Archives for May 2020

Sano se – palautteen, kiitosten ja kohteliaisuuksien jakamisesta

May 31, 2020

Laura

Tämä on aihe johon minun on pitänyt jo kauan aikaa tarttua. Ja nyt tällä viikolla sain vihdoin inspiksen, varmaankin sen vuoksi koska viikon aikana koin sivustakatsojana sen, miten töykeä käytös vaikuttaa muihin (vaikka me kyllä kaikki tiedetään että tottakai se vaikuttaa, miksi olla töykeä kun voi olla ystävällinen/kohtelias/mukava, tai jos jostain pitää valittaa niin senkin voi tehdä kohteliaalla tavalla) ja toisaalta olen saanut monelta ihmiseltä aivan ihania viestejä.

Miksi se on välillä niin vaikeaa olla ystävällinen tai kohtelias muita kanssaihmisiä kohtaan? Valitettavasti tuntuu että tämä nykyinen pandemia on myös tuonut eri käytöksien ääripäät vastaan – toisaalta olen lukenut ja todistanut mitä ihanampia aloitteita/ystävällisyyden tekoja, ja toisaalta monella on myös (ymmärrettävästi) todella stressaava tilanne päällä ja sen purkautuminen yleensä osoitetaan kanssaihmisiin. Täällä Briteissä on ruokakaupat ja muut kaupat jotka saa olla avoinna, joutunut tekemään mittavia muutoksia miten he operoivat. Kauppoihin jonotetaan ja ja niissä on ns. yksisuuntainen systeemi menossa jotta pystytään säilyttämään etäisyys kanssaihmisiin. Moni ei tästä pidä ja valitettavasti purkaa ärtymyksensä työntekijöihin. Toisaalta minun lemppari kahvila on ottanut asiakseen että he eivät suostu palvelemaan ketään joka on töykeä tai huutaa työntekijöille. Ihan oikein mielestäni. Viime viikolla puutarhaliikkeessä ollessani kassan nuori työntekijä purskahti itkuun koska edellä ollut asiakas oli hyvin vihainen häntä kohtaan, eikä hän kuulemma ollut ainut asiakas. Kaikki olivat valittaneet hänelle kaupassa olevasta systeemista, jonka he olivat ottaneet käyttöön jotta pystyvät operoimaan turvallisesti. Kuten tämä nuori työntekijä sanoi “I don’t come to work for this”. Niinpä, kukapa tulisi?

Kun me kaikki muistettaisiin että kohteliaalla ja ystävällisellä käytöksellä saisi niin paljon enemmän hyvää aikaan. Vaikka pitäisi valittaa jostain niin senkin voi tehdä kohteliaasti.

En kuitenkaan halunnut postauksessa keskittyä pelkästään negatiiviseen, vaan nimenomaan niihin positiviisiin merkkeihin. Kuinka iloiseksi voitkaan tehdä kanssa ihmisen joka tätä samaa maapalloa pitkin tallaa. Muutama ystävällinen sana, kohteliaisuuden antaminen, hyvän palautteen antaminen. Ne tuovat niin paljon positiviisuutta päiviin.

Olen yrittänyt itse ottaa lupaukseksi sen, että jos esim töissä joku kollega kertoo hyvän idean/kertoo mielenkiintoisesta työprojektista tai antaa hyvän esitelmän, kerron sen aina hänelle. Mielestäni me kerrotaan toisillemme liian vähän jos joku juttu meni hyvin.

Tai jos jollain on joku kiva vaate päällä. Kerron sen myös ihan tuntemattomille kadulla (täällä meidän pikkukaupungissa voi ihan hyvin pysäyttää ihmisen ja kertoa jos heillä on esim kiva mekko päällä).

Tai ylipäätänsä ihan mikä tahansa kohteliaisuus. Älä pidä sitä itsellesi vaan kerro se oikeasti toiselle. Olemme mielestäni liian ujoja välillä kertomaan muille ihmisille jos meidän mielestämme heidän tekemä juttu on hyvä.

Teen pieniä vapaaehtoishommia eräälle järjestölle ja olen tehnyt niitä nyt säännöllisesti jo yli 1,5 vuotta. Ne on luonteeltaan aina kivoja juttuja ja nautin suunnattomasti niiden tekemisestä. Kaikista kivointa on kuitenkin kun joku mailaa vielä takaisin ja kiittää ihan erikseen. Juuri pari viikkoa sitten eräs henkilö laittoi mailia ja kiitti minua puhelusta ja sen hoitamisesta. Tuli niin hyvä mieli siitä.

Tai kun puistossa eräs kanssa koirankävelyttäjä sanoi minulle kuinka hienosti koulutettu koira meillä on. Koska minulle Dougal on supertärkeä ja olen tuosta pienestä koirasta niin ylpeä, tulin tästä kommentista erityisen iloiseksi.

