Koti

Kotitoimistolla

October 29, 2018

Laura

Ehkä muistatte että olen nyt jo muutaman kerran maininnut meidän lattirempasta jotka ihanat vanhempani tekivät kun olimme itse lomailemassa Turkissa (lucky us!). Lattiamateriaalit vaihdettiin koko yläkertaan, jossa meillä on siis kolme makuuhuonetta sekä kylppäri. Kokolattiamatot lähtivät pois ja tilalle tuli harmaa laminaatti. Samalla makuuhuoneet kokivat myös hieman uudistusta, kuten kirjoitinkin meidän omasta makuuhuoneesta.

Toinen makkarimme on vierashuone ja kolmas makkari on hieman pienempi – se on aika pitkulainen malliltaan ja toimitti lasteenhuoneen virkaa edellisten asukkaiden kodissa. Meidän käytössä siitä on muokkaantunut minun kotitoimistoni/vaatesäilytyshuone. Kombo joka toimii itseasiassa suhteellisen hyvin huoneen muodon vuoksi. Toisessa päädyssä on toimisto, toisessa sitten vaatekaapit.

Teen silloin tällöin töitä kotoa käsin, ja vaikka usein saatan istuttaa itseni vain keittiöpöydän ääreen, nyt remontin myötä olen taas hakeutunut enemmän kotitoimistoon työskentelemään. Siellä on nyt mukava olla kun vanhat kokolattiamatot ovat lähteneet. Tykkään muutenkin pienen toimistonurkkaukseni fiiliksestä (varsinkin silloin kun se on näin siisti!). Päivittelin vähän printtejä ja sain vihdoinkin kehystettyä ihanan printin jonka ostin muistokseni Kapkaupunki ajoistani. Tosin se odottaa vielä seinälle ripustamista. Pyysin miestäni tekemään sen yhdestä hyvin oleellisesta syystä. Voisin siis itse ihan hyvin tehdä sen, mutta oma kärsivällisyyteni ja tarkkuuteni on ihan olematon näissä asioissa. Sen näkee noista jo seinälle olevista printeistä. Ne on kaikki nimittäin vähän vinossa. Niihin päin ei saa edes hengittää sillä ne on aseteltu juuri millilleen oikein että ne pysyisi suorassa. Tuon uuden taulun haluan samoille mitoille edellisten yläreunojen kanssa, joten koin parhaakseni pyytää tarkkaakin tarkempaa insinööri miestäni tekemään sen. Koska kun hän tekee sen, jaksaa hän mittailla ja temppuilla vatupassin kanssa vaikka kuinka kauan, että se tulee varmasti suoraan kun minä löisin naulan vain summanmutikassa seinään…

Meillä on diili yhdessä kaverin kanssa joka myös tekee ajoittain etäpäiviä, että kuka ikinä tekeekään etäpäivän, ottaa koirat päivähoitoon. Eli yleensä viikottain, päivääni ilahduttaa myös vieraileva päivähoitolainen eli Dougalin kaveri, Lady. Mielestäni loistava diili, koska täten koirat saavat seuraa myös toisistaan, mutta kummankaan ei tarvitse olla yksin koko päivää. Usein siis etäpäiviäni on ilahduttamassa nämä kaksi seuralaista!

Haluaisin tuonne hyllyn päälle jonkun viherkasvin mutta olen niin toivoton pitämään niitä elossa! Kaktukset pysyvät onneksi juuri ja juuri elossa, mutta kaikki muut onnistun tappamaan (kumma että ne ei selviä kastelematta 😉 ). Olisin halunnut jonkun hieman riippuvan kasvin, mutta en tiedä viitsinkö ostaa jos taas unohdan kastella…

Miten voi vielä 60 vuotiaana rakastaa nalleja?

October 22, 2018

Jaana

En ole varma olinko jo pienenä samanlainen vai jäikö lapsuudesta nalle-puute. Rakastan pehmeitä ja suloisia nalleja. Hieman ehkä kiusallista, sillä olen lähes 60-vuotias ja joka kerta kun näen söpön nallen tartun siihen. Joku psykologi voisi vetää tästä syvään johtavia ajatuksia, mutta minä viis veisaan – RAKASTAN NALLEJA SILTI!

Bukowskin nallet on erityisen hellyyttäviä. Jokaisella on Bukowski antanut oman nimen, joka on huolella valittu. Minulla on joulunallet erikseen, jotka pääsevät prime paikalle olohuoneeseen joulunaikaan. Toiset kerää munakuppeja, toiset posliinimukeja ja minä nalleja.

