Archives for June 2019

Mikä kesä?

June 19, 2019

Laura

Kesäfiilis odottaa vielä tulemistaan. Olo on kaikkea muuta kuin kesäinen. Vaikka periaatteessa yritän taistella sitä vastaan että annan sään vaikuttaa fiilikseen, niin nyt täytyy kyllä todeta että ei tässä vesisateessa ja +12 asteessa hirveästi kesäfiilistä houkutella. Täällä Briteissä on todella satanut vettä aivan kaatamalla, täysin herkeämättä viimeisen viikon ajan. Ja mitä säätiedotuksiin tulee, niin loppua ei vielä näy. Ja kaikenlisäksi asteet on kieppunut siinä +10 asteen molemmin puolin. Vähän kuin suomalainen juhannussää siis 😀

Voin siis kertoa että ei ole yhtään kesäinen olo. En ole tehnyt normaalia kesälistaa tänä kesänä, ehkä pitäisi jos sillä saisi kesäfiiliksen päälle? Jotenkin tälle kesälle kaikki viikonloput on myös täyttyneet kaikilla jutuilla, ja en ole päässyt täyttämään niitä niillä tekemisillä joilla olisin halunnut. Se vähän harmittaa rehellisesti sanottuna. Täällä Briteissä kun ei tunneta samanlaisia kuukauden kesälomia kuin Suomessa, joten minulle on aina ollut tärkeää että kesän aikana on kaikkea muutakin odotettavaa kuin se itse loma. Että siitä kesästä ehtii nauttimaan muutenkin kuin vain lomaa odottamalla. Yleensä olen siis järkännyt kaikkia telttaretki viikonloppuja ja erilaisia juttuja arkipäivillekin, mutta nyt en tiedä edes päästäänkö telttailemaan enemmän kuin vain kerran kun kaikki viikonloput on jo täynnä.

Joten täytyy sanoa että tällä hetkellä odotan eniten kesälomaa. Olen bookannut kaksi viikkoa lomaa Suomessa ja sitä odotan nyt kuin kuuta nousevaa. Ja silloin se on kyllä ihan se ja sama minkälainen keli on, koska pääsen Suomessa aivan eri kesäfiilikseen kuin täällä. Suomessa kesä vain tuntuu erilaiselta vaikka vettä tulisikin kaatamalla. Odotan myös innolla koska pääsen näyttämään Suomea ensimmäistä kertaa hyville ystävilleni! Täytyykin miettiä siis viikolle kaikkea kivaa kesätekemistä, ajatuksena olisi vuokrata ainakin kajakit, käydä Löylyssä drinksuilla, Suomenlinnassa piknikillä ja sitten tietysti viettää aikaa vain kotona rentoillen ja järvessä uiden!

Toivotaan että nämä kelit vielä paranisi tästä ja kesäfiiliskin löytyisi! Ihanaa juhannusta kuitenkin Suomeen ja toivon mukaan siellä on kivemmät juhannussäät kuin täällä!

Viikonloppu Peak Districtillä

June 17, 2019

Laura

Heti kun pääsimme kotiin Kanadasta kesäkuun alussa, olikin aika seuraavana viikonloppuna lähteä kohti Peak Districtiä ja seuraavia häitä. Tehtiin tällä kertaa sellainen ratkaisu että vuokrattiin koiraystävällinen mökki yhdessä kavereiden kanssa ja päätettiin viettää koko viikonloppu. Ei nimittäin oltu koskaan ennen oltu juuri täällä päin Peak Districtiä. Peak District on iso kansallispuisto alue keskellä Brittejä, ja jonka eteläistä osaa tuli koluttua ahkeraan kun asuttiin vielä lähempänä.