Tai kun töissä joku kertoo sinulle, “että hei, hoiditpa hyvin tuon homman”. Tai “olipa hyvä esitys, ihan todella mielenkiintoinen”.

Tälläisen kommenttien voiman tunnistaa siitä että niitä muistaa vielä vuosikausien jälkeen. Muistan ne positiiviset ja hyvät kommentit. Muistan esimerkiksi vieläkin kun oltiin Lontoossa Regent Streetillä äidin kanssa (varmaan n. 5 vuotta sitten) menossa syömään. Yksi minun ikäinen tyttö joka ohitti meidän kaduillaan sanoi “wau, you look awesome girl, totally love your outfit“.

Tälläiset kommentit, jotka on loppuenlopuksi hyvin pieniä juttuja eivätkä vaadi paljon niiden antajalta, tuovat niin paljon iloa sen saajan päivään. Tulen iloiseksi joka kerto kun joku jaksaa kommentoida meidän blogiin, ja varsinkin jos joku vielä tykkää näistä meidän kirjoittamista jutuista.

Joten seuraavan kerran kun mietit mielessäsi kuinka joku toinen antoi erityisen hyvän presentaation töissä/hänelle on supersuloinen lapsi/näyttää mielettömältä mekossa….

Sano se hänelle ääneen. Olen varma että piristät hänen päiväänsä.

Tämän viikon ilon ja inspiraation aiheet

May 29, 2020

Laura

Pitkä viikonloppu. Maanantaina oli vapaata Englannissa ja otin vielä tiistain ekstra vapaaksi. Olikin ihanaa nauttia pitkästä viikonlopusta, ja aloittaa työt vasta keskiviikkona

Kesäkeli. Täällä on saatu nauttia aivan ihanista aurinkoisista keleistä koko viikon ja tämä jos mikä tekee iloiseksi.

Jätskit päivässä pitää kropan terveenä. Olen hakenut lounastauolla meidän lähikaupasta jätskit meille. Minulle Magnum ja Dougalille Solero. Sitten istutaan puutarhaan nauttimaan niistä. Minä kuuliaisena tietysti pidän jätskiä pystyssä Dougalille jotta herran on helpompi syödä sitä.

Pellavalakanat, avoinna oleva ikkuna, kevyt tuuli ja lintujen sirkutus. Aivan ihana mennä nukkumaan näissä fiiliksissä. Makkari on sopivasti viilentynyt iltaa vasten, pellavalakanat tuntuvat ihanan raikkailta ja mikäs sen parempaa kun nukahtaa lintujen sirkutukseen.

Uskokaa tai älkää mutta olen viime aikoina innostunut Youtube-videoista! Olen huomannut että sieltä löytyy samanlaista inspiroivaa sisältöä kuin blogeista/instagramista ja olenkin etsinyt sieltä mielenkiintoisia henkilöitä joiden videoita seurata (en ehkä ole oikeaa ikäluokkaa tähän kanavaan kun en keksi miten saisin etsittyä lisää mielenkiintoisia videoita…). Näiden youtube-videoiden inspiroimana ehdotin äidille josko mekin alkaisimme tehdä lyhyitä videoita ja voisimme ladata niitä suoraan Instagramiin, IGTV-osioon. Olemme nyt tehneet kaksi videota, molemmat keskittyy puutarhaan, mutta lisää on tulossa! Videot löytyy suoraan meidän Instagram feedistä, ja vaikka et olisi itse Instagramissa (EDIT: olin väärässä, kuten meidän ystävällinen lukija kertoi, jotta videoita voi katsella täytyy olla instagram tili, pahoittelut!), voit käydä katsomassa videot täältä.

Olen myös innostunut ihan uudelle tavalla puutarhanhoidosta ja yritinkin jo ehdottaa miehelle että hankittaisiin pieni siirtolapuutarhapläntti…Meidän puutarhaan ei nimittäin mahdu enää mitään. Ei siis mitään 😀 Haluaisin myös lukea kauniita puutarhakirjoja.

Toinen juttu minkä haluaisin olisi pyörä. Ja tietysti korilla että voisin ottaa Dougalin mukaan. Tämä liittyy tietysti suoraan tähän pandemia-aikaan ja tulevaan kesään jolloin lähimatkailu on pop. Haluaisin iskeä Dougalin koriin ja lähteä pyöräilemään lähiseuduille. Todellisuus on kuitenkin kaukana mielikuvista, sillä autoilijana tiedän miten pyöräilijöitä kohdellään näillä maalaisteillä ja sellaista stressiä en itselleni halua. Joten pyörä tulee jäämään haaveeksi.

