Laura

Yksi lempijutuistani on lähteä telttailemaan näin kesäisin. Yöt teltassa, safkan tekeminen nuotiolla/grillillä, totaalinen meikittömyys ja ei verkkoa puhelimessa on aina kiva breikki siihen muuhun arkeen. Telttailu tuo myös jollain tapaa lapsuudenkesät mieleen. Ei sillä että olisin silloin telttaillut, minun kesät meni mökillä isovanhempien kanssa, heppaleireillä ja kotona Aku Ankkoja ja Nummelan Ponitallit-kirjoja lukien. Tosin muistan kyllä, että yksi kesä äiti ja isä olivat ehdottomasti päättäneet että täytyy tuolla lapselle antaa kunnon luontokokemus (en tiedä ihan ajatusta tämän takana, asuttiinhan me landella kuitenkin?) ja lähdettiin telttailemaan. Kaikella rakkaudella äitiä ja isää kohtaa, mutta he eivät olleet mitään teltta-ihmisiä silloin(kaan), joten se kokemus jäi yhden yön mittaiseksi kun minun ohuen makuualustan alla oli ainakin tuhat käpyä ja valitin koko yön 😀 Kuitenkin, se seikkailun tuntu minkä yhdistän telttailuun tuo mieleen juuri ne lapsuudenkesät – se totaalinen vapaudentunne ja huoleton fiilis.

Vaikka meidän kesät täytyy yleensä vaikka minkälaisista aktiviteeteistä niin yritetään ehtiä ainakin pariin otteeseen telttailemaan. Telttailu on täällä siinä mielessä erilaista, että Briteissä ei ole samanlaisia jokamiehen oikeuksia kuin Suomessa. Telttaa ei voi siis pystyttää ihan minne tahansa vaan sitä varten pitää löytää sopiva leirintäalue (tietysti jos sattuu olemaan jossain todellisella syrjäseudulla niin sitten voi teltan pystyttää jonnekin piiloon luonnonhelmaan). Leirintäalueita onkin sitten vaikka minkälaisia ja yleisimmät taitaa olla sellaisia mistä löytyy vaikka mitä palveluita, lasten leikkipuistoja ja uima-altaita. Varmasti kiva niitä tarvitseville, mutta itse haluan päästä mahdollisimman “luonnonrauhaan” kun lähden telttailemaan, enkä tarvitse mitään sen erityisempiä palveluita. Mitä rustiikkisempi paikka, sen parempi!

Pari viikkoa sitten ajettiin pari tuntia perjantai-iltana kohti Walesia, ja telttailiin Englannin ja Walesin rajalla koko viikonloppu. Löysin ihanan hevosfarmin jossa oli myös leirintäalue josta olin bookannut meille paikan. Tämä sopi juuri täydellisesti meille – saatiin oma ruhtinaallisen iso nurmikkopläntti meidän käyttöön, naapurit kyllä nähtiin mutta ei kuultu ja leirintäalueen läpi soljui kaunis joki jossa käytiin aamu-uinnilla. Illat meni grillatessa ja hämärtyvässä ilta-valossa jutellessa. Tosin toisena iltana olin niin puhki kaikista päivän aktiviteeista että nukahdin retkituoliin Dougal sylissäni jo ilta-ysiltä. Mies siinä yritti vääntää jutunjuurta kun minä nukuin menemään 🙂

Raittiissa ulkoilmassa tuleekin nukuttua todella makoisat unet. Tämä oli Dougalin ensimmäinen telttaretki mutta selvästi ulkoilma oli tehnyt meidän karvapallolle myös tehtävänsä koska tyyppiä oli melkein mahdotonta saada aamulla nousemaan. Varsinkin kun hän oli yön aikana tullut tuhisemaan meidän makuupussien väliin 😉

Käytiin myös tutustumassa ihanaan Hay-on-Wye kylään joka on tunnettu sen monista antikvariaateista ja muutenkin kirjoista. Tässä pienessä, symppiksessä kaupungissa on aivan tajuton määrä hurmaavia vanhoja kirjakauppoja ja pikkuputiikkeja. Kirjakauppoja kolutessa saisi jo itsessään kulumaan päivän. Siihen kun vielä lisätään pienet sisustusliikkeet ja kauniit kahvilat, niin tämä pieni walesilainen kylä vei minut mennessään! Aivan ihana paikka!

Tämän lisäksi vietettiin aikaa leirintäalueen joessa uiden, tutustuttaen Dougalin paikallisiin heppoihin ja tietysti meloen! Vuokrattiin kanootit paikallisesta firmasta, iskettiin pelastusliivi Dougalille päälle ja lähdettiin melomaan (vai mikä olisikaan suomeksi oikea termi kun ollaan kanootilla matkalla?). Onneksi oli muuten tullut ostettua Dougalille pelastusliivi, nimittäin heti alkuvaiheessa yks kaks meillä olikin koira yli laidan (itse kyllä hyppäsi) ja uppeluksissa joessa. Dougal näytti hieman järkyttyneeltä tästä tempusta ja pysyikin visusti kanootissa koko loppumatkan ajan! Melotiin jokea pitkin pari tuntia joka oli aivan ihanaa, kunnes pysähdyttiin pubille josta meidän käytiin noukkimassa takaisin aloituspaikkaan. Tämän jälkeen oltiinkin niin poikki että hyvä kun jaksettiin illallista valmistaa!

Täydellinen pieni kesäretki!