Arkea koronaikaan

Laura

Siinä missä katson kateellisena ihmisten kuvia ja videoita Suomessa, jossa kaikki näyttää olevan takaisin normaalitilassa, eletään me täällä hyvin pitkälti vielä “arkea koronan aikaan”. Pitkä harppaus ollaan tietysti menty eteenpäin maaliskuuta ja toivon mukaan meno jatkuisi parempaan päin. Mutta vaikka yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa avautumaan, olen huomannut ettei se oikeastaan ole meidän arjessa näkynyt sen kummemmin. Vietetään edelleen suurin osa ajasta kotona tai käydään jossain lähialueella pidemmillä kävelyillä.

Kesäkuun loppupuolella saivat kaikki kaupat avata ovensa täällä Englannissa. Se taisi olla ensimmäinen isoimmista muutoksista. En kyllä ole paljon vielä kaupoissa käynyt, mutta lupasin kyllä itselleni että yritän keskittää kaikki tarpeeni (jos sellaisia on) meidän pienyrittäjien liikkeisiin. Meidän kaupunki on nyt lanseerannut kampajan jonka tarkoituksena on promota ja tukea kaikkia kaupungin yrittäjiä, jotta tästä kriisistä selvittäisiin. Joten itsestäänselvää on että yritetään keskittää kaikki ostokset meidän kaupungin pikkuliikkeisiin. Tosin ei niitä ostoksia kyllä kamalasti ole mielessä, mutta erilaisia ravintoloita ja kahviloiden take-away palveluita on ainakin tullut tuettua.

Nyt tulevana lauantaina ravintolat, pubit, hotellit, leffateatterit jne. saavat myös avata ovensa. Ja ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun, voidaan tavata sisätiloissa yksi toinen talouskunta, ja viettää myös öitä poissa kotoa. Ravintoloiden avaaminen ei ollut meille suuri juttu, mutta ihan mahtavaa että voidaan tavata taas meidän läheisintä kaveripariskuntaa sisätiloissa. Tämä Brittien sää kun on arvaamaton ja nytkin viimeiset kaksi viikkoa on enemmän tai vähemmän satanut. Se että hotellit ja leirintäalueet saavat avata myös ovensa on aika mukavaa, me lähdetään kahden viikon päästä telttaretkelle Norfolkiin. Myönnän ihan rehellisesti että on kyllä kiva päästä pois kotoa ja hieman muihin maisemiin näin neljän kuukauden jälkeen.

Blogipostauksien aiheitakaan on hankala keksiä koska olen vain kotona. Ihan koko ajan. Aina ei tietty inspistä tule ja sekin on ihan ok. Viime aikoina on tullut kieltämättä vähän sellainen plääh ja nuhjuuntunut olo tähän kotona oloon ja saman ruljanssin pyörittämiseen (mun viikkojen ihmetysaihe on, kuinka kaksi ihmistä voi tuottaa niin helkkarin paljon tiskiä?). Töiden tekoa jatkan kotoa luultavasti ainakin kesän ja varmaan vielä alkusyksynkin (olettaen että uutta aaltoa ei tule).

Koska on ollut vähän plääh olo, päätettiin pitää deitti-ilta miehen kanssa viime lauantaina. Ihan kotona siis, mutta kokattiin pitkän kaavan mukaan kolmen ruokalajin illallinen, pistettiin vähän parempaa vaatetta päälle, minä meikkia nassuun ja koruja päälle. Pieni juttu mutta jotenkin heti tuli freesimpi olo. Myönnän että jos nuhjaan kotona koko ajan ilman että täytyy “laittautua” mihinkään, koko olemuksesta tulee jotenkin lässähtänyt.

Viikonloppuisin ollaan yritetty tehdä retkiä uusiin maisemiin, joka on kieltämättä piristänyt paljon. Ja itseasiassa se onkin meidän sitä “tavallista” elämää muutenkin, eli että pakataan koira autoon, kartta mukaan ja lähdetään jonnekin uuteen paikkaan kävelylle. Nämä allaolevat kuvat on viime viikonloppuiselta kävelyreissulta Malvern Hillseille, joka olikin aivan yllättävän ihana paikka!

Brittein kesäkelit tietysti häipyä heti kun kesä alkoi mikä on niin tyypillistä 😀 Tai sitten kävi niin että arkisin oli kaunista kun piti kököttää sisällä ja tehdä töitä ja sitten viikonloppuna satoi! Toivon että meidän telttareissulle onnistuisi hyvä keli, sillä sitä odotan innolla. Norfolkin pitäisi kuulemma olla todella kaunista aluetta!

Muistakaahan myös että jos täällä blogin puolella on hiljaisempaa kun inspiraatio on hukassa, niin instan puolella ollaan yleensä aktiivisempia. Sieltä meidät löytyy “elämänmakujablogi” nimimerkin takaa!

3