Meillä on elämä helpottanut huomattavasti sen jälkeen kun rajoitukset muuttuivat ja saamme käydä ulkona enemmän kuin kerran päivässä ja ajaa myös uusiin paikkoihin. Sitä osaa olla taas kiitollinen siitä että saa liikkua vapaammin!

Yrttitarha tekeillä

May 24, 2020

Laura

Meillä ei ole kovin suurta pihaa, ja se alkaa nyt 5 vuoden jälkeen olla siinä tilassa että sen kasvillisuus on ns. vakiintunut. Kovin monia kasveja ei tarvitse ostaa enää vuosittain, muutamat sipulit ja jotain piristystä, mutta muuten valkattiin puutarhaan pitkälti monivuotisia pensaita ja kukkia.

Meillä ei ole siis kovin paljon enää tilaa laittaa mitään uutta. Inspiroiduin kuitenkin sen verran paljon HomeviaLauran yrttitarha postauksista, että halusin itsekin laittaa meille yrttejä kasvuun. Me kuitenkin tykätään käyttää paljon yrttejä ruuanlaitossa joten ne tulee ehdottomasti hyötykäyttöön.

Kysymys kuuluikin että minne saisin ne mahtumaan ja miten saisin ne pihan aurinkoisimmalle kohdalle. Pienen mietintätauon jälkeen päädyin sijoittamaan grillin uudelleen aidan viereen ja raahaamaan meidän varastosta hyllykön grillin paikalle. Tiiliseinusta jota vasten grilli oli, on nimittäin meidän puutarhan aurinkoisin paikka ja totesin että yrtit varmaan viihtyisivät siinä hyvin. Ja vanha hylly toimi loistavana paikkana eri yrttiruukuille.

Kävin meidän lähistöllä olevassa puutarhaliikkeessä. Ne saivat nyt avata ovensa tuossa toukokuun puolessavälissä ja liikenne on ollut kova. Liikkeisiin jonotetaan ja monet kasvit on loppunut kesken. Olin siis metsästämässä myös tomaatintaimia mutta työntekijän mukaan ne on kuin “kultapölyä”. En ollut edes tajunnut että kaikki muut haluaisit myös kasvattaa tomaatteja, mutta se on kai ymmärrettävää kun ihmiset viettävät nyt niin paljon aikaa pihalle.

En ole siis toistaiseksi löytänyt tomaatteja mutta yrttejä sain onneksi matkaan mukaan. Rosmariinia ja oreganoa meiltä löytyy jo pihalta, joten tällä kertaa otin mukaan hyvin sekalaisen valikoiman. Liikkeessä oli tarjous että saat ottaa 5 yrttiä kympillä mukaan, joten nappailin vähän sitä sun tätä. Ison salvian, paljon timjamia (jota käytetään paljon), persiljaa ja muutaman vähän oudomman yrtin jonka suomenkielisistä nimistä minulla ei ole hajuakaan!

Pienestä yrttitarhastani tuli mielestäni todella kiva ja se sopii itseasiassa todella hyvin tuohon keittiön oven viereen. Tuo vähän piristystä tiiliseinälle ja grilli sopii hyvin aidan viereen. Saa nähdä kuinka kauan saan ne pidettyä elossa!

Viime aikaisia kuulumisia

May 20, 2020

Laura

Mitä on tullut….

Katsottua – aloitettiin katsomaan Netflixiltä Unorthodox-sarjaa, joka on toistaiseksi vaikuttanut todella hyvältä ja mielenkiintoiselta. Kyseessä on minisarja joten turhan paljon aikaa sen katsominen ei vie. Luin myös jostain Morden i Sandhamn-sarjasta joka löytyy Amazon Primelta. Se perustuu Viveca Stenin dekkareihin joka sijoittuu Sandhamnin saaristoon. Olen lukenut kaikki kirjat joten tämä sarja on juuri todella helppo katsottava arki-iltoihin. Saaristokuume siinä kyllä tulee ja samalla harjoiteltua ruotsia (vaikka meillä onkin englanninkieliset tekstitykset päällä jotta mies pysyy perässä). Seuraavaksi haluaisin katsoa Michelle Obaman Becoming-dokkarin.

Luettua – sain synttärilahjaksi miehen veljeltä ja hänen vaimoltaan kirjalähetyksen, joka tuli kyllä ihan oikeean osoitteeseen. Rakastan saada kirjoja lahjaksi! Luin jo yhden niistä kirjoista joka oli Hadley Freemanin kirjoittama House of Glass. Se kertoo yhden juutalaissuvun tarinan koko 1900-luvulta, ja on aivan todella mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ahmin sen ihan parissa päivässä ja veikkaan että siitä tuli yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista!

