Laura

Hieman erilaista asiaa tänään Kapkaupungista. Kaikki varmaan jo tietävät tähän mennessä Kapkaupungin vesikriisistä sillä se on ollut hyvin laajasti esillä myös kansainvälissä mediassa. Periaatteessa siis Kapkaupungista uhkaa loppua vesi ja täällä puhutaan lähestyvästä “Day Zerosta” eli jolloin vesihanat laitetaan kiinni ja vettä joutuisi jokainen kaupungin asukas jonottamaan vesipisteillä. Kapkaupungin vesikriisin suurimpia aiheuttajia on kuivuus, väkimäärän kasvu sekä ilmastonmuutos.

Olen itse asunut vain Airbnb-asunnoissa, useimmiten oma huone muuten jaetussa kämpässä mikä tarkoittaa että vedensääntely on luonnollisesti tärkeä osa toimivaa arkea. En osaa sanoa miten Kapkaupungin hotelleissa vedensääntely toimii ja miten se näkyy turisteille jotka asuvat hotelleissa. Olettaisin hotelleiden jakavan hyvin samanlaisia ohjeita kun Airnbn-asuntojen omistajat.

Tällä hetkellä Kapkaupungin alueella on voimassa 6 asteen vedensäännöstely, mikä tarkoittaa että jokaisen henkilön tulisi käyttää vain 50 litraa vettä/per päivä. Se saattaa äkkiseltään kuulostaa paljolta, mutta vessan vetäminen vie keskimäärin 6 litraa vettä, joten jo sillä pelkästään on nopeasti 50 litraa kulutettu. Suihkussa käyminen jos pesee hiukset kuluttaa helposti 10 litraa vettä (ja sen olen huomannut itsekin kun minulla on pitkä ja paksu tukka niin sen kastelemiseen kuluu jo hetki. Tukkaa ei siis todellakaan pestä joka päivä). Esimerkiksi Briteissä keskivertohenkilö kuluttaa 150 litraa vettä päivässä.

Kapkaupungin kaupunki on juuri ilmoitettu että kriisisuunnitelmaa ei tarvitse ottaa käyttöön tänä vuonna ja Day Zero on tällä hetkellä ainakin otettu pois käytöstä. Uhka on kuitenkin todellinen, ilman tarkkaa ns. Day Zero päivämäärää ja vedensäännöstely jatkuu normaalisti. Padot ovat melkein kokonaan kuivuneet ja vaihtoehtoisia ratkaisuja etsitään koko ajan. Pääsiäisenä tuli kierreltyä hieman muualla Western Capen alueella ja samalla nähtyä kuinka niin monet joet, padot ja järvet olivat melkein kuivuneet kokoon.

Veden säännöstelystä tulee nopeasti osa arkea ja ihan itsestäänselvä juttu. Ne yleisimmät vedensäästö vinkit mitä täälläkin käytetään on:

• Kanna mukana käsidesiä ja kosteuspyyhkeitä – niillä voi hyvin pestä kädet ilman että tarvitsee käyttää vettä. Monissa paikoissa hanat on suljettu ja tarjolla sen sijaan käsidesiä
• Ota max 2 minuutin suihkuja ja älä käy suihkussa joka päivä jos se ei ole välttämätöntä. Suihkussa myös kannattaa pitää ämpäriä lattialla joka kerää kaiken ylimääräisen veden – sitä voi sitten käyttää vaikka vessan huuhteluun tai kasvien kasteluun
• Sama juttu tiskien kanssa – pese ne vasta kun niitä on enemmän ja käytä ekstravesi taas vessan huuhteluun
• Vessan vedon kanssa mennään säännöllä: “if its yellow, let it mellow, if it’s brown flush it down”
• Ostan pääasiallisesti pullovettä koska olen kuullut että vaikka täällä voi normaalisti juoda hanavettä, ovat jotkut siitä sairastuneet nyt tämän vesitilanteen takia
• Pyykkiä kannattaa pestä vain kerran viikossa ja jollain pikaohjelmalla.

Kuten huomaatte, kaikki ihan tavallisia vinkkejä vedensäästämiseen ja ei mitään sen kummallisempia poppaskonsteja vaativia juttuja. Vedensäännöstelyyn tottuu nopeasti vaikka me ollaan niin totuttu siihen veden kanssa läträämiseen niin Suomessa kuin Briteissä. Nyt kyllä tekee ihan pahaa kun miettii välillä omia kulutustottumuksia veden suhteen.

