Jaana

Koska teidät on yllätetty viimeksi? Minä sain parhaimman mahdollisen yllätyksen muutama viikko sitten kun Laura oli järjestänyt minulle yllätys syntymäpäiväjuhlat! Olen vieläkin aivan sanaton ilosta! Täytin marraskuussa 60-vuotta ja me lähdimme Lauran kanssa lomamatkalle viettämään syntymäpäivääni. Olin sanonut Lauralle, että en vaan jaksa järjestää juhlia itselleni tänä vuonna. Yleensä minä olen juuri se joka on etunenässä järjestämässä kaikkea, mutta nyt ei vain into tai energiat riittänyt siihen.

Tulimme lomalta myöhään perjantai-iltana ja lauantaille ystäväni oli järjestänyt ihanan yllätyslahjan Helsingissä. Minulle ilmoitettiin että klo.12 pitää olla Helsingissä, joten eikun aamulla nopeasti kauppaan (koska meillä ei ollut tietysti mitään ruokaa kotona ja Laurakin totesi että olisi hyvä idea jos kävisin kaupassa)! Takaisin kotiin ja kohti kaupunkia – Laura kertoi kuljettajalle minne mennään ja mehän päädyimme Hotelli St Georgin eteen ja iltapäivän spa-hoitoihin – ihan taivaallista! Miten voikaan rentoutua niin täysin, että melkein nukahdin hoitoon ! Hoitojen jälkeen joimme iltapäivä teen (lue= samppanjaa) jälkeen lähdin kotiin onnellisena ja rentona ajatellen, että miten edes jaksan laittaa ruokaa meille illalla sillä niin rento olo oli.

Tulin kotiin iloisena ja rentona ja Laura oli jotain touhuamassa. Kun saavuin eteiseen hän huusi – SURPRISE  “NYT ALKAA SUN YLLÄTYSSYNTTÄRIJUHLAT!” Menin niin hämilleni, että en pystynyt sanomaan mitään.  Laura pyysi olohuoneeseen katsomaan upeita kukka-asetelmia, shampanjalaseja ja ihania Happy Birthday-koristeita! En voinut uskoa silmiäni, sitten iski paniikki kuinka monta ihmistä tulee ja mitä ihmettä me muka syödään ja juodaan?

Olisihan minun pitänyt arvata (onhan hän minun tyttäreni)  kaikki oli valmista ja viimeistä piirtoa myöten hiottu! Kaikki oli aivan täydellistä ! Kiitos kuuluu myös ihanille ystävilleni, jotka pitivät salaisuuden visusti salassa ja auttoivat Lauraa toteuttamaan tämän ihanan yllätyksen minulle.

Laura oli tilannut huikeat kukka-asetelmat ystävältäni, joka on täydellinen visualisti ja tietää tasan mistä pidän! Sanon joka kerta, että hän ylittää itsensä, ja taas kävi niin, että kukat olivat huikeita!

Ruuat Laura oli tilannut upealta Linnanmarengin Sarilta, jota olemme nyt pyytäneet jo moneen otteeseen tekemään kakkuja ja ruokia eri tilaisuuksiin. Hänellä on mieletön visuaalinen silmä ja sen lisäksi että pöydät näyttää aina upeilta, on ruoka tietysti myös herkullista.  Aivan huikean upeaa! Mummi oli kuulemma hoitanut juoma puolen joten sitä samppanjaakin oli riittävästi.

Kun olin toipunut ensimmäisestä hämmästyksestä tuli ihan itku silmään. Olin sanonut Lauralle että en vain jaksa itse järjestää mitään, sillä syksy on ollut liian raskas, mutta Laura tietää että rakastan juhlia ja ystävien näkemistä! Olipa huikea ilta täynnä naurua ja iloa!

Voiko kukaan järjestää parempaa lahjaa – Kiitos Laura ikimuistoisesta yllätyksestä!

Jaana

Tänään, 7.kesäkuuta 60-vuotta sitten vanhempani menivät naimisiin. Tänään he viettävät siis timanttihääpäiväänsä – onneksi olkoon! Itse olen ollut 33-vuotta naimisissa ja tuntuu, että 60-vuoden saavuttaminen tuntuu melkeinpä mahdottomalta. Olenkin pohtinut onko jatkossa yhä vaikeampaa saavuttaa timanttihääpäivää, sillä ihmiset menevät nykyisin myöhemmin naimisiin kuin 60-vuotta sitten. Toki eliniänkin odotus on myös noussut. Avioliitto jakaa monia ihmisiä. Itse en ota tässä kantaa siihen, jokainenhan valitsee itse polkunsa!

Äitini näki isäni ensimmäisen kerran, kun isäni oli vapaapalokunnassa, sammuttamassa tulipaloa. Heillä on 10-vuotta ikäeroa ja äitini oli pieni tyttö, letit päässä, ihastellut urheita palomiehiä ja erityisesti isääni. Se todella taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä! Seuraavan kerran äitini tapasi isäni ollessaan Wiklundilla Turussa kesätöissä ja isäni oli lasiosaston työnjohtaja. Voi kuinka hän pompotti äitiäni pyyhkimään pölyjä laseista, uudelleen järjestelemään niitä ja äitillä nousi savua korvista. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, ja niin siinä sitten kävi, että 60-vuotta sitten vietettiin häitä kun äitini oli 20-vuotias. Laura on aina rakastanut kuunnella heidän rakkaustarinaansa, koska se eroaa niin paljon riippuen siitä kumpi sen kertoo – äitini vai isäni 🙂

Olen oppinut heiltä paljon vuosien varrella.  Toinen heistä on skorpioni ja toinen oinas – ei niinkään helppo yhdistelmä aina! Kummatkin ovat omalla tavallaan vahvoja yksilöitä, joilla on vahvat ajatukset ja mielipiteet. Kuinka asiat ovat sujuneet vuosien varrella on varmasti ollut vaihtelevaa. Välillä lensi jugurttipurkki mökin seinään, mutta seuraavassa hetkessä jo naurettiin sille. Toisen ihmisen kunnioitus ja arvostaminen lienee yksi kulmapilareita pitkälle yhteiselle taipaleelle. Olimme paljon yhdessä perheen kanssa ja teimme yhdessä asioita. Me lapset, veljeni ja minä, olimme lähes aina mukana ja siinä oppi sosiaalisuutta. Isäni on todella taitava käsistään, ja häneltä olen oppinut kädentaidot. Äidiltäni olen oppinut, että ei pidä puuttua omien lastenlasten kasvatukseen, tai oman tyttären miehen valintaan tai heidän elämään. Kaukaa viisas äitini – hän ei ole koskaan puuttunut meidän kasvatustapaan, jota arvostan valtavasti. Täytyy olla vaikeaa hillitä itsensä, kun näkee että toinen tekee virheitä, mutta niistä pitää oppia, sillä enhän olisi uskonut äitiäni kuitenkaan 🙂 Kiitos kun olette kasvattaneet meistä onnellisia ihmisiä, jotka selviytyvät yhteiskunnassa ja jotka myös osaavat nauttia jokaisesta eletystä päivästä!

Kuinka ihana on nähdä heidät terveinä ja onnellisina yhdessä! Ihanaa timanttihääpäivää!