Urheiltua – voin kyllä todeta että urheilut on ollut todella vähissä koko tämän lockdownin aikana. Varsinkin sinä aikana kun talosta sai lähteä ulos vain kerran päivässä, en käytännössä urheillut lainkaan sillä käytin sen ulkoilukerran koiran kävelytykseen. Nyt kun säännöset ovat hieman hellittäneet ja saamme lähteä ulos liikkumaan niin monta kertaa päivässä kun haluamme, päätimme kaverin kanssa ruveta juoksemaan (ja yhtä kaveria saa nähdä myös ulkona). Pyrimme juoksemaan siis 3 kertaa viikossa, couch to 5 k appin mukaisesti. Appi on loistava, koska tarkoitus on kasvattaa juoksemisaikaa koko ajan. Olemme vasta ensimmäisessä viikossa mutta olen jo todennut että toivon mukaan jatkamme tätä. Kaverin kanssa on kivaa ja motivoida liikkua ja appi kertoo meillä tasan tarkkaan koska juostaan tai koska kävellään. Ollaan myös käyty miehen kanssa golffailemassa iltaisin.

Fiilistellyt – meidän puutarhaa joka alkaa kukoistaa aivan ihanasti. Erityisesti meidän wisteriaa, eli suomeksi sinisadetta. Se on mielettömän suosittu seinää pitkin kiipevä köynnöskukka, jota näkyy paljon kaikkialla. Usein sen värinä on upea liilaa, mutta meidän versio on valkoinen ja se on aivan ihana. Joka aamu menen ihmettelemään kuinka paljon se on kukoistanut päivän aikana.

Miettinyt – erityisesti kesää ja sen suunnitelmia. Yritän aina pysyä positiivisenä ja miettiä kuinka hyvin asiat minulla on. Sen takia tuntuu erityisen tylsältä valittaa, koska tiedostan kyllä että onneksi me olemme terveitä, Suomessa mun perhe on terve ja kaikki on niin hyvin kun voi olla tämän pandemian keskellä. Mutta…silti…seuraa pieni negistely.

Nimittäin rakastan kesää ja minä olen yleensä juuri se joka suunnittelee kesää ihan innoissaan. Kaikkia kivoja suunnitelmia. Ja tällä hetkellä me ei tietysti voida suunnitella mitään kesälle. Jokatapauksessa minulla on vähintään 2 viikkoa lomaa edessä jossain vaiheessa kesää ja haluaisin niin tehdä jotain muuta kun olla pelkästään kotona.

Eniten tietysti ärsyttää jos ei päästä käymään Suomessa. En ole suostunut vielä luopumaan toivosta sen suhteen, mutta tiedostan kyllä että se on epätodenäköistä että voidaan lähteä Suomeen kesällä. Ja se ottaa päähän niin paljon. On jo niin ikävä äitiä, mummia ja Arskaa. Erityisesti tietysti Arskaa jonka kanssa puhun joka päivä Facetimen välityksellä 😀

Jos ei päästä Suomeen se tarkoittaa että vietetään täällä Briteissä koko kesä. Mikä, uskokaa pois, ei sinänsä harmita yhtään koska täällä on aivan upeita kotimaan kohteita. Mutta tämän hetken sääntöjen mukaan jotka luultavasti jatkuu ainakin heinäkuulle, ei ole sallittua viettää öitä poissa kotoa. Joten kaikki kotimaan retket on poissasuljettu vaihtoehto. Ja en siis halua edes minnekään hotelliin, vaan haluaisin telttailemaan jonnekkin syrjäseudulle. Mutta se ei ole sallittua. Kesäisin haluaisin rannikoseuduille tai vaan edes hiukan vaihtamaan maisemaa, mutta en tiedä kuinka mahdollista se tulee olemaan.

Joten täytyy sanoa että viime päivät en ole hirveän positiviisesti pystynyt ajattelemaan tätä kesää…mutta jos kesäsuunnitelmat (tai niiden puuttuminen) on suurin ongelma, niin se on tietysti jo ylellisyys itsessään.

Suunnitelmat – täällä on edessä pitkä viikonloppu ja otin itseasiassa yhden ekstra päivän vapaaksi, joten edessä on nelipäiväinen viikonloppu. Näyttäisi siltä että kelitkin suosivat joten tarkoitus on viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona! Onneksi saamme siis nyt jo ajaa muualle ulkoilemaan, olen siitä todella kiitollinen, sillä se tarkoittaa että päästään taas tutkimaan uusia paikkoja mieheni ja koiran kanssa. Se on meidän lempipuuhaa! Juuri viime viikonloppuna löydettiin aivan ihana kävelyreitti läheisestä kylästä. Oli aivan huippua vaihtaa hieman maisemaa!

Mukavaa viikon jatkoa! Ja hei, jos teillä on mitään ideoita miten keksiä kivaa pientä kesätekemistä näinä poikkeusaikoina niin pliis jakakaa teidän ideat!