Laura

Briteissä asuessa ei voi välttyä Halloweenin juhlinnalta. Se on iso juttu täällä ja joka vuosi kurpitsat, asut ja koristeet saapuvat kauppoihin hyvissä ajoin. En itse ole mikään hurja Halloween ihminen, ehkä asia olisi eri jos meillä olisi lapsia koska lapsillehan juhla on erityisen iso juttu. Varsinkin kun täällä käydään tekemässä trick or treat kierroksia. Tähän liittyen voin kertoa hassun jutun, nimittäin silloin kun muutettiin tähän nykyiseen taloon halusin ehdottomasti koristella talon edustan kurpitsoilla. Ja ihmettelin kamalasti kun Halloweenina meidän ovikello soi koko ajan kun lapset kävivät kepposkierroksilla. Nolosti kyllä en ollut varautunut tähän ollenkaan ja meidän talosta ei löytynyt mitään karkkia heille. Mies sitten valaisi minua jälkeenpäin (way to go) että kurpitsat ovat merkki lapsille siitä että talon ovikelloa voi tulla rimputtelemaan Halloweenina. Kiitos vaan armas mieheni kun kerroit sitten näin jälkeenpäin 😀 Tänä vuonna oltiin ehditty varautumaan kyllä jo, ja mies oli ostanut karkkeja valmiiksi…paitsi että minä söin ne kaikki. Hups. Täytyy siis käydä ostamassa lisää ennen huomista 😀

Meillä Halloweenin juhliminen on siis aika pientä. Laitan yleensä kurpitsat talon eteen koska mielestäni ne näyttää kivoilta syyskoristeilta (ja ne on siinä yleensä kauan ennen Halloweenia). Tänä vuonna meillä on myös kavereiden järjestämät Halloween-juhlat perjantaina. Pukeutuminen on vielä vähän vaiheessa, mutta jostain kumman syystä saatiin kavereiden kesken se idea että minun ja mieheni pitäisi pukeutua Game of Thrones hahmoiksi. En edelleenkän tajua miksi, koska itsehän en ollenkaan tykkää kyseisestä sarjasta. Minun on tarkoitus pukeutua Khaleesiksi, ja koirille on tietysti tilattu lohikäärmesiivet. Voi elämä…

Suosittuja on tietysti eri pumpkin patchit, eli paikat mistä voi käydä keräämässä omat kurpitsat. Minä tosin tyydyin tilaamaan ne suoraan omalle kotiovelle paikallisen firman kautta, joka toimittaa suoraan vihanneksia kotitalouksille. Niitä ajattelimme kaivertaa huomen illalla yhdessä ystävien kanssa, kun he tulevat illalliselle. Ja sitten meillä syödäänkin kurpitsa ruokia seuraava viikko 😀

Parasta Halloweenissa on tietysti koirat ja niiden asut, kuten voitte kuvitella näistä kuvista. Meillä oli hauskaa viime viikonloppuna kun olimme Skotlannissa vierailulla miehen perheen luona ja päätimme pukea koirat Harry Potter-tyyliin. Somessa kun oli meneillään kilpailu jossa jokaisesta Halloween aiheista koirakuvasta lahjoitettiin rahaa suoraan järjestölle, josta adoptoimme Dougalin. Siinä oli jo tarpeeksi hyvä syy keksiä Halloween asut molemmille koirille! Ja vaikka olenkin puolueellinen, oli Dougal mielestäni ihan paras Harry Potter!

Hauskaa Halloweenia!

Laura

Onpa ihana viikonloppu takana! Kuten viime viikolla kerrottiinkin blogissa, mummi ja ukki viettivät heidän 60-vuotishääpäiväänsä. Mummi ja ukki olivat tietysti mökillä nauttimasta kesästä ja he luulivat että me emme vietä heidän hääpäiväänsä sen kummemmin. Sekä äiti että minä onnittelemme heitä tekstiviestitse ja kirjoitimme pienen blogikirjoituksen.

Yllätys olikin suuri kun olimme yhdessä enon perheen kanssa juonineet yllätysjuhlat ja karautimme autolla mökin pihalle lauantaina lounasaikaan. Ensin mökkiin ilmestyi äiti ja isä ja se oli jo suuri yllätys heille (varsinkin kun äiti oli vielä “muka” työmatkalla Pariisissa myöhään perjantai-iltaan asti). 5 minuuttia myöhemmin astelimme minä ja mieheni mökin ovesta sisään. Mummin ja ukin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! On aivan ihana järjestää tälläisiä yllätyksiä meidän rakkaille varsinkaan kun heillä ei todellakaan ollut mitään aavistusta että olimme tulossa, minäkin olin sepostanut ummet ja lammet kiireisestä viikonlopusta täällä Englannissa.

Saatiinkin viettää siis ihana päivä yhdessä koko perheen kera ja juhlistaa tätä tärkeää merkkipaalua mummin ja ukin elämässä. Käytiin veneretkellä, nautittiin hyvästä ruuasta ja muisteltiin tarinoita vuosien varrelta. Kelikin suosi meitä ja saimme nauttia upeasta auringonpaisteesta koko päivän ajan saaristossa.

Perheen kanssa vietetty aika on aina mittamattoman arvokasta. Se on vielä arvokkaampaa kun itse asuu ulkomailla ja tälläisiä tilaisuuksia saada koko perhe yhteen, isovanhemmat ja enon perhe mukaanlukien, ovat todella harvassa. Näitä hetkiä ja juhlia muistellaan pitkään ja hartaasti ja sunnuntai-iltana kun pääsin vihdoin painamaan pään tyynyyn myöhään illalla, oli mielessä vain ihanat viikonloppumuistot ja hymy huulilla. Mitäköhän yllätyksiä pitäisi juonia seuraavaksi?