Laura

Rakastan tavotteita. Yritänkin asettaa itselleni säännöllisin väliajoin uusia tavotteita mitä tulee urakehitykseen, itsensäkehittämiseen ja vapaa-aikaan. Tänä vuonna kokeilin kuitenkin ensimmäistä kertaa oikein kirjallisesti miettiä tavotteitani ja täytyy sanoa että olen monet niistä saavuttanut. Uskon että kiitos tästä kuuluu kokonaan Bujoilulle jonka aloitin viime vuonna.

Nyt vuoden alussa listasin nimittäin Bujooni tavoitteeni tälle vuodelle. En kutsunut niitä missään vaiheessa uuden vuoden lupauksiksi sillä sitä ne eivät olleet. Ensimmäistä kertaa kirjasin tavoitteet kuitenkin siten että pidin mielessäni SMART-indikaattorit, eli että tavoitteiden tulisi olla specific, measurable, achievable, relevant and time-bound. Monelle tästä termistä tulee mieleen työpaikan kehityskeskustelut kuten myös minulle. Mutta miksi keksiä pyörää uudelleen kun tälläiset indikaattorit on jo keksitty ja ne toimii? Ennen olen lähinnä listannut tavoitteeksi että ”käy salilla enemmän”. Noh, kaikkihan sen varmaan osaa arvata miten siinä käy? Vaikeahan tuollaista on mitata mitenkään ja sitten tulee epäonnistumisen tunne kun kokee että ”salille ei ole tultua käytyä enemmän”. En siis seuraa indikaattoreja orjallisesti kun listaan tavoitteeni vaan yritän niiden avulla keksiä hyviä tavoitteita joista on oikeasti hyötyä.

Vuoden alussa listasin monia eri tavoiteitta. Otsikoin ne aika ylimalkaisesti kuten juuri, “käy salilla säännöllisesti”. Niiden alle listasin kuitenkin muutaman indikaattorin joilla tavoitteen täyttymistä voi mitata, kuten “käy salilla 3 x viikossa”. Halusin myös lukea enemmän kirjoja, ja olin ottanut tavoitteekseni lukea vuoden aikana 20 kirjaa. Noh, nyt syyskuun alussa tuo tavoite tuli jo saavutettua. Tuntui muuten hyvältä! Rakastan lukea kirjoja mutta joskus valittelen ajanpuutetta että niitä ei muka tule luettua. Tämä tavoite osoitti hyvin että ajasta se ei ole kiinni vaan priorisoinnista. Tuo tavoite mielessäni nimittäin monena iltana laskin puhelimen/läppärin alas ja keskityin sen sijaan hyvän kirjan lukemiseen. Win-win tilanne omasta mielestäni!

Kävin läpi näitä viime tammikuussa listaamiani tavoitteita kesä-heinäkuun vaihteessa ja ilokseni huomasin että monet niistä on jo saavutettu tai ovat vakiona elämääni vaikka en ole välttämättä niiden toteuttamista edes aktiivisesti ajatellut. Salilla olen käynyt vähintään sen 3 x viikossa (poislukien lomat) ja kirjojakin on tullut jo luettua yli sen tavoitellun määrän. Kotiakin ollaan rempattu ja työrintamallakin omat tavoitteeni olen toteuttanut. Keväällä opiskelin myös venäjää joka on  ollut pitkäaikainen haaveeni. Olen siis hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

Nyt kesän loppuessa ajattelin kuitenkin tehdä itselleni proggiksen nimeltä “18 before 2018”. Idean tähän bongasin erilaisiin bullet journaliin keskittyvistä instagram-tileistä, mutta itse idean äitinä toimii Lisa Jacobs joka on kirjoittanut selkeän postauksen tästä projektista. Periaattessa minä katson siis vuoden alussa tehtyä tavoitelistaa, merkkaan ne jutut jotka on vielä keskeneräisiä/haluaisin saavuttaa tämän vuoden aikana ja sitten listasin 18 juttua jotka pitää tehdä vuoden loppuun mennessä. Sieltä löytyy esimerkiksi seuraavat jutut:

Taloproggiksia

Okei, taloproggikset taitavat melkein dominoida listaa. Mutta kai se tekemisen lista on loputon. Erityisen paljon sieltä löytyy ns. “nagging task” juttuja jotka piti tehdä jo silloin kun muutettiin tähän 2 vuotta sitten mutta ei olla vain saatu aikaiseksi. Tyypillistä eikö? Yksi niistä olisi esimerkiksi keittiön ikkunan vaihdattaminen sillä siitä on mennyt se sulku rikki joten lasien väliin pääsee kosteutta. Toinen olisi että saataisiin vihdoinkin aikaseksi tehtyä se tauluseinä. Sen lisäksi pitäisi lisätä eristystä joko ullakolla tai seinien väliin. Jompikumpi jos saataisiin edes aikaiseksi ennen talvea niin olisin iloinen.