Valitettavasti ympäri maailmaa on monia maita, kaupunkeja, kyliä ja koteja jossa vedensäännöstely tai veden puuttuminen kokonaan ovat arkipäivää. Sinänsä siis veden loppuminen ei ole vain Kapkaupungin juttu tai edes valitettavasti mikään uusi “ilmiö”. Mutta jos vesi loppuisi ja hanat pistettäisiin kiinni Kapkaupungista tulisi maailman ensimmäinen miljoonakaupunki jonka vesihanat on pistetty kiinni.

Laura

Olin osallistunut täällä Kapkaupungissa ollessani yhdelle Airbnb Experience kokemuksella joka vei minut ympäri eri ruokamarkkinoita kaupungissa. Se oli hurjan hauskaa joten päätin kokeilla toista kokemusta Airbnb:n kautta, sillä olin selaillut jo muutaman viikon ajan heidän kokkauskursseja. Päädyin lopulta valitsemaan “Cape Malayn cooking class” eräälle perjantai-illalle.

Rakastan kokkausta joten paikallisen kokkauskurssin valinta oli itsestäänselvää. Olisi kiva itseasiassa testailla matkoilla myös useammin tälläisiä kokkauskursseja mutta tämä on toistaiseksi ainut laatuaan. Ja voi vitsit, että se olikin kivaa!

Fayruza järjestää näitä Cape Malay kokkauskursseja perhekodissaan Bo Kaapin alueella. Bo Kaap sijaitsee ihan kaupungin keskustassa ja on tunnettu näistä supervärikkäistä taloista. Se on myös juuri tunnettu historiallisesta Cape Malay kulttuurista – alunperin alueelle saapuvat siirtolaiset tulivat Aasiasta orjiksi Kapkaupunkiin. Bo Kaapin alue on tunnettu monikulttuurisuudestaan ja esimerkiksi kaupungin ensimmäinen moskeija rakennettiin juuri tälle alueelle. Bo Kaapissa kodit periytyvät yleensä perheen sisällä ja sen vuoksi moni perheistä onkin asunut alueella todella kauan.

Niin myös meidän kokkikurssin vetäjä Fayruza, joka on kolmannen sukupolven Cape Malay kokki ja asunut kyseissä talossa jossa kokkikursseja järjestetään, koko ikänsä. Meitä oli todella pieni ryhmä tällä kertaa, vain minä ja toinen pariskunta joten kokemus oli todella persoonallinen ja uniikki. Fayruza kertoili meille tarinointaan Kapkaupungista, elämästä Bo Kaapissa, perheestään, kulttuuristaan, ruuasta ja vaikka mistä samalla kun hän kokkasi ruokaa.

Myös me pääsimme tietysti osallistumaan ruuanlaittoon! Fayruza kokkaili tottunein ottein tietysti suurimmat linjat, mutta alkupaloiksi pääsimme tekemään samosa’s ihanalla ja raikkaalla salaatilla (joka oli ihan super lisä!). Pääruuaksi teimme superhelppoa roti-leipää ja cape malay currya, joka eroaa hieman esimerkiksi intialaisesta currystä, siinä että se ei ole niin raskasta ja öljyistä. Jälkkäriksi saimme vielä maukasta kanelilla maustettua roibos-teetä ja todella perinteisiä koeksisters-leivoksia, jotka on ihanan siirappisia ja makeita!

Söimme kaikki yhdessä pöydän ääressä, jaoimme matkustustarinoita, pohdimme elämänlaatua ja eroja kaupunkien välillä ja sitä että pitäisikö meidän kaikkien muuttaa Kapkaupunkiin. Ilta oli ihan super kiva ja kokemuksena ihan huippu. Täytyy kokeilla reseptejä uudestaan kotona koska kaikki ruoka mitä kokattiin oli aivan super herkullista. Niin herkullista että kun pääsin kotiin, vaivuin vain ruokakoomaan enkä saanut enää mitään aikaiseksi loppuiltana.

