Jaana

alior trader opcje binarne Useimmat viikonloput teemme vain pihatöitä. Olin päättänyt, että yhtenä sunnuntaina, kun on kaunis ilma toteutamme yhden tapahtuman/toiveeni  kesälistaltani, eli mennään johonkin Helsingin saareen. Done!

leute kennenlernen ohne facebook

click here

standard rv electrical hook up Viime sunnuntaina pakkasimme muutamia tavaroita mukaan ja ajoimme Helsinkiin Kaivopuiston rantaan. Nappasimme ensimmäisen lautan Uunisaareen, jossa kävelimme, istuimme rantakivillä, ihailimme maisemaan kaupunkiin päin, jota yleensä katsomme kaupungin rannalta kohti saarta.

http://bossons-fute.fr/?fimerois=rencontre-d%27amis-belgique&bcf=94

site de rencontre tunisien gratuit Kävelimme Liuskasaaren puolelle, liotimme varpaitamme merivedessä ja katselimme jatkuvaa vesiliikennettä kauniina kesäpäivänä. Kuinka meri-ilma voikaan tuntua niin lämpimältä, mutta silti raikkaalta.

maxirencontre senior

http://feveda.com.ve/mefistofel/691 Liskasaaressa päätimme mennä syömään kevyen lounaan, sillä olimme varanneet ravintolan jo illaksi. Söimme ihanan kala Poke Bowlin. Kaikki maut olivat täydellisesti kohdallaan.

http://drybonesinthevalley.com/?tyiuds=metatrader-4-for-mac-instaforex Nautimme päivästä ja meille tuli lähes kiire, sillä olimme varaneet elokuvaliput 15.50 näytökseen Oceans 8 elokuvaan Tennispalatsiin. Ei kun tassua toisen eteen ja leffaan. Ulkoilma ja kevyt lounas oli tehnyt olon raukeaksi, mutta elokuva piti tiukasti hereillä.

Hauska kuva HSS.n naistenhuoneen ovessa 🙂

Juoni paljastui vasta 5 minuuuttia ennen loppua ja juoni oli täysin yllättävä vaikka tuntui, että tämä on ihan selvä juttu, mutta ei ollutkaan. Voin siis suositella Oceans 8 leffaa vaikka jollekin sadepäivälle, käykää katsomassa!

Mukavan leffan jälkeen kuljimme Bulevardille ravintola Toscaniniin syömään. Hyvä ruoka parempi mieli. Koko päivän olimme olleet ulkona, kävelleet ja nauttineet, joten unta ei tarvinnut kovasti houkutella, kun vihdoinkin pääsimme kotiin myöhemmin illalla.

Jaana

Siitä on varmasti vuosia kun olemme vierailleet Seurasaaressa. Mikä olisikaan parempi kohde aurinkoisena juhannuspäivänä kuin Seurasaari ja sen perinnemiljöö? Niinpä suuntasimme sinne. Aamupäivä oli melko tuulinen, joten oli hyvä kun oli kevyt puuvillainen takki matkassa mukana. Juhannuksena Seurasaaressa on aina juhannusaattona juhannussalon nosto ja paljon muuta ohjelmaa. Nyt oli juhannussalot ylhäällä ja saimme nauttia niiden kukkaloistosta. Seuraraareenhan on tuotu vanhoja taloja ympäri Suomea ja luotu ikäänkuin pieni historiallinen saari. Rakennuksista pidetään hyvää huolta ja niitä on ilo katsoa.

Suomenlippu näytti ihan täydelliseltä poutataivasta vasten. Sinivalkoinen väri sopi niin loistavasti Suomen kesätaivaaseen. Seuraraareen oli menossa muitakin kuin me. Bussilasteittain turisteja laivoilta ja kaupungista virtasi saareen. Emme todellakaan olleet siis yksin!

Kävimme perinnetalossa, jossa Aleksanteri Suuri oli yöpynyt. Eli siis siihen aikaan rikkaan perheen talo! Pakko on todeta, että kyllä meillä on nykyisin helppoa. Koneet pesee astiat ja pyykin. Imuri puhdistaa lattian. Voi kuinka paljon oli käsin tehtävää ennen. Väsyin ihan kun kuuntelin oppaan selostusta kaikista töistä joita piiat tekivät. Rappuset yläkertaan olivat niin jyrkät, että oli ihan pakko keskittyä sekä nousemiseen että alas tuloon – ei taitaisi mennä muuttotarkastuksesta nykyisin läpi 🙂

Alla aittarakennus, joka ei rehellisesti houkutellut. Ajatelkaa, että aitassa saatettiin yöpyä kuukausia, kun oltiin matkan päässä kotoota. Onneksi ajat ovat muuttuneet 😉

Minun lapsuudessa teimme joka juhannus juhannussalon. Minun tehtävä oli hakea kukkia ja vanhemmat tytöt sitoivat niitä yhteen ketjuksi joka kiersi kauniista koko salon pituudelta ja ylhäällä kummallakin puolella roikkui aina kaksi seppelettä. Juhannussalko laitettiin aina ylös satoi tai paistoi. Ihanat muistot tulivat mieleeni nuoruudesta tästä upeasta salosta.

Harmi kun keinut olivat kiinnitetty, olisi ollut hauska keinua perinteisessä juhannuskeinussa! Aamupäivä vierähti mukavasti ja olo oli reipas! Huomaamatta olimme kävelleet ympäri saarta kilometri tolkulla joten kipinkapin takaisin kotiin ja laittamaan ruokaa, sillä raikas meri-ilma oli tehnyt meidät kummatkin nälkäisiksi – mikäs sen mukavampaa!