Viikonloppu oli todella kiva mutta sää oli kyllä aivan karsea. Siis hirveä. Ajomatkakin perille kesti vaikka kuinka kauan koska vettä tuli niin paljon että hyvä kun eteensä näki! Suloinen Tideswellin kaupunki jossa yövyttiin oli kuitenkin todella söpö sateesta huolimatta. Tideswellista tuli jotenkin mieleen Cotswoldin kauniit kivikylät – kylästä nimittäin löytyi kolme pubia, yksi leipomo ja pienen pieni kauppa. Kaunista ja suloista siis! Kävin koirien kanssa useaan otteeseen kävelylle ympäri kylää ja kaikkialla oli ihanan rauhallista. Varsinkin kuuden aikaa aamulla jolloin en saanut enää nukuttua ja raahasin molemmat koirat ulos vesisateeseen 😀 “Mökkimme” oli myös todella hurmaava, vaikka se olikin meidän mielestä enemmän kaupunkitalo kun perinteinen mökki! Sieltä löytyi ihanasti takka ja mukavat sohvat jolla ehdimme loikoilla ihan liian vähän ottaen huomioon kuinka tylsä keli ulkona oli!

Summer in Britain 😀

Launtaina oli tietysti sitten hääjuhlien vuoro! Päivä valkeni harmaana ja vettä tuli alvariinsa. Onneksi hääjuhlia ei tarvinnut kuitenkaan ulkona viettää, sisätilat olivat todella kauniit vaikka kieltämättä hääpaikalla oli todella kauniit terassit myös joissa olisi ollut kiva viettää aikaa jos kelit olisivat olleet paremmat!

Sunnuntaina käytiin vielä kävelylle upeissa Mam Torin maisemissa, joka on upea luonnonmukainen “kielekealue” josta näkyy hienot maisemat ympäri laaksoja. Meillä kävi myös tuuri vihdoin kelien suhteen koska aamupäivällä ei vielä satanut joten saatiin tehtyä kiva kävelylenkki yhdessä Dougalin kanssa ennenkuin lähdettiin ajamaan kotia kohti! Dougal juoksi vapaana ja telmi tietysti kaikkien muiden koirien kanssa, joten se raukka hieman väsytti itsensä. Takaisin kävellessä meidän takana raahusti pieni Dougal, joka näytti juuri siltä ettei halua enää kävellä metriäkään! Nukkuipahan ainakin hyvin koko loppupäivän 😀

Maisemat täällä päin Peak Districtiä oli kyllä niin upeat, että todettiin miehen kanssa että tänne pitäisi tulla uudestaan. Tämä on vielä kaikenlisäksi niin lähellä meitä että tänne voisi hyvin tehdä pienen viikonloppureissun tai jopa päiväretken jos niin haluaa.

Vuosi sitten saapui pieni pentu taloon….

June 14, 2019

Laura

Tasan vuosi sitten saatiin paljon odotettu kuljetus kotiin. Lemmieläinten kuljetukseen erikoistuva firma kaartoi meidän pihaan ja avasi pakettiauton oven. Siellä, viimeisenä koirana autossa, odotti meidän pieni koira. Pentu, jonka kuljetusfirman ihana tyyppi kaappasi syliin ja laski hellästi minun käsieni varaan. Pienen pieni pentu oli raukka peloissaan ja tärisi kauttaaltaan, olihan hän juuri joutunut eroon kavereistaan ja veljistään. Se tarketui pienillä tassuillaan minuun kiinni. Firman isä ja poika nappasivat puhelimella kuvan minusta ja pennusta, jonka he pystyivät lähettämään eteen rescueyhdistyksen henkilölle. Illan viimeinen kuljetettava oli saapunut perillä. Dougal oli tullut vihdoin kotiin.

Meidän perheellä on ollut koiria niin kauan kun muistan. Pieniä ja isoja. Kun lähdin opiskelemaan ulkomaille, olin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tilanteessa jossa koiran ottaminen ei ollut mahdollista. Se oli tälläiselle koirarakkaalle ihmisille paha paikka. Monen vuoden ajan kun opiskelut ja työt kuljettivat minua maasta toiseen, tiesin että koiran ottaminen ei olisi järkevää. Sen takia kun Dougal saapui vihdoin meille viime vuonna, oli se monen vuoden haaveilun tulos ja sen takia entistä tärkeämpi ja ihanampi hetki.

