Laura

Pääsiäisfiiliksiä

April 19, 2019

Laura & Jaana

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille! Meillä on täällä kaikki hyvin, koko porukka koossa täällä Briteissä ja aurinko paistaa! Tänne on luvattu ihan mielettömiä kelejä koko viikonlopuksi, joten aiomme ottaa kaiken irti niistä! Tosin se tarkoitti että piti lähteä viime hetken grilliostoksille – Lauran grilli veteli viimeisiään ja lähti viimeiselle matkalleen kaatopaikalle joten nyt täytyy pikaisesti käydä hakemassa uusi grilli jotta ehdimme vielä testaamaan sen tänä viikonloppuna!

Muuten viikonlopun ohjelmaan kuuluu pieni road trip Cambridgeen, sekä tietysti sitten ihan vain rentoilua puutarhassa, kävelylenkkejä ja hyviä illallisia. Juuri täydellistä siis!

Saatiin myös fiksattua puutarha keväiseen kuntoon jo eilen – ostettiin lisää kukkia, ja pistettiin terassikalusteet kuntoon (miten ne onkin aina niin likaiset talven jäljiltä?).

Näillä fiiliksillä siis pääsiäisenviettoon!

Psst…blogi hiljenee pääsiäisen ajaksi, mutta instassa voi seurailla, sinne varmaan lisäilemme kuvia ja storyja pääsiäisen ajan! Eli löytyy nimellä – Elämänmakujablogi!

Kun koti on “valmis”

April 17, 2019

Laura

Ollaan asuttu nyt kodissamme melkein neljä vuotta. Tai tarkalleen ottaen elokuussa tulee neljä vuotta täyteen siitä kun muutimme ensimmäiseen omaan kotiimme. Ollaan selvästi otettu asiat hitaasti ja hartaasti mitä tulee kodin sisustamiseen “valmiiksi”. Mielestäni kodin sisustus ei ole tietenkään koskaan ihan “valmis” koska sisustus muuttuu ja kehittyy koko ajan, mutta ne onkin niitä pienempiä juttuja. Sen sijaan huonekaluja ja suuria linjoja ei tule muutettua niin usein.

Ollaan pikkuhiljaa laitettu ja pistetty kotia kuntoon tässä viimeisen neljän vuoden aikana. Silloin kun alkuun muutettiin, remppaan kuului vaan ns. vanhojen tapettien otto pois ja seinien uudelleenmaalaus koska talo oli muuten ihan hyvässä kunnossa. Ensin laitettiin kuntoon kylppäri, joka oli kyllä ensimmäisenä listalla muutenkin mutta siellä tapahtunut vesivahinko nopeutti sen remontin alkuunlaittamista. Siitä tulikin niin paljon käyttökelpoisempi kuin vanhasta kylppäristä. Viime vuonna taas kaikki yläkerran lattiat vaihdettiin vanhempieni toimesta kokolattimatoista laminaatteihin. Muutos oli ihan valtava.

Vain muutamat jutut ovat sen jälkeen jääneet roikkumaan – pihavaraston uusiminen, keittiön ikkunan uusiminen (siitä oli mennyt eristeet rikki) sekä vaatekaapin hankkiminen eteiseen (ollaan eletty viimeiset neljä vuotta vaaterekin kanssa). Nyt tässä viimeisen kahden kuukauden aikana ollaan laitettu kaikki edellamainitut jutut kuntoon. Uusi varasto on toimintavalmis ja todella skarppi ja ehkä suurimman muutoksen teki se, että meillä on vihdoinkin eteisessä hieno vaatekaappi.

Vaatekaappi teki suuren muutoksen, sillä ennen eteinen oli todella sotkuisen näköinen kun kaikki takit ja kengät olivat esillä. Uuden vaatekaapin myötä saatiin myös maksimoitua säilytystila mikä oli ihan loistava juttu. En voi uskoa että siinä meni 4 vuotta että saatiin vihdoin hankittua kyseinen vaatekaappi. Toisaalta tälläisiä me välillä ollaan miehen kanssa, sitten kun laitetaan paikkoja kuntoon niin tehdään monta juttua samaan aikaan.

On muuten kiva tunne kun talossa ei tällä hetkellä ole mitään mitä pitäisi “fiksata”. Toivon tietysti että kun tämän sanon, ettei joku paikka mene rikki! Mutta periaatteessa kaikki on nyt melkein valmista. Olisin halunnut jossain vaiheessa vaihtaa olohuoneen ja eteisen todella naarmuttuneen parkettilattian laminaattiin mutta luulen että ehditään muuttaa tästä pois ennenkuin sen aika tulee.

Ja onhan minulla toi ikuisuusmurhe…nimittäin takanreunukset/kehikko joka on mielestäni hyvin ankea. Ainut ongelma on etten tiedä maalaisiko sen jonkun muun väriseksi (mutta mikä olisi paras?) vai ostaisiko kokonaan uuden kehikon (mutta minälaisen ja minkä värisen?). Siinä onkin sellainen pulma että se saa hautua vielä niin kauan kunnes olen täysin varma päätöksestäni.