Valokuvauskurssi

Olen jo pitkään halunnut osallistua jollekin valokuvauskurssille sillä itseäni ärsyttää aivan suunnattomasti se, että tiedän kyllä minkälaisia kuvia haluaisin ottaa/editoida mutta en osaa. Niistä ei ikinä tule sellaisia kuin haluan. Joten ilmoittauduin näin alkuun ihan vain yhden päivän workshopiin mutta olen jo niin innoissani siitä! Tästä tulette varmasti kuulemaan lisää!

Sporttailu

Sporttailu ei itsessään ole ehkä tavoite koska tämä vuoden olen kyllä pitänyt salirutiineista ihan hyvin kiinni arjessa. Mutta haluaisin kuitenkin jonkun tavoitteen itselleni sporttailulle ja olemmekin miehen kanssa pohtineet jos ilmoittautuisimme täällä järjestettäviin Wolf Run-kisoihin jotka on ilmeisesti hyvin samantyyppisiä Tough Mudderin kanssa. Niitä tosin järjestetään vaan neljä kertaa vuodessa tässä meidän kulmilla joten todellisuudessa osallistuminen menisi varmaan ensi keväälle mutta kunhan saisi itsensä ilmoitettua niin se olisi jo hyvä!

Onko teillä mitään erityisiä tavoitteita tulevalle syksylle?

Laura

Tuntuu että olen käynyt vähän hitaalla koko viikon. Olin viime viikonloppuna todella Köpiksessä käymään ja meillä oli tosi ihana viikonloppu kavereiden kanssa. Mutta se että lentoni oli 3 h myöhässä ja pääsin kotiin klo. 03.30 sunnuntai-maanantai välisenä yönä vain herätäkseni uudestaan kolme tuntia myöhemmin töihin, oli vähän ärsyttävämpi juttu. Maanantai-iltana lähdin vielä suoraan töistä treffaamaan kavereita ja syömään sushia. Onneksi ei tarvinnut kokata! Mutta joo, se väsymys joka painoi maanantaina aivan jäätävästi on tuntunut jatkuvan koko viikon ajan.

Täällä on taas ollut niin omituiset Britti-säät meneillään koko viikon. Yhdessä vaiheessa havahduin siihen että ajoin aurinkolasit silmillä samalla kun rankkasade rummutti auton tuulilasiin. Miten voikin olla niin kirkas taivas vaikka sataa? Tuntuu kyllä että syyssäät ovat tulleet ihan kertaheitolla tänne, kuljen vielä itsepäisesti baltsuissa ja useimmiten unohdan ottaa edes takkia mukaan vaikka lämpötilojen puolesta sellaista jo tarvitsisi! Täällä meilläpäin riehui myös Aileen-myrsky joka aiheutti sen että esimerkiksi keskiviikkona vaan katseltiin ulos kun sade hakkasi ikkunaan. Silloin oli juuri täydellinen ilta kokkailla ihania sienileipiä, sytyttää kynttilät ja viettää vain loppuilta lukien kirjaa. Olin muuten hieman fiiliksissä kun täältä Briteistä on hankalaa enää tähän aikaan vuodesta löytää kanttarelleja, mutta Köpiksessähän niitä oli vaikka millä mitalla. Joten tottakai raahasin niitä sieltä mukaan. Laukku haisi mielenkiintoiselta kun avasin sen 🙂

Olen niin onnellinen että saan ottaa tämän viikonlopun rauhassa sillä meillä ei ole mitään suunnitelmia. Ja se on muuten ihanaa se! Aion ottaa vain rennosti, tehdä vain sitä mitä huvittaa (vaikka täällä kyllä pitäisi siivota ja se ei muuten sitten huvita yhtään!) ja ehkä käydä vähän jumppailemassa. Ja leipoa. Koska leipominen on kivaa! Ja niin rentouttavaa. Okei, pakko tehdä pieni reissu Birminghamiin metsästämään häälahjaa ensi viikon häitä varten, mutta sekin on ihan kivaa. Voin käydä ihmettelemässä suurkaupungin menoa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!