Minusta ne ovat hellyyttäviä ja niissä on paljon karismaa. Olen keränyt niitä vuosien varrella sen verran paljon, että niille löytyy nykyisin omat paikat huushollissa. Osa nalleista saa istua olohuoneessa ja toivottaa vieraat tervetulleiksi. Osa istuu jo eteisessä penkillä ja tarkkailee taloon tulijoita.

Joulunallet ovat kuin karhuja jotka nukkuvat talviunta, mutta heräävät jouluksi meidän iloksemme. Joulunallet ovat kuin joulukoristeet ne kuuluvat joulun aikaan ja tuovat valtavasti iloa punaisine vaatteineen. Niissä keskitän väriä, mutta todellisuudessa kaikki muut nallet ovat aika rauhallisen värisiä. En oikein voi ajatella, että minulla olisi värikkäitä nalleja – se ei kuulu asiaan. Nallen kuuluu olla rauhallisen ruskean värinen, sillä sellaisiahan nallet ovat 🙂

Syksyn sävyjä ja kynttilöitä

September 24, 2018

Jaana

Tuntuu, että syksy ei ole ihan vielä täällä, sillä säät ovat hellineet meitä koko syyskuun, iltojen pimeys kertoo toista tarinaa. Aurinkoisen kesän jälkeen syksyn pimenevät illat tuntuvat upeilta, sillä nyt on ihan laillinen syy sytyttää kynttilät palamaan. Rakastan kynttilöitä, ystäväni aina nauravat kun näen kauniin, ehkäpä jopa tuoksuvan kynttilän, ja se lähtee yleensä matkaan mukaan. Kynttilän valo antaa ihanaa loistoa, ja myös kotoista tunnetta. Joku on joskus sanonut, että paras terapia on tuijottaa jouksevaa vettä tai katsoa tulta. Kummatkin lumovat täysin. Tänä vuonna sisustus sai harmaan ja mustan sävyt – kaikki muut ”värit” tuntuivat vääriltä. Olen ihastunut graafisiin tyynyihin, mutta ne tarvitsevat jotain eli tässä tapauksessa mustat karvatyynyt H&M:ltä. Luovat ryhdikkyyttä ja särmää minusta kokonaisuuteen. Sisustus meillä kyllä kiertää niin kehää aina vuoden aikojen mukaan – kesällä tarvitaan luonnollisesti kevyempiä värejä ja syyskuussa kaivetaan taas kaikki syksyisämmät värit varastosta esiin.

Nykyisin saa niin kauniita kynttilöitä. Ihan kaikkea on tarjolla. Kynttilöitä, jotka on upeasti värjättyjä, upeassa purkissa tai paketissa, tai upean muotoisia tai kuvioituja. Valinnan vaikeus taitaa nykyisin olla suurin ongelma. Lasipurkeissa olevat kynttilät on ihania kun lasipurkit voi kierrättää ja käyttää uudelleen – Laurahan kirjoitti kuinka saada ne helposti käyttöön uudestaan. Toinen toista tyylikkäämpiä ja todellakin varmasti löytää juuri omaan kotiin sopivan mallin. Kynttilät on helppo ja kohtuullisen helppo sisustuksen piristäjiä. Ostan kynttilöitä myös ulkomailta käydessäni, sillä usein kolminapaiset ovat kohtuuttoman kalliita Suomessa, mutta ulkomailla niitä saa noin kymmenellä eurolla kuten alla olevassa kuvassa näkyvää. Briteissä muuten TK Maxx on ihan paras kauppa tähän tarkoitukseen!

Näillä eväillä siis syksyä kohti!

Loma Lauran luona – teemalla “lattiat vaihtoon”

September 4, 2018

Jaana

Meidän tämän vuoden loma ajoittuikin hieman myöhemmäksi kesää, sillä lupasimme hoitaa Iso D:tä (eli Dougalia) kun Laura ja hänen miehensä lähtee lomalle ja heidän hyvien ystäviensä häihin. Olimme odottaneet lomaa kovasti, sillä siitä oli jo kaksi kuukautta kun olimme nähneet Iso D:n viimeksi. Se kyllä varmaan heti muisti meidät (ainakin uskottelen niin) sillä häntä vipotti kovasti kun lähestyimme ovea nyssyköittemme kanssa. Oli todella ihana nähdä kuinka se oli kasvanut korkeutta ja saanut massaa – siitä kyllä tulee nimensä veroinen! Nyt täytyy kylläkin huomauttaa, että koira painaa noin 6kg , joten lempinimi Iso D on enemmän osoitusta sen luonteen tyyneydestä ja siitä kuinka oppivainen pieni koira se on.

Tulimme siis Englantiin torstai-iltana, kone tietenkin myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Laura oli tehnyt ihanan sienipiirakan jonka jälkeen lasi viiniä ja sängynkuvat kiilsi silmissä.