Epäsuosittuja mielipiteitä – Laura

April 5, 2019

Laura

Blogeissa on kierrellyt monen monta kertaa tälläisiä “epäsuosittuja mielipiteitä” (en valitettavasti kyllä muista kenen blogista tämä lähti, mutta ainakin Anna Vihervaarasta, Jonnamaista ja HomeviaLaura on kirjoitellut omistaan) ja nyt hetken inspiraatiossa päätin kirjoittaa omistani. Nämä tulee ottaa tietysti ihan huumorilla, mielipideasioitahan nämä kaikki ovat, mutta ehkä näiden tarkoituksena on kuitenkin esittää enemmän sellaisia valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä? Täältä siis pesee!

Vihaan, vihaan lentomatkustamista – siis itse sitä siirtymistä paikasta A paikkaan B. Lentokenttiä, lentokoneita, siirtymisiä…ihan sitä kaikkea. En tiedä mitään rasittavampaa koko maailmassa. Inhoan sitä lentokentällä oleilua, inhoan lentokoneita joissa matkustetaan kuin sillit purkissa, vihaan turvatarkastuksia, vihaan lentokenttien ravintoloita (erityisesti Briteissä – voi luoja miksi niiltä ei ikinä saa edes mitään vähintäänkään raikasta/terveellistä safkaa?). Vihaan sitä että siellä pitää olla niin aikaisin ja eniten inhoan ihan kaikkea muuta mitä lentomatkustamisen kylkiäisenä tulee. Matkustaisin oikein mielelläni junalla joka paikkaan jos vaan pystyisin.

Tiedostan kyllä että tämä ei ole “epäsuosittu mielipide” sillä lentomatkustamista ei pidetä millään tavalla trendikkäänä enää mutta oli silti pakko laittaa se tähän koska tämä on nyt kuitenkin hieman erilainen syy siihen miksi mielelläni en enää koskaan matkustaisi lentokoneella.

Raivostun englannin kielen käytöstä suomen kielessä. Olen ennenkin paasannut tästä blogissa mutta voi elämä että se ottaa päähän joka kerta. Inhokkisanojani on dinneri, husbandi, brekkari, lunchi, darling…en kestä!! Ja kyllä, syyllistyn tähän itsekin ja joka kerta kun teen sen haluan lyödä itseäni halolla päähän. Suomi suomena ja englanti englantina kiitos.

Vaikka perinteisestä Britti-ruuasta en muuten tykkää, niin mikään ei ole parempaa kuin ranskalaiset juustolla. Varsinkin jos kärsii krapulasta. Kysessä on siis niinkin hienosta ruuasta kuin ranskikset, niiden päälle viinietikkaa, suolaa ja sitten sulatettua cheddar-raastetta. Minua katsotaan aina hieman vinoon kun sanon että se on yksi brittiläisen ruuan taidonnäytteistä.

En tykkää Barcelonasta tai Pariisista. Tai Berliinistä. Ihan kivoja kaupunkeja mutta en vaan millään ymmärrä niiden viehätystä. En vaikka olen niissä käynyt monta kertaa, mutta en silti vaan ole lämmennyt.

En ymmärrä Haruki Murakamin kirjojen päälle. Luin yhden (“Miehet ilman naisia”) ja jouduin toteamaan että en kyllä heti uudestaan hänen kirjoihinsa tartu. Liian psykedeelistä omaan makuuni, en vain tajunnut ollenkaan.

Vaikka se tuntuukin olevan nykyään epäsuosittuja mielipide (varsinkin omalla alallani) niin en miellä ihmisiä jotka työskentelee iltaisin ja viikonloppuisin (jos siis on toimistotyöläisestä kyse) todella ahkeriksi. Minusta se kielii vain useimmiten huonosta ajankäytöstä ja organisoinnista. Mielestäni siitä ei myöskään pitäisi palkita (kyllä, ymmärrän että joskus on pakko tehdä ylitöitä mutta jos siitä tulee enemminkin sääntö kuin poikkeus niin mielestäni se menee yli ja jotain pitäisi korjata). Mielestäni mikään työ ei ole sen arvoista että se ottaa vallan muusta elämästä.

En kestä fine diningiä (haha, paras esimerkki finglishistä jota inhoan! Tässä kyllä näkee, en tiedä mikä olisi tälle oikea suomenkielinen sana). Pienet annokset saa minut lähinnä raivostumaan ja en koe oloani ollenkaan mukavaksi missään superhienoissa ravintoloissa. Yleensä ruoka ei myöskään ole mielestäni mitenkään erikoista. Esimerkkinä tästä todettakoon Bronda, joka kai luokitellaan tälläiseksi ravintolaksi? Kävin kerran eikä tarvitse uudestaan mennä.