Ymmärrän että monet eivät ehkä ymmärrä kuinka ihmiset rakastuvat ja kiintyvät koiriinsa niin paljon. Onhan ne loppuenlopuksi pelkkiä eläimiä. Mutta voih, minä näen koirat niin paljon muuna. Niistä tulee iso osa perhettä kun ne muuttaa kotiin. Karvatassujen kopina puulattioilla, ympäri taloa liikkuvat pölypallerot, aamupusut, innokkaat riemukohtaukset kun omistajat tulee kotiin, uskomaton lojaalius ja kyky tehdä aina omistajansa iloisiksi tekee koirista ihan erityisiä perheenjäseniä.

Moni toppuutteli meitä koiran ottamisen kanssa. Kuultiin mm. muilta ihmisiltä kuinka ne “sitovat liikaa teitä kotiin”, “te kuitenkin tykkäätte matkustaa”, “ette voi enää mennä minnekkään kun teillä on koira”, sekä muita syitä. Minulle nuo kaikki syyt meni kuitenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koska tiesin tasan tarkkaa että kyllä meidän elämäntyyli koiran ottamisen kantaa. Tottakai se vaatii oman organisoimisensa mutta en hetkeäkään epäröinyt etteikö koiran ottaminen olisi ollut oikea ratkaisu.

Ja näin vuoden jälkeen voin luonnollisesti todeta, että niinhän se oli. Dougal solahti meidän elämään täydellisesti (paitsi ekan viikon jolloin herra ei halunnut nukkua öitä). Ennenkaikkea tämä herra on tuonut meidän elämään hurjasti iloa, naurua ja onnen hetkiä. Ei ole päivääkään kun Dougal ei olisi onnistunut piristämään minua tylsän työpäivän jälkeen. Olen myös pysähtynyt miettimään kuinka paljon koiran ottaminen on tuonut erilaisia ihmisiä ja uusia kokemuksia omaan elämääni. Maaret Kallion kirjoitus ystävänpäivän aattona iski lujaa. Miten suuri voima eläimessä piileekään.

Siinä missä aiemmin tunnistin vain meidän seinänaapurit, tiedän yhtäkkiä hurjan määrän ihmisiä naapurustostamme. En kylläkään heidän nimiään, mutta taatusti heidän koiriensa nimet :D! Moikkailen ja pysähtelen juttelemaan Bo:n, Piperin ja Molly:n omistajien kanssa. Joka torstai yleensä lenkkeilen lähipuistossa samaan aikaan ihastuttavan vanhemman herrasmiehen kanssa joka lenkittää tyttärensä koiraa. Vaihdellaan kuulumisia koirista ja katsellaan kun ne juoksentelevat ympäriinsä. Pientä sosiaalista kanssakäymistä joka itseasiassa vaikuttaa hurjasti siihen miten paljon tuntuu kuulevansa naapurustoonsa.

Dougalin myötä olen saanut uuden harrastuksen itselleni, jonne lähden aina innoissani joka maanantai-ilta. Maanantai-illat oli minulle aina inhokkeja. Kaikki aina ärsytti ja en jaksanut ikinä tehdä mitään hyödyllistä. Nykyään ne on lemppari arki-iltojani sillä pakkaan kamat ja koiran autoon ja lähden koiratreeneihin. Vietän melkein 1, 5 h mukavien koiraihmisten kanssa, Dougalin kanssa tavoitteellisesti treenaten tottelevaisuutta. Kesällä olisi tarkoitus ottaa osaa myös kisoihin.

Ja koska uskon lujasti tämän järjestön toimintaan josta me adoptoimme Dougalin, olen myös nykyään kyseisen järjestön toiminnassa mukana vapaaehtoisena. Wild at Heart Foundation tekee mieletöntä työtä ja olen ikuisesti onnellinen siitä että löysimme Dougalin heidän kauttansa.

Koska fakta on se, että tämä 8,5 kiloinen, koko ajan karvojaan tiputtava