Laura
Olen miettinyt tästä aiheesta kirjoittamista jo varmasti vuoden ajan. Postausluonnoksen otsikko on maannut luonnoskansiossa, ilman että olen osannut siihen tarttua. Haluan kirjoittaa, mutta samalla miettinyt miten saisin ajatukseni jäsenneltyä jotenkin järkevästi saatika niin että tässä tulisi mitään uutta josta ei olisi jo puhuttu.
Mutta asiaan. Siihen paljon puhuttuun someen ja sometodellisuuteen. Paljon siitä aina puhutaan ja keskustellaan. Kuuntelin juuri Paul Dolanin kirjan “Happy ever after” (iso suositus muuten tälle!) jossa keskusteltiin juuri siitä kuinka somessa kaikki muuttaa helposti kilpavarusteluksi ja se on sitä varten että ihmiset voivat näyttää kavereilleen miten hyvin heillä menee – yksi lomamatka tänne, samppanjaa joka viikonloppu ja puolisokin on ihan mahtava.
Suoraan sanottuna mielestäni tälläinen ajatusmaailma, eli “ooh, kaikki on varmaan täydellisesti tällä ihmisellä koska sen somekanavat sanoo niin” on vaan hieman vanhentunut. Some, halutaan tai ei, on osa monen jokapäiväistä elämää. Se miten siihen suhtautuu on tietysti jokaisen itse päätettävissä. Itse näen somen, ja puhutaan tässä kohtaa vaikka instagramista koska se on pääsääntöisesti se kanava jota tulee nykyään käytettyä, vain ja ainoastaan inspiraation lähteenä. Kun seuraan tilejä instagramissa ja katson niiden sisältöä, en kuvittele että tämä sisältö on yhtäkuin henkilön koko elämä.
Blogeja lukiessa ja instagramia selatessa olen ymmärtänyt että monia ahdistaa juuri instagram eniten. Että siellä näyttää siltä että kaikki elää ihan täydellistä elämää. Itse ainakin näkisin medialuvun taidon tässä kohtaa todella tärkeäksi. Harva juttu tässä maailmassa on täysin yksiselittäistä ja musta-valkoista. Kaikista vähiten Instagramin tilit jossa yksi henkilö siellä tilin takana päättää yhden kuvan kautta näyttää mitä hänen elämässä tapahtuu. Ennenkaikkea aina kannattaa muistaa, että ikinä et tiedä mitä tämä kyseinen henkilö käy juuri sillä hetkellä elämässään läpi. Oli se elämä sitten vaikka minkänäköistä Instagramin perusteella.
Kuten sanottua, itse tykkään seurata Instagramissa jollain tapaa inspiroivia tilejä. Niitä on monenlaisia, mutta yksi yhteinen juttu niillä on – haluan että niistä välittyy jotain henkilökohtaista. En seuraa oikein ketään todella suurta nimeä Instassa koska en saa niistä tileistä mitään irti. Henkilökohtaisella en kuitenkaan tarkoita sitä että kuvateksteissä pitäisi avautua syntyjä syviä vaan ihan sellaiset arkiset päivitykset on jo mielestäni kivoja. Mitä tulee taas niihin kuviin, niin en tarvitse yhtään niiden puolesta arkirealismia ainakaan omaan instafiidiini. Tiedän ihan tasan tarkkaa että varmasti kaikki kamppailee niiden pyykkivuorien, lumikasojen, sotkuisen kodin ja ruokatuskailuiden kanssa ilman että niitä täytyy postata välttämättä nettiin.
Kuten sanottua – todellisuus on eri asia kuin se mitä postataan someen. Se ei omasta mielestäni tarkoita kuitenkaan sitä että somessa esimerkiksi valehdeltaisiin. Siellä näytetään vain se tietty osa elämästä. Esimerkiksi meidän blogin instagram-tili on täynnä sitä tiettyä sisältöä. Arkea, koirakuvia, ruoka-ja sisustuskuvia. Me emme siellä kerro kaikista henkilökohtaisempia asioita tai näytä koko elämäämme. Tietenkään. Mielestäni se on hyvin luonnollista. Samalla tavalla kun tuskin kerrot hyvänpäiväntutullesi kadulla törmätessä kaikkia huoliasi tai ongelmia.
Toisaalta haluan uskoa että yritämme niin tällä blogissa kuin myös instagramissa kertoa rehellisesti sellaisista pinnallisimmista arjen kuulumisista. Kyllä, meillä on aina sotkuista. Kaverini sanoi että instagramin perusteella meillä näyttää olevan aina siistiä, mutta toivon kyllä että kaikki jotka lukevat tätä blogia muistavat sen kuinka usein olen sanonut että vihaan siivousta. Meidän kodissa on aina pieni kaaos meneillään. En siitä ota kuvia, kuvat otan silloin kun olen siivonnut koska en saa siitä mitään iloa että postaisin sotkukuvia joko blogiin tai instagramiin (sen sijaan voin sanoa että äidin ja iskän luona on aina siistiä, se on aika ärsyttävää!). Me emme muutenkaan liian paljon “laita” tai asettele kuvia. Tai siis tottakai jos jostain esineistä otetaan kuva niin se sitten laitetaan mutta emme siihen kuvaamiseen jaksa käyttää liian kauan aikaa. Meidän instagram on sellainen mitä tykätään itse seurata. Tai sellaisena me se yritetään pitää. Kauniita kuvia, mutta sitten kuvateksteissä mielellään jotain arkisempia kuulumisia.
En siis välttämättä itse kaipaa mitään suurta arjen realismia instagramiin, minulle riittää hyvin ne kauniit kuvat ja hieman realistisemmat tekstit sitten vaikka!