Perjantai valkeni pilvisenä, mutta kaikki olivat niin innokkaita repimään kokolattiamattoa pois, että koko huusholli oli hereillä jo kuuden aikoihin. Lauran monen vuoden agressiot tuli purettua kun hän sai ensimmäisen kulman irti matosta ja leikattua siitä paloja roskalavalle. Iltapäivällä yksi makuuhuone oli jo purettu ja rappuja ja käytävää purettiin. Heitin Lauran ja hänen miehensä kentälle – ajaen väärällä puolella tietä. Siitä on varmaan kuusi vuotta kun olen ajanut Briteissä kun yleensä mieheni aina ajaa ja minä toimin kartturina.

Takaisin kotiin ja hommien pariin. Illasta tuli melko aikainen….ruokailun jälkeen ei tarvinnut kahta kertaa käskeä ja olin jo unten mailla. Iso D nukahti iltalenkin jälkeen onnellisena käskyn “oma paikka” jälkeen koriinsa ja rauha laskeutui huusholliin.

Lauantai aamu valkeni aurinkoisena ja hieman lämpimämpänä. Minun vuoroni oli kiskoa nupeja ja niittejä portaista, jotka sitten hion ja maalaan ! Päivä hurahti vauhdilla. Kävimme kaupungissa food festivalissa, mutta sateinen keli hieman himmensi tunnelmaa, mutta saatiin silti vatsa täyteen herkkuja. Suununtain kunniaksi Dougal ja minä löhösimme sängyssä vielä, vaikka itse työnjohtaja olikin jo noussut – meitä kumpaakin vain laiskotti. Sää ei paljon huokutellut ulos joten eikun hommiin. Tavaraa on siirretty huoneesta toiseen, niin että lopulta kaikki on ihanasti hukassa. Työt eteni suunnitellun mukaisesti, eikä eteen ole tullut mutkia – kiitos siitä. Ammattilaisia kun emme ole niin en tiedä miten erityisistä ongelmista olisi selvitty.

Maanantaina työ oli hyvässä vauhdissa ja totesimme olevamme suunnilleen lasketussa aikataulussa. Kelikin valkeni mukavana ja lähdin Dougalin kanssa pitkälle kävelylle. Muilla koiranomistajilla oli varmaan sama ajatus, kun ilma kirkastui ja saimmekin monta leikkikaveria puistossa. Dougal jouksi ympäri niin kovaa, että minua pyörrytti – mutta hauskaa oli.

Dougal on pentukurssilla joka sunnuntai, joten meillä on päivittäin ollut treenit, jotta emme jää luokalle. Nyt ymmärrän miltä tuntuu, kun vastuulla on jotain toiselle tärkeää. Ihmettelin aina nuorena, miksi äitini oli joskus huolissaan miten pärjää Lauran kanssa – nyt jotenkin oivallan tunteen 🙂

Mieheni syntymäpäivä osui matkallemme ja olimme syömässä ihanan illallisen paikallisessa Winehousessa – ruoka oli todella hyvää kuten viimeksikin heihän sisar ravintolassa. Päätin myös varata pöydän loppuviikoksi, jotta ei tarvitse kokata lomalla niin paljon! Vaikkakin sitäkin tuli tehtyä!

Lauantaina oli meidän vapaapäivä ja lähdimme ajamaan Chatsworth Housea kohti, jossa oli maalaismarkkinat. Liput oli ostettu jo etukäteen, sillä arvasimme että emme olisi siellä yksin. Tila on huikea, kartano on valtava , mutta maa alueet sitäkin suuremmat. Suosittelen käymään siellä, sillä siellä on paljon katseltavaa ja ihasteltavaa. Nyt sisääntuloja kartanon maille oli kolme – autoja riitti silmänkantamattomiin. Kolmen päivän aikana he odottivat yhteensä noin 150 000 vierailijaa!

Vietimme koko päivän kartanon mailla kuljeskellen ja nauttien Food courtin antimista. Iltapäivällä lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Automatka oli melko hiljainen, minun ajo-ohjeita lukuunottamatta, sillä olimme kävelleet jalat varmasti 20cm lyhyemmksi.

Viikko sujui mutkitta ja remontti eteni joka päivä. Sunnuntaina kun he palasivat kotiin olimme hieman jännittyneitä mitä asukkaat tuumaisivat aikaansaannoksestamme. Lauran kyyneleet silmissä olikin paras palkka tehdystä työstämme. Muuta kiitosta ei tarvittu! Remontista lisää omassa postauksessa. Tässä kuitenkin yksi makupala 🙂