Archives for January 2020

Lyhyt vinkkipostaus!

January 31, 2020

Laura

Tällä kertaa jakoon muutamia vinkkejä viimeajoilta – kaikkea löytyy resepteistä blogisuosituksiin!

Uusi 2nd hand nettikauppa

Kaverin suosituksesta me löydettiin viime vuonna Ison Omenan kauppakeskuksesta aivan ihana uusi naisten 2nd hand liike nimeltään Vestis. Todella kauniita ja tyylikkäitä kierrätysvaatteita ja hintataso on kohdillaan. Heiltä löytyy myös erityisen paljon Marimekon vaatteita jos ne kiinnostaa! Nyt he ovat myös avanneet nettikaupan, joten jos ei ole Espooseen asiaa niin ostoksia voi tehdä myös netissä. Heillä tuntuu olevan nettikaupassa todella paljon Marimekkoa, mutta ehkä valikoima laajentuu jossain vaiheessa?

Blogivinkkejä

Kaksi entistä bloggaria on tehnyt paluun blogimaailmaan, eli Noora (Kuinka purjehtijaksi tullaan ja Noora & Noora blogista tuttu!) ja Sara2020 joka bloggailee Irlannista!

Helppo leipäresepti

Etsin helppoa leipäreseptiä taannoin, jota ei tarvitsisi vaivata ja kohottaa ja nyt sellainen löytyi! Nimittäin n.15 min pikaleipä, joka vaatii vain neljä ainesosaa ja se oikeasti valmistuu todella nopeasti ilman kohotusta. Leivästä tulee todella kiva koostumukseltaan ja käytinkin niitä ns. flatbreadia niin illallisten kuin lounaidenkin kanssa.

Tv-ohjelmia

Ollaan katsottu vähän kaikenlaista viime aikoina: Hinterland Netflixillä on Walesiin sijoittuva rikossarja – todella mielenkiintoinen (kiitos vaan vinkistä jonka löysin Noora&Noora yhteisön kautta!), Derry Girls löytyy niinikään Netflixillä ja seuraa teinien elämää Troublesin aikaisessa Pohjois-Irlannissa. Luulin että en tykkäisi tästä ollenkaan joten mies alkoi katsomaan sitä ilman minua mutta pian huomasinkin että nauroin hysteerisesti vieressä. Niin hauska jotenkin (vaikka samalla tietysti kertoo siitä minkälaista elämä oli Troublesien aikaan), vaikka voin kuvitella että ei todellakaan ole kaikkien mieleen! Miehen työkaveri suositteli Band of Brothers nimistä sarjaa, ja mies saikin häneltä lainaan koko DVD-setin. Siinä olikin muuten oma sähläyksensä saada se kytkettyä telkkariin kun meillä ei edes ole DVD-soitinta! Minisarja (1o jaksoa) kertoo USA:n laskuvarjojääkäreistä toisen maailmansodan aikaan. Ensimmäiset jaksot eivät vakuuttaneet mutta nyt olen ihan koukussa.

Ja hei, ihanaa tammikuun viimeistä päivää! Vihdoin tämä kuukausi on ohi!

Miniloma Berliinissä – mitä näin ja koin

January 29, 2020

Jaana

Olen tehnyt päätöksen, josta yritän pitää kiinni – joka kuukausi teen jotain kivaa, jotain jota odottaa. Tammikuun odotus oli matka Berliiniin hyvän ystävän luo. Olen tuota reissua jo monena vuonna miettinyt, mutta nyt vihdoin toteutin sen.

Lähdin Finnairin suoralla koneella yhdentoista aikaan torstaina ja olin perillä hieman yhden jälkeen. Saavuttuani perille teimme suunnitelman eri päiville, sillä sunnuntaina Berliinissä oli iso poliittinen kokous, joka piti ottaa huomioon suunnittelussa.

Torstaina lähdimme kaupungille kiertelemään ja nauttimaan leudosta ilmasta ja auringonpaisteesta, mikä tuntui ihanalta kasvoissa. Siinä menikin iltapäivä mukavasti, sillä palasimme takaisin kotiin vasta melko myöhään illalla ja tarkoitus oli mennä ulos syömään, mutta emme jaksaneet joten menimme alakerran kauppaan ja teimme lohturuokaa 🙂

Perjantaina otimme bussin ja lähdimme hieman eri kaupunginosaan Brandenburgin portille ja joen rantaa myöten kävelimme parlamenttitalon ohi, joka on Norman Fosterin suunnittelema ”kupoli” joka istuu kuin nenä naamaan vanhan talon taakse. Ihmeellistä, että se ei riitele lainkaan silmään vaan näyttää aivan alkuperäiseltä osalta parlamenttitaloa. Oli ihana kävellä Spree-joen viertä, sillä aurinko paistoi ja ilma tuntui ihanan keväiseltä.

