Laura

Aivan sairaanhyvä munakoiso “lasagne”, resepti tulossa blogiin pian!

Lokakuussa vietetään lihatonta lokakuuta ja sen perusteella ajattelin omistaa joitain postauksia tässä kuussa kasvisruokailulle. Ajattelin eka aloittaa omasta stooristani, kuinka minusta tuli siis kasvisruokailija. Tai noh, valehtelin heti alkuun koska oikeasti syön myös kalaa eli oikea nimitys taitaisi olla pescovegetaari?

Epäröin edes kirjoittaa tätä postausta koska en itse tykkää sellaisesta “paasaavasta” tyylistä. Usein saattaa lukea juttuja siitä kuinka joku on alkanut kasvisruokailijaksi mutta sekään ei ole tarpeeksi hyvä ekoteko vaan oikeasti pitäisi olla vegaani. Tunnustan nyt heti alkuun että en aloittanut kasvisruokailua ekologisista syistä. Se johtui puhtaasti siitä syystä että yksinkertaisesti lihan maku, erityisesti kanan, alkoi tökkimään. Nykyään voin tietenkin myöntää, että koska elän muuten hyvin ympäristölle kuluttavaa elämäntapaa (lentomatkustelu ja yksityisautoilu), tuntuu paremmalta että voin edes ruokavalion avulla tasapainoittaa tätä yhtälöä hieman. Mutta ennenkaikkea en siis enää tykkää lihan mausta. Toisaalta, en pidä ehdottomuudesta missään asiassa joten ruokailunkaan suhteen en ole ehdoton. En siis syö lihaa mutta jos joku päivä minulle tulee aivan jäätävä himo todella hyvään ja maukkaaseen pihviin, tulen aivan taatusti syömään sen ilman suurempia omantunnontuskia. Minulle sopii tälläinen leppoisampi tyyli paljon paremmin kuin ehdoton kieltäytyminen mistään.

Munakoisorullat, kuvaa klikkaamalla pääset reseptiin

Tämän tekstin tarkoitus ei ole siis millään tapaa olla mikään promojuttu sille, että kaikkien pitäisi ryhtyä kasvissyöjiksi tai vegaaneiksi. Me kaikkihan saadaan syödä just sitä mitä me halutaan. Lähinnä halusin valoittaa omaa tarinaa sillä törmään usein ennakkoluuloihin kasvisruokailusta. Se yleisin on, että ihmiset luulevat kasvisruokailun olevan todella tylsää, ei tarpeeksi täyttävää tai tarkoittavan vain uunivihanneksia tai salaatteja joista ei tule kylläiseksi. Olin itsekin ennen samanlainen tyyppi, luulin että kasvisruokailu tarkoitti vain erilaisia salaatteja ja  en olisi osannut valmistaa mitään muuta kasvisruokaa. Toivoisin itse voivani kumota tälläisiä ennakkoluuloja koska omasta mielestäni kasvisruoka on ihan mielettömän hyvää ja supermaukasta (ja myös mieheni on tätä nykyä kasvisruuan puolestapuhuja).

Meillä tämä kasvisruokailu alkoi meidän omasta haasteesta. Puhun “me” muodossa sillä meillä kokataan samaa ruokaa molemmille, mikä tarkoittaa myös sitä että mieheni syö kasvisruokaa kotona myös. Ulkona ollessa hän kyllä sitten mielusti tilaa sen pihvin 🙂 Päätettiin yksi helmikuu (tästä on nyt jo varmaan 4 vuotta aikaa) haastaa itsemme siihen että valmistaisimme illalliseksi vain kasvisruokaa koko kuukauden ajan. Ajateltiin että olisi hauska yrittää haastaa omia kokkaustottumuksiamme ja keksiä vähän muunlaista ruokaa kuin se perus “liha ja lisukkeet” kombo.

Syksyinen kurpitsa-omena keitto, kuvaa klikkaamalla reseptiin

Ja siitähän meille aukesi ihan uusi maailma! Löydettiin vaikka mitä hyviä kasvisruokareseptejä ja sen kuukauden aikana tuli kokattua todella monipuolisesti. Sen kuukauden jälkeen syötiin kyllä taas lihaa mutta koko ajan vähenemissä väärin ja nykyään en kokkaa lihaan kotona enää ollenkaan. Meidän ruokatottumukset muuttui aika paljonkin, koska kuten mainitsin, minä olin tätä ennen mieltänyt kasvisruuan todella “tylsäksi” ja useimmiten vain salaatiksi. Nykyään tiedänkin paremmin ja itseasiassa ns. perussalaatteja syön vain kesäisin kun kaipaan jotain kevyttä. Kasviksista voi kokkailla vaikka mitä ihania ruokia ja niistä tulee todellakin täyteen. Myös mieheni, vaikka aina välillä sitä kuulee jotain stereotypiota siitä kuinka kasvisruoka ei riitä täyttämään raavasta miestä!

