseen ja minä olen vaan tippunut kelkasta pois…

Paras löytö: oli se että me ollaan saatu zero waste kauppa meidän omaan kaupunkiin! Olin tästä niin innoissani kun bongasin sen! Siellä myydään kaikkea pähkinöistä, muroihin, kvinoaan ja pastaan ja kaikkea siltä väliltä! Tuot vaan mukana omat purkit ja kassalla sitten kaikki punnitaan! Ihan mahtavaa! Tosin kaupan myyjä tuntui itse hieman skeptiseltä tästä, mutisi vain jotain “joo, saa nyt nähdä” kun yritin innoissani sanoa kuinka mahtava konsepti tämä on 😀

Paras lenkki: oli kun vihdoin lauantaina aurinko tuli esille ja päästiin kunnolliselle 1,5 h lenkille koirien kanssa. Voi että ne nauttivatkin taas siitä että sai juosta vapaana, viikolla kun siihen ei ole oikein mahdollisuutta kun lenkkeiltyä tulee usein pimeän aikaan. Oli niin ihana ilma ja auringonpaiste sai luonnonkin näyttämään upealta! Tosi kiva lenkki siis niin kauan kunnes Dougal (taas vaihteeksi) löysi jonkun paskakasan jossa se ehti kierimään siten, että kotiin tullessa oli pakko pestä koira kun se haisi ja näytti niin karsealle 😀

Ihanaa sunnuntaita!

Tyttöjen viikonloppu Liverpoolissa

November 16, 2018

Laura

Oltiin sovittu varmaan jo kesän puolella että marraskuussa lähdetään viettämään tyttöjen viikonloppua Liverpooliin. Olen tutustunut kaverini kautta muihiin samanhenkisiin naisiin täällä Briteissä, ja ollaan nyt päästy viettämään enemmän aikaa yhdessä vaikka asutaankin kaikki vähän eri kaupungeissa. Olen aina onnellinen siitä kun näin aikuisiällä saa uusia ystäviä, mielestäni se on aina hankalampaa tutustua uusiin ihmisiin aikuisena mutta onnekseni olen saanut ympärilleni monia ihania ystäviä täältä meidän kotikaupungista ja myös vähän kauempaa!

En ollut koskaan ennen käynyt Liverpoolissa, joten jo siinäkin mielessä odotin viikonloppua! Omat ennakkokäsitykseni Liverpoolista liittyivät vain ja ainoastaan biletykseen – mieheni on nimittäin ravannut siellä vaikka kuinka monta kertaa polttareissa ja pari kolleegaa kehuivat kuinka hyvä yöelämä Liverpoolissa on. Yöelämä ei (tälläkään) kertaa kuitenkaan ollut meidän reissun idea, vaan haluttiin vaan viettää mukavaa ja rentoa viikonloppua kuulumisia vaihdellen, syöden ja ehkä hieman proseccoa siemaillen!

Liverpool kaupunkina itseasiassa yllätti positiivisesti. Siellä olisi ollut varmasti vaikka mitä tekemistä ja muutama kiva museokin (johon ei tällä kertaa ehditty), ihania ravintoloita ja kahviloita roppakaupalla sekä kivoja pienempiä putiikkeja. Liverpool oli mielestäni täydellinen kohde kivalle tyttöjenviikonlopulle. Ja yöelämä on tietysti ilmeisesti todella hyvä jos sellaista kaipaa (josta me ei todella tiedetty mitään koska mentiin nukkumaan ennen kymmentä lauantai-iltana!).

Lauantaina käytiin brunssilla ihanassa The Florist-ravintolassa joka oli niin kauniisti koristeltu, että tuli fiilis että astui keskellä kevättä samalla kun ikkunoiden takaa pilkisti masentava ja harmaa marraskuu. Nimensä mukaisesti koko ravintola oli täynnä kukkia ja olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa! Niin kaunis paikka ja brunssikin oli todella makoisa! Pahoittelut siis kuvatulvasta mutta ravintolassa oli pakko ottaa kuvia kun siellä oli niin kaunista!

Käveltiin ympäri Liverpoolin satama-aluetta eli Albert Docksia, josta löytyy paljon kivoja ravintoloita, museoita, kahviloita ja pieniä itsenäisiä putiikkeja. Tälläisissä pienissä kaupungilomissa on juuri mielestäni parhainta se, että voi kävelle kiireettömästi ympäriinsä, jutella ystävien kanssa ja vain fiilistellä kaupungin tunnelmaa. Mukaan oli pakko tietysti napata sesongin ensimmäiset joulukahvit, Costan caramelised orange latte sai itseltäni ainakin täydet pisteet, se oli yllättävän hyvää!

Muutaman kaupan tutkimme myös, lähinnä joululahjat mielessä ja täytyy todeta ihan erikseen että White Company kyllä osaa aina koristella niin tyylikkäästi liikkeen jouluiseksi. Ja liikkeessä oli aivan huumaava tuoksu. Niin huumaava että kaverin oli pakko ostaa heidän joulukynttilä koska tuoksu oli niin ihana!

Täydellinen pieni viikonloppubreikki siis kyseessä, ja pääsinpähän myös itse vihdoin kokemaan Liverpoolin! Täytyy sanoa että kaupungista jäi ehkä hieman eri käsitys kuin miehelläni on, mutta ehkä se on ihan ymmärrettää kun toinen on ollut siellä polttareissa ja minä vain rauhallisella tyttöjen lomalla 🙂

Inhottava marraskuu?

