Laura
Hieman epätyypilliseen tapaan, aion omistaa nyt yhden kokonaisen postauksen yhdelle mekolle. Kyllä. Harvemmin sitä tulee vaatteista kirjoiteltua (vaikka niitä rakastankin, vaatekaappini sisältökin sen jo kertoo!) mutta tämä postaus kertoo eräästä mekosta jota rakastan. Ja sopii vaatteista kirjoittelun teemaan, koska olemme ennenkin kirjoitelleet 2nd Hand ostoksista äidin kanssa.
Olemme todella ennekin maininneet äidin kanssa että ostamme paljon vaatteita 2nd Handina. Suomesta niihin erikoistuneista putiikeista (kuten Kaunis Veera Helsingissä) ja täällä Briteissä sitten tulee kierrettyä jonkin verran ns. charity shoppeja. Erityisesti kuitenkin kannatan juhlavaatteiden etsimistä 2nd Handina. Tosin myönnän sen, että jos viikonloppuna edessä on juhlat ja on ihan pakko löytää joku kolttu sinne, niin 2nd Hand shoppailu voi olla turhauttavaa – siinä kun ei ikinä tiedä löytääkö mitään hyvää! Joskus matkassa on parempi tuuri.
Elämme sitä elämäntilannetta että meillä on paljon häitä (joita rakastan, joten jee!!). Viime vuonna meidät oli kutsuttu viisiin eri häihin, tänä vuonna neljään ja ensi vuodelle on myös jo tiedossa neljät häät. Kiitos kuitenkin 2nd Hand ostoksien tässä vuosien varrella, on minulla loistavia mekkoja jotka sopii juuri loistavasti häihin ja kierrätän sitten niitä häistä toisiin.
Elokuussa osallistuimme yhden parhaan ystävistäni häihin Turkissa, jossa on traditiona noudattaa black tie pukukoodia. Sain siis vihdoin pitkästä aikaa pukea päälle yhden ihanimmista mekoistani. Tämän oranssin unelman olen ostanut joskus silloin teininä eräitä iltapukujuhlia varten ja rakastin sitä jo silloin. Se on aivan ihana, täyttä silkkiä ja omasta mielestäni ainakin ajaton klassikko. Ostin sen Hepsankeikka nimisestä liikkeestä Helsingistä ja liikkeen silloinen omistaja osasi kertoa että mekko on itseasiassa 50-luvulta peräisin ja kuului seurapiirirouvalle. Mekko oli päässyt kuulemma tapaamaan ihan Kekkosta ja Kuningatar Elizabethia! Rakastan tälläisiä vaatteita jotka tulee ihan oman tarinansa kanssa 🙂
Noh, kuten voitte kuvitella ennekuin sain mekon uudestaan päälle (ja olen kyllä sitä tässä vuosien aikana moneen kertaan käyttänyt mutta aikuisiällä se jäi liian pieneksi) niin se täytyi fiksata. Tosiasiassa kun en ole enää samankokoinen kuin silloin teiniaikana! Onneksi meillä on ihana perheystävä joka on maailman taitavin vaatturi, joka pystyi onneksi fiksaamaan mekon siten että sain siihen kriittiset 5 cm lisää vyötärön ympärille! Nyt se sopii taas täydellisesti!
Ja tällä kertaa pääsin tanssahtelemaan tämä ihana mekko päälläni Turkissa. Tässä näkee kyllä kuinka laadukkaasti vaatteita on ennenvanhaan tehty. Mekko on kuitenkin melkein 70-vuotta vanha ja edelleen loistavassa kunnossa. Ja mielestäni myös ulkomuodoltaan ihan ajaton. Saa nähdä minne juhliin pääsen pistämään sen seuraavaksi päälle nyt kun se on taas oikean kokoinen!