Laura

Kapkaupunki on tunnettu eri markkinoistaan ja niitä täältä kyllä löytyy. Niin kaupungista kuin myös sen lähiympäristöstä. Varmasti yhdet kaupungin tunnetuimmista markkinoista on joka lauantaisin tapahtuva Neighbourhood Market Old Biscuit Millissä Woodstockin alueella. Sinnehän minäkin siis suuntasin eräs lauantai – lupaus suussasulavasta ruuasta, loistavasta tunnelmasta ja monipuolisesta tarjonnasta kuulosti ihan mahtavalta.

Ja markkinat lunasti kyllä odotukset täydellisesti. Siellä vallitsi juuri niin chilli tunnelma joka oli täydellinen lauantai-aamuun. Ihmiset kiertelivät skumppa/viinilasit käsissä eri kojuja läpi, valitsivat ruokansa ja istuivat tekonurmelle nauttimaan aamusta (vaikka kyseisenä lauantaina olikin hieman normaalia viileämpi).

Kyseisillä markkinoilla saa kyllä helposti kulumaan monta tuntia sillä ruuan lisäksi sieltä löytyy todella söpöjä kojuja jotka myyvät kaikkea kauniista sisustustustavaroista aina kivoisiin matkamuistoihin. Mekin käytimme siellä oleiluun koko aamupäivän. Ensin oli vuorossa suolainen aamupala (avokadoleipä vuohenjuustolla ja viikunoilla) jonka jälkeen kiertelimme markkinakojuja läpi  ja teimme ostoksia. Tämän jälkeen olikin vatsassa tarpeeksi tilaa jälkkärille (raakasuklaakulho hedelmillä) ja kahville.

Tämä oli juuri loistava tapa viettää lauantai-aamu (markkinat sulkeutuvat jo klo.14.00) ja paljon jäi vielä kaikkia herkkuja kokeilematta. Täytyy siis varmaan mennä uudestaan. Ensi kerralla voisi kyllä syödä vähän vähemmän, nyt oli nimittäin todella tukala olo koko loppupäivän ja kotiin saapuessa läsähdinkin vain sängylle ruokalevolle vaikka kello oli vasta kolme iltapäivällä!

Laura

Yksi ensimmäinen juttu joka tuli tehtyä Kapkaupungissa oli patikointi upealle Lions Headille. En ole koskaan sinne asti päässyt, edellisillä reissuilla olen kyllä patikoinut Pöytävuoren päälle mutta Lions Head on jäänyt aina välistä. Olin kuitenkin siitä ja sen upeista näköaloista kuitenkin lukenut niin paljon että sinne oli pakko päästä.

Paikalle kannattaa ehdottomasti mennä mielestäni auringonlaskun aikaan. Tai siis siten, että lähtee patikoimaan hyvän valon aikaan, ehtii huipulta todistamaan hämärtyvän illan mutta kuitenkin siten että on vielä valoisaa kun kävelee alas.

Meillä meni huipulle n.1,5 h koska otettiin aika rauhallisesti ja pysähdyttiin ottamaan kuvia todella usein. Kokonaisuudessaan retkeen taisi mennä n. 2,5 h. Siinä missä Pöytävuorelle pääsee ylös gondoli-hissillä niin Lions Headin valloitus onnistuu vain ihan kiiveten. Mielestäni se ei ollut mitenkään hurjan vaativa patikointi, alkumatka on helppoa tasaista polkua ja vasta loppupätkässä joutuu itseasiassa ihan kiipeämään. Sen takia sieltä kannattaakin tulla alas ehdottomasti kun vielä näkee minne jalkansa pistää. Me otettiin pari sellaista ”extremeä” reittiä ja siinä saikin sitten ihan tosissaan venyttää että pääsi kiipeämään eteenpäin. Hauskaa kuitenkin oli!

Lions Headissa on tietysti kivoin juttu tietysti sen sijainti mutta myös patikointireittiä joka kiertää korkkiruuvimaisesti vuorta joten koko patikoinnin ajan näkee hienosti jokapuolelle Camps Baysta aina kaupungin keskustaan asti ja Signal Hillille.

Kaikki se kiipeäminen on todellakin siis vaivan arvoista sillä näkymät tuolta ylhäältä ovat aivan tajuttoman upeat. Niin upeat että sille ei oikein löydy edes sanoja. Kuvat puhuvatkin puolestaan tässä kohtaa!

Lions Headin kiipeäminen on kyllä ehdottomasti kaiken vaivan arvoista ja sieltä on kaupungin parhaat näkymät kaikkialle – piknik kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan koska vuorenhuippu on paras paikka sen nauttimiseen!