Jaana
Yleensä sanotaan että ei se omena kauas putoa. Lauran ja minun osalta siinä piilee totuus ainakin sisustuksessa ja vaatetuksessa. Minun on yhä helppo ostaa Lauralle jotain kotiin, sillä makumme on niin yhtäläinen, että ei tarvitse pelätä että tulee huti.
Minkälainen on siis minun sisustusmakuni?
Koti pitää olla paikka, jossa kaikki viihtyvät ja voivat olla, niin lapset kuin koirat. Minulle koti ei ole edustustila vaan paikka johon tulla voi aina tulla ja olla onnellinen. Kaikki voivat olla rennosti ja vaikka meillä onkin paljon valkoisia huonekaluja, Arska saa tulla minne tahansa kodissa (tosin en tietysti kyllä päästä sitä hyppäämään valkoisille sohville mutaisilla tassuilla). En paljon stressaa tahroista tai karvoista, koti on tehty elämistä varten. Ennenkaikkea kodin tulee tehdä minut rauhalliseksi. En osaa oikein osaa sanoa nimeltään mikä on tyylini, mutta jos yritän kuvailla mistä pidän.
Pidän kodikkaasta ja yleisilmeeltään vaaleista sävyistä.
Huoneessa mielestäni saa olla korkeintaan kaksi perusväriä seinissä ja lattioissa. Mielellään isot huonekalut olisivat mahdollisimman lähellä niitä perusvärejä. Perusasioiden tulisi olla mahdollisimman neutraaleja mielestäni, jotta niihin ei kyllästy. Isot sohvat ja huonekalut mielestäni olisi juurikin hyvä olla rauhalliset, jotta niihin ei kyllästy, sillä ne usein ovat huoneissa se isoin investointi. Ainahan voi piensisustuksella ja tekstiileillä vaihtaa ilmettä jos joskus tuntuu, että on liian väritöntä (hurjin väri joka meiltä taitaa löytyä on viininpunainen ja haalea roosa johon yleensä vaihdan syksyn tultua).
Alakerrassa olohuoneessa, kirjastossa ja ruokahuoneessa on hiekanväriset seinät ja muualla talossa on valkoiset seinät. Kaikki lattiat paitsi märkätilat on valkokuulto käsiteltyä lankkua.
Maalaistalo tyyli ripauksella selkeyttä
Talomme on uusi, mutta tehty vanhan maalaistalon mukaan, joten siihen ei sovi kovin moderni tyyli. Pidän kyllä selvistä linjoista, mutta en täysin ”tyhjästä”, omaan maakuni liiankin simppelistä kodista. Betonilattiat ja seinät eivät ole minun juttuni. Tilojen tulee kuitenkin olla selkeitä ja avaria, en halua ahdata jokaista nurkkaa täyteen. Olen vuosien varrella karsinut ”pikkutavaraa” pois kappien ja pöytien päältä. Muutama harkiten valittu esine saa olla, ja näin ne tulevat myös paremmin esille.
Sisustus
Olohuoneessa sohvat ja nojatuolit ovat kermanvalkoiset ja olohuoneessa on myös kermanvalkoiset lammaskarvamatot. Nämä kyseiset lammasmatot ovat vaikka kuinka monta vuotta vanhoja ja elämää nähneitä, mutta edelleen ihan priimakunnossa. Muistan mm. erään tapauksen kun vanhempieni labbis, jäätävän paksun hännänsä kanssa ohitti olohuoneen sohvapöydän ja tietysti hännän viuhtoessa kaatoi kokonaisen punaviinilasillisen suoraan valkoiselle matolle 😀
Pidän hopeanvärisestä metallista, joita minulla on olohuoneessa eri elementeissä kynttilänjaloissa ja maljakoissa. Kaikissa alakerran tiloissa on vanhat kristallikruunut, jotka sopivat mielestäni hyvin talomme henkeen. Käytän paljon peilejä sisustuksessa, sillä en ole tauluihminen. Meillä on toki muutamia tauluja, mutta siihen se sitten jääkin. Peilit tuovat tilaan aina avaruutta ja heijastavat myös valoa.
Sohvatyynyt ovat heikkouteni, ja ovat aina olleet. Nyt jotenkin olen aivan rakastunut näihin nykyisiin, ne tuovat rauhan ja tuntuu, että niitä ei ole kiire millään muotoa pistää vaihtoon 🙂 Rakastan yhdistää vanhaa talonpoikaisantiikkia, joka on minun makuuni tarpeeksi selkeää ja yksinkertaista. En ole ”krumeluuristen” huonekalujen ihminen. Vanhaa ja uutta voi mielestäni yhdistää oikein hyvin sulassa sovussa. Vanhat huonekalut näyttävät arvonsa kun kaappi joka on käsin tehty 1800-luvun loppupuolella on vielä tänäkin päivänä aktiivisessa käytössä. Ajatelkaapa jotain uutta tuotetta joka kestää yhtä kauan, yli 120 vuotta!
Rakastan myös vanhoja vedettäviä kelloja, ne ovat talomme henki. Niiden tikitys ja lyönnit tuovat minulle rauhaa. Vanhin vuodelta 1838 kaappikelloni lyö vain tasatunnit, aiemmit kun ei ollut niin kiire. Uudemmat seinäkellot 1900 -luvun puolelelta löyvät myös puolen tunnin välein.
Yläkerran seinät ovat valkoiset ja lattiat saamaa valkokuullotettua lankkua kuin alhaalla. Väritys isoissa huonekaluissa, lähinnä sohvissa on valkoinen ja matot ovat kaikissa huoneissa harmaan eri sävyisiä lähinnä materiaalista johtuen. Sohvapöytänä yläkerrassa on myös talonpoikais ruokapöytä, josta on jalat lyhennetty, jotta siitä saa sopivan korkuisen sohvapöydän. Minusta sohvapöydän tulee olla iso, jotta siihen kaikki ylettyvät ja toisaalta tarpeeksi korkea, että se ei ole lattian rajassa. Tekstiilit, tyynyt, torkkupeitot ja verhot ovat harmaita ja valkoisia. Pidän siitä että sisustuksessa on hieman kontrastia, että kaikki ei ole vain valkoista.
Kaikista tärkeintä kodissa on kuitenkin, että siellä viihdytään, olivat värit millaisia tahansa. Jokainen meistä rakentaa kodistaan erilaisen juuri siksi, että siellä talon asukkaat viihtyvät.
