Jaana
Siitä ei ole kuin aivan hetki kun korjasin pois joulukoristeita ja tällä viikolla olemme jo helmikuun puolessa välissä. Mihin ihmeeseen se kitu tammikuu hävisi, jota yleisesti kaikki inhoavat? Voiko se johtua siitä, että saimme vihdoin kunnollisen talven eikä se tammikuu ollutkaan niin pimeä ja ankea kun lisääntyvä valoa valaisi lumen? Tuntuu, että viikonloput ovat menneet arkiaskareita hoidellessa ja lumitöitä tehdessä. Meillä on perinteisesti lumimittari nurmikolla. Siinä tällä hetkellä ei näy enää 80cm viivaa – joten lunta on todella paljon täällä Etelä-Suomessa. Muistan kun meillä oli vielä Saara-koira (ihana pieni Coton de Tulear koiramme) ja niinä talvina kun lunta oli paljon häntä ei näkynyt valkoisilla poluilla! Heti kun huomasin että pojat Urho & Marski (isot australianpaimenkoirat) pöyrivät yhdessä kohtaa polulla niin tiesin, että siellä se Saara-tyttö lyllertää. Pojat olivat hyviä vahteja Saaran suhteen, sillä se ei koskaan saanut kävellä yksin, minkä uskon ottaneen Saaraa välillä päähän 🙂
Helmikuu lopetti kaikki kitu tammikuun lupaukset, joita tänä vuonna en tehnyt edes mutta huomasin ystävistäni, että paljon tapaamis kutsuja tuli heti kun tammikuu oli ohi:) Lupasin itselleni taas kerran, että helmikuussa siivoan huone kerrallaan kaappeja ja järjestelen myytävät, kierrätettävät ja pois laitettavat vaatteet ja tavarat – luuletteko että olen edes päässyt alkuun? Noh onneksi tilanne ei ole vielä ihan toivotan, sillä helmikuuta on vielä jäljellä.
Täysin poikkeuksellista tälle vuodelle on, että Laura tulee helmikuussa työjutun takia Suomeen joten saamme poikkeuksellisesti nauttia hänen seurastaan näin kevät talvella. Päätimme että teemme pienen Tallinna-retken yhdessä, siitä onkin aikaa kun olemme olleet Tallinnassa perheenä. Kun Laura lähtee takasin kotiin alkaakin viimeinen talvikuukausi, toivottavasti valoisana ja aurinkoisena! Pitenevät päivät myös auttavat jaksamaan paremmin. Huomaa selvästi kun lähtee töistä ja parkkihallin ovet avautuvat sieltä ei aukene musta tyhjyys vaan selkeästi valoisa ilta – JEE !
Parasta tässä vuodenajassa on tulpaanit! Olen ostanut joka viikonloppu useita kimppuja tulpaaneja, jotka muistuttavat alkavasta keväästä. Ne on vaan niin ihania natisevine varsineen ja yksinkertaisine kukkineen – me like! Selvästi myös sisustuskärpänen on iskenyt jälleen- se on aina sama tauti kun valo lisääntyy 🙂 Olisi ihan saada jotain uutta, mutta en vielä ole ihan edes päättänyt mitä – pelkään pahinta, että kyllä se varmaan aukeaa ennemmin kuin myöhemmin!
Kohta on jo aika miettiä kasvimaata – siis kasvimaata, joka on metrin lumen peitossa toistaiseksi. Ihana ajatella, että ei kulu kuin kolme ja puoli kuukautta ja sieltä nousee jo kovaa vaihtia perunan varret – kuvitelkaa – sehän on ihan justiinsa!
Nautitaan tästä ihanasta valkoisesta lumitalvesta ja haaveillaan jo keväästä!