Kävelimme Hackescher Marktille ja siellä istahdimme ansaitulle kahville. Sillä alueella on myös tämä ihana vanha vintage korukauppa Glanzstucke. Rouva joka hakee Amerikasta ja Euroopasta toinen toistaan upeampia pukukoruja. Voih, niihin jää ihan koukkuun – kuten minullekin kävi ja muutama pari tulikin kotiin viemisiksi. Päivä hurahti ulkoilmasta nauttien ja kun pääsimme takaisin kotiin olimmekin muutaman sentin lyhyempiä, mutta onnellisia.

Lauantai olikin jotain aivan muuta – aloitimme aamun ihanassa ”ruokakaupassa” tai melkein kuin sisätorilla – Frische Paradies – joka on myös Charlottenburgin kaupungin osassa aivan ystäväni kodin vieressä. Miten ihana paikka – paikallisesti kalliimmasta päästä – mutta upea nähtävyys.

Sieltä lähdimme aivan hurmaavaan Königliche Gartenakademieen joka sijaitsee Dahlenissa. Aivan upea alue! Vaikka oli tammikuu kasvihuoneet olivat täynnä upeita kevät kukkia ja osassa pienempiä huoneita oli puutarha aiheisia myymälöitä – olisi oikeasti pitänyt olla rekka mukana ? Ostin upeaa lampaanvilla kasvien pakkassuojaa ja samasta aineesta valmistettua rikkaruohon estosuojaa. Nyt tulee kyllä minunkin kasvimaasta astetta hienompi ensi kesänä! Heillä oli aivan uskomaton kahvila, jossa koimme päiväkahvit ja nautimme lasin kuplivaa kristallikruunujen alla.

Sieltä vielä jatkoimme pienen pysähdyksen kodin kautta jälkeen vielä upeaan posliinitehtaaseen – Königliche Porzellan- Manufaktur. Olipa säkähdyttävän upeita astioita. Kallein malja jonka näin (johon oli vielä hinta laitettu) oli siinä 62.000,- euron kieppeillä 😀

Tämän päivän jälkeen olin kyllä onnellinen, mutta väsynyt. Tuli nähtyä ja koettua paljon ja uusia ihania muistoja kerättyä, joita oli kiva muistella kun palasin kotiin.

Berliini on mielenkiintoinen kaupunki, sillä siihen mahtuu paljon historiaa ja paljon uutta ja erilaista!

Käsilaukku – mitä vaikeata siinä on ?

January 26, 2020

Jaana

Monella meitä on tunteita eri asioita kohtaan – minulle se on käsilaukku! Olen hyvin tarkka siitä minkälaisen käsilaukun ostan, sillä siinä usein kulkee koko elämä mukana ? Tai ainakin niin ystäväni sanovat painosta päätellen!

Käsilaukku on tavara/asuste jota käytän päivittäin. Siksi sen on oltava minulle toimiva ja käytännöllinen. Olen huono käyttämään pehmeäpohjaisia laukkuja sillä sieltä ei löydä mitään koskaan. Kaivat ja kaivat ja siltikään ei tahdo löytyä. Se on todella turhauttavaa. Laura sen sijaan tykkää pehmeistä ja “lötköistä” laukuista joten annoin hänelle ikuisuuslainaan vanhan käsilaukkuni sillä Laura taas tarvitsi töihin mustaa, siistimpää laukkua.

Laukku ei myöskään saa itsessään painaa liikaa, sillä kun sinne tungetaan kaikki tarpeellinen (ja ei niin tarpeellinen) painoa kertyy kyllä ihan tarpeeksi. Laukussa on oltava vetoketju tai muutoin hyvin suljettava suuaukko, sillä matkustan paljon enkä halua jatkuvasti huolehtia siitä, että jonkun käsi saattaa huomaamattomasti sujahtaa laukkuun ja nipistää vaikka lompakon.

Laukku saisi olla mielellään nahkaa – eipä minulla muuta taida ollakaan. Ihana pehmeää nahkaa, joka vielä muotoutuu käytössä, mutta pysyy silti hyvänä.

Laukussa tulee ehdottomasti olla sisällä myös erillinen vetoketju osio, jonne voi laittaa avaimet, lompakon ja muun tärkeämmän tavaran vielä turvaan. Mielellään pienempi sivulokero huulipunaa ja puhelinta varten, jotta ne löytyy helposti.