Olen ulkosuomalainen mutta en ikävoi paljon mitään suomalaisia ruokajuttuja. Ruisleivästä olen jäänyt kokonaan jälkeen ja muutenkaan en haikaile enää suomalaisten ruokien perään niin paljon että kantaisin niitä kotiin saakka. Ainut juttu jota kannan kotiin on Fazerin sininen ja sipulikeittopussit.

En kestä sitä jos ihmiset katsoo ja räplää puhelintansa ruokapöydässä, kirkossa, hautajaisissa ja kavereiden seurassa. Ei sitä puhelinta tarvitse todellakaan koko ajan katsoa, varsinkaan edellemainituissa tilanteissa.

Argh, olen puhunut 🙂 Kertokaa omat epäsuositut mielipiteenne niin etten joudu täällä yksin pohtimaan olenko ihan omituinen 🙂

Inspiraatiosta ja sen puutteesta

March 29, 2019

Laura

Olen aina ollut se ihminen joka on pyöritellyt silmiään jos joku on sanonut, että tarvitsee “enemmän aikaa ajatella”. Mietin aina että aikaahan sulla on, siitä vaan ajattelemaan. Ei se sen kummempaa vaadi.

Noh, ymmärrän nykyään tätä lausetta paljon paremmin. Tosin varmaan itse käyttäisin sanamuotoa että tarvitsen “tyhjää aikaa ajatella ja inspiroitua”. Tämä pätee kaikkiin elämänalueisiin – työhön, kotiin, harrastuksiin. Tämä liittyen harrastuksiin itseasiassa poiki tämän blogitekstin. Sillä huomaamme äidin kanssa, että aina välillä tulee säännöllisin väliajoin näitä aikakausia kun tuntuu, että on niin monta rautaa tulessa, ettei ole yksinkertaisesti aikaa inspiroitua ja kirjoittaa blogia. Vaikka olisikin ehkä itse aikaa kirjoittaa sitä blogia, mutta kun päässä surisee tuhat muuta asiaa, ei tule mitään inspiraatiota mistä tai miten kirjoittaa. Tälläinen aikakausi on ainakin itse minulla meneillään (siksi siis blogiin ei ole ilmestynyt postauksia niin usein).

Nykyään ymmärrän fiiliksen hyvin siitä ettei ole aikaa ajatella. Jos on kokoajan monta juttua meneillään -työreissuja, koira kipeänä ja tuhat juttua tehtävänä niin kaikki se “ajatustyö” menee siihen että teet kaikista välttämättömimmät jutut ja muut jää vähän retuperälleen.

Ja tällä en nyt tarkoita kiireestä valittamista. Koska inhoan sitä. Yksi ehdoton inhokkijutuistani on kiireestä valittaminen. Siitä on tullut yksi tämän päivän “muotisanoista”. Ikään kuin se tekisi itsestä jotenkin tärkeämmän jos on koko ajan “kiire”. Ei, en voi edes väittää että minulla on kiire koska ehdin ihan hyvin tehdä vaikka mitä asioita ja luuhata instagramissa monta varttia päivässä. Ehtisin kirjoittaa blogitekstejäkin mutta inspiraation puute vaivaa.

Ja tästä päästään taas siihen että tälläinen inspiraatio pula iskee aina silloin kun tuntuu että aivot surraa koko ajan ja miettii kaikkea muuta. Koska blogi on meille vain harrastus (ja mukava sellainen), en ota siitä postauksen kirjoittelusta mitään stressiä. Tiedän kyllä että se inspiraatio iskee taas jossain vaiheessa ja sitten niitä postausideoita tulee vaikka kuinka monta.

Ja tiedän tasan tarkkaa yleensä milloin se inspiraatio ainakin iskee. Ja se antaa konkreettisen esimerkin siitä kuinka mielestäni on todella hyvä tyhjentää välillä aivoja ja mielentilaa. Nimittäin se vanha kunnon loma. Poissa kotoa ja tutuista ympäristöstä. Mielellään ainakin viikon loma. Mikään ei toimi parempana mielentyhjentänä mielestäni kuin loma. Huomaan ainakin itse loman loppua kohden kuinka aivokapasiteetti on tyhjentynyt kaikesta “surinasta” ja kuinka alan taas ideoimaan ja miettimään niitä isompia juttuja (oli se sitten töihin, kotiin tai harrastuksiin liittyvää). Lomalta palatessa onkin sitten aina ihan uusi draivi tehdä asioita kun pää on täynnä uusia ja tuoreita ideoita.

Valitettavasti lomaa ei ole näkyvissä vielä hetkeen mutta eiköhän se taas kohta helpota! Mikä olikaan tämän tekstin pointti? En sitä oikein itsekään tiedä, mutta totesin että kyllä meistä jokainen tarvitsisi kunnon lomaa ainakin aina silloin tällöin 🙂