Vaikka tiedän että monelle kasvisruokailu on tätä nykyä ihan “normi juttu” (huom, viittaan tässä esimerkiksi juuri Suomeen ja Britteihin, ymmärrän kyllä että joissain maissa kasvisruokailua ei tunnisteta samalla tavalla) niin mielestäni tässä edelleen näkee esimerkiksi täällä Briteissä aluekohtaisia eroja. Lontoossa voit todellakin odottaa todella hyviä kasvisruokavaihtoehtoja ravintoloissa, kuten muissakin isoimmissa paikoissa mutta mitä pienemmille paikkakunnille menee ja varsinkin ns. “normi pubeihin”, niin kasvisruokavaihtoehtoja on yleensä yksi ja sekin on aika mielikuvitukseton. Tälleen karkeasti yleistettynä.

Meksikolainen “superkulho”, kuvaa klikkaamalla pääset reseptiin

En todellakaan odota että jos menen kaverin luokse kylään, että minulle pitäisi tarjota jotain superspesiaali kasvisruokaa tai ylipäätänsä edes eri ruokaa kuin muille vieraille. Syön ihan hyvillä mielillä samaa safkaa kuin muutkin koska en halua aiheuttaa lisävaivaa isännille. Eri asia on kuitenkin, jos olen ravintolassa ja maksan siitä lystistä, niin odotan kyllä edes jollaintapaa kiinnostavaa ja maukasta ruokaa. Varsinkin kun kasvisruokailu on niin normaalia nykypäivänä, en näe mitään syytä siihen miksi minun täytyisi tyytyä johonkin puolihyvään vaihtoehtoon samalla kun mies mussuttaa täydellistä pihviä vieressäni. Sama juttu menee catering-palveluihin. Omasta mielestäni pitopalveluiden ammattilaisten pitäisi osata myös kokata hyviä ruokia erikoisruokavalioita silmällä pitäen. Ainakin kuluttajan ja asiakkaan näkökulmasta ajattelen näin, en osaa sitten sanoa että onko tämä hirveän vaikeaa pitopalveluille? Nostan tämän esimerkin esiin, sillä olen ollut lukuisia kertoja tässä vuosien aikana eri tapahtumissa joissa pitopalvelu on vastannut ruuasta. Olen ilmoittanut etukäteen että olen kasvisruokailija. Esimerkiksi eräissä juhlissa siinä missä muiden eteen kannettiin pääruuan lihavaihtoehto, sain minä eteeni paprikan joka oli täytetty pelkällä maustamattomalla cous cousilla. Se oli pääruokani. Kaikki jotka tietää miltä maustamaton cous cous maistuu, niin tietää myös vastauksen. Se ei oikeasti maistu millekkään. Sen yhdistelmänä vihreä kitkerä paprika niin ei voida puhua suuresta makuelämyksestä. Eräissä toisissa kemuissa sain eteeni rucolapedillä olevan friteeratun brie-kiekon. Valehtelematta sellaisen nyrkin kokoisen friteeratun juustokiekon. Vaikka rakastankin juustoa niin siinä teki hieman tiukkaa että sain syötyä kaiken.

En halua kuulostaa hemmoteltulta lehmältä (ja toivottavasti osasin edes jotenkin jäsennellä tekstini siten että se ei saa minua kuulostamaan siltä), ja aina täytyy olla kiitollinen että sentään ruokaa on saatavilla, mutta eniten harmittaa se, miten kasviruokailua kohtaan vallitsee edelleenkin ne samat ennakkoluulot jopa alan ammattilaisilla. Ei ihme jos ihmiset pitävät kasvisruokailua tylsänä jos sattuu katsomaan kun pitopalvelu tuo eteen yhden paprikan pääruuaksi.

Lämmin talvisalaatti, kuvaa klikkaamalla pääset reseptiin

Onneksi minulla on kuitenkin tämä blogi jonne voin kirjoitella mitä huvittaa, sillä ajattelin jakaa tämän kuukauden aikana jotain hyviä kasvisruokareseptejä kuten myös omia vinkkejäni kasvisruokailuun!

P.S. Kaikki kuvat on tietysti kasvisruuista, kuinkas muutenkaan!