Minulla on ollut yksi laukku työkäytössä varmaan viimeiset 15 vuotta, mutta nyt se rupesi näyttämään ”väsyneeltä” ja joka paikka siitä alkoi repsottaa. Vaikka se onkin ihan minun lempilaukkuni ja oli aika löytää uusi aktiivikäyttöön ja vanha lempilaukku saa tulla silloin tällöin esiin. Mutta se on niin puhkikulunut että pelkään että pohja tippuu seuraavaksi! Uuden laukun löytöön menikin hieman aikaa vaikka voisi kuvitella, että maailma on niin täynnä laukkuja, että se olisi ihan helppo juttu.

Noh löytyihän se! Nimittäin uusi laukku rinnalle löytyi Turusta A la Elle-nimisestä ihanasta putiikista! Ihanan pehmeää nahkaa ja täytti kaikki vaadittavat kohdat. Ostin sen itselleni joululahjaksi ja se saapuikin juuri sitten ennen joulua sopivasti. Nyt voikin sitten levätä laakereilla seuraavat 15 vuotta kun ei tarvitse miettiä uutta laukkua!

Tammikuun saavutuksia

January 23, 2020

Laura

Haha, naurattaa hieman koska sillä hetkellä kun mietin tätä “kevyempää” bloggausta niin keksin vaikka kuinka monta postausaihetta. Tuntuu että jostain tuli taas inspiraatiota lisää ja pääsin irti siitä ajatuksesta että pitää kertoa aina jotain tähdellistä (ihan kuin kaikki edelliset postaukset olisi mukan aina ollut tärkeitä!). Jotenkin tuntuu helpommalta ja paljon inspiroituneemmalta kirjoittaa kun totean vain, että minähän voin kirjoittaa juuri sitä mitä haluan 🙂

Ja vaikka otsikkona on “tammikuun saavutuksia” en nyt ajatellut kertoa uudesta kuntosalirutiinista tai kevennetystä ruokavaliosta vaan muutamista pienistä jutuista joista olen itse tyytyväinen (tai siis ylitsevuotavan ylpeä itsestäni ja saavutuksistani 😀 ). Olen nimittäin luonteeltani aika lepsu (äidin mielestä ehkä laiska) mitä tulee tiettyjen asioiden hoitamiseen. Lääkärikäynnit, hammaslääkärit, selän kuntoon hoitaminen, vitamiinien ottaminen ja kaikki tuollainen itsensä huolehtiminen on minun tärkeyslistallani ihan häntäpäässä. Valitettavasti. Inhoan käydä hammaslääkärillä joten välttelen sitä viimeiseen asti. Muutenkin olen vähän unohtelevainen.

Onneksi kuitenkin minulla on äiti ja mieheni joka välittää ja rakastaa minua niin paljon että he huolehtivat silloin kun tämä 32-vuotias on itse liian laiska tekemään mitään (sori!). Mieheni on jo pitkään sanonut minulle että jatkuvat niska-hartiaseudun kivut luultavasti joutuvat järkyttävän huonosti työasennostani. Ja tiedostan kyllä sen, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Nyt sain kuitenkin asian niin pitkälle että tilasin itselleni erillisen näppiksen ja tuen läppäriä varten jotta saan sen silmien korkeudelle kun teen töitä kotoa. Ja kyllä, olen jo todennut että mieheni oli tietysti oikeassa, onhan se työasento ihan eri ja minun olisi pitänyt tilata nämä apuvälineet jo kauan aikaa sitten. Parempi kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan!

Armas mieheni tilasi minulle myös ajan hammaslääkärille (ennenkuin rupeatte säälimään miestäni niin todettakoon että hän varasi itsellensä hammaslääkäriajan ja siinä samassa minulle). Koen sen saavutuksena että onnistuin rahtautumaan sinne. Tosin luultavasti joudun menemään uudestaan koska minulla on taatusti reikiä. Mutta taputan silti itseäni olalle – tulipahan taas yksi inhottava asia hoidettua.

Tammikuun kohokohta oli joululahjan lunastus, eli meillä kävi ekaa kertaa siivooja kotona. Äiti osti meille muutamat siivouskerrat lahjaksi ja täytyy sanoa että se oli kyllä erityisen mieluinen lahja tähän taloudessa! Me ei olla miehen kanssa kumpikaan mitään innokkaita siivoojia ja lasken sen itse välttämättömiin pahoihin. Olikin ihan mieletön fiilis tulla kotiin työpäivän jälkeen kun talo oli perusteellisesti siivottu! Ihan paras joululahja!

Mitä me tästä opimme? Jopa tylsien asioiden hoitamisesta tulee hyvä mieli. Koska yleensä se tylsät asiat kannattaa oikeasti hoitaa eikä jättää roikkumaan (muista tämä seuraavalla kerralla kun vitkuttelet ajanvarausta hammaslääkärille!)