November 12, 2018

Laura

Kiitos ensinnäkin teille kaikista ihanista kommenteista viimeviikkoiseen postaukseen blogista! Ilahduttiin niin kovasti niistä äidin kanssa ja itselle ainakin tuli samantien vaikka kuinka monta postausaihetta mieleen! Nyt pää ja näppis vain surisee kun pitää päästä kirjoittamaan niitä! Kiitos!

Muistan aina silloin kuin olin pieni, niin äiti sanoi aina että marraskuu on niin ankea kuukausi (vaikka en ikinä ymmärtänyt sitä, onhan äidillä silloin synttäritkin, eikö synttäribileet ole jo hyvä syy nauttia marraskuusta!). Marraskuussa me lähdettiin aina perheen kanssa pimeyttä pakoon talvilomalle ja niin vanhemmat on tekemässä nytkin. Ymmärrän kyllä hyvin että marraskuu tuntuu paikoittain pimeältä ja vähän ankealta kuukaudelta. Tosin äitiä tähän marras masennukseen taitaa helpottaa tuo joulunodotus 😉

Olen lukenut monista blogeista viime aikoina kuinka marraskuu on niin masentava kuukausi ja on pimeää ja ankeaa ja miten tästä selviää. Voin onneksini sanoa että vaikka olen samaa mieltä pimeydestä, niin minusta marraskuu on loppuenlopuksi ihan kiva kuukausi. Paljon kivoja juttuja ja pimeydenkin kestää kun vähän siihen asennoituu.

Tammikuu sen sijaan…voih että, tammikuu on ihan inhokkikuukauteni. Voisin itseasiassa ottaa nuo kaikki valitukset marraskuusta ja iskeä ne tammikuuhun. Tammikuu on pidempi kuin nälkävuosi, kukaan ei tee mitään kivaa silloin (koska kaikki aloitti terveelliset elämäntavat, ei syö mitään hyvää, ei juo ja sali niin täynnä että tunnit pitää varata tuskaisen paljon etukäteen). Ja vaikka haluaisi tehdä jotain niin rahaa ei ole, koska en tiedä miten muilla, mutta monelle täällä Briteissä saapuu tammikuun palkka ennen joulun juhlapyhiä, joten siinä saa sitten parhaillaan kituutella 6 viikkoa ennen seuraavaa kuunvaihdetta. Joten tammikuussa ei tehdä mitään. Ihan minun inhokkikuukauteni! Siis voi elämä että voin inhota tammikuuta. Ollaan yritetty jo miettiä kaverin kanssa että mitä kivaa (ja halpaa) tekemistä keksittäisiin tammikuulle että jotenkin selvittäisiin siitä paremmin 😉

Kuitenkin, ei vielä masennuta tammikuusta, vaan keskitytään tähän marraskuuhun! Kuten sanoin jo, kyllä, nyt on pimeää. Eniten harmittaa että koiraa ei pääse enää juoksuttamaan vapaana puistoissa kun pelkään että pientä karvakasaa ei löydy enää pimeyden keskeltä (tosin pimeällä hänellä on kaulapannassa pieni lamppu joka onneksi valaisee vähän tietä). Kiva arkitekeminen on mielestäni yksi tärkein juttu siihen että marraskuu ei tunnu pelkästään masentavalta. Siitä kivasta arkitekemisestä ajattelin tehdä ihan oman postauksensa, mutta omasta mielestäni on tärkeää löytää tasapaino sen välille, että oikeasti on jotain sosiaalista tekemistä/tapahtumaa mutta myös päiviä ja iltoja jolloin voi luvan kanssa vain rauhoittua ja olla. Olen haalinut taas vaihteeksi marraskuulle vaikka mitä kivaa tekemistä kaveritreffeistä, pikkujouluihin ja pieniin retkiin lähiympäristöön. Ne tuo mielestäni kivaa ekstraa siihen normaaliin “purtamiseen”. Mutta toisaalta, noudatan tätä samaa mottoa ympäri vuoden!

Mutta ennenkaikkea yritän myös täysillä nauttia tästä vuodenajasta. Tietysti lähestyvästä joulunajasta mutta yritän olla itselleni myös armollinen ja todeta että on ihan ok vain löhötä sohvalla koira sylissä ja lukea kirjaa tai katsoa Netflixiä. Käyn yleensä salille niinä tiettyinä iltoina viikossa mutta sen jälkeen annan itselleni luvan vaan olla. Ja todellakin nauttia siitä. Asetin itselleni loppuvuodeksi lukuhaasteen, joten olen lukenut arki-iltaisin (tavoitteena on nimittäin saada loppuvuoden lukuhaastella kokonais lukumäärä 52 kirjaan tälle vuodelle!) tai sitten ollaan katsottu mieheni kanssa Netflixiä (nyt koukututtiin Sorjoseen joka näkyy onneksi täällä Britti Netflixissä myös).

Sytytän kynttilät ja takan päälle, raahaan koiran lämpöpatteriksi syliini (todella tehokasta voin kertoa) ja otan ilon irti näistä koti-illoista. Ja okei, ehkä myös ihan hitusen (ihan vaan vähän) fiilistelen jo joulua…saattaa olla että olen jo keksinyt kaikki joululahjatkin…

P.S. Rakastan muuten tuota punaista turkkilaista mattoa joka ostettiin tuohon porrastasanteella Istanbulista. Mutta niin rakastaa Dougal, hänen mielestään oli tosi kiva että ostettiin tuollainen kiva pehmuste yhdelle hänen lempipaikoistaan meidän talossa. Eikä siinä mitään, mutta voi hyvä päivä niitä karvoja saa koko ajan olla imuroimassa irti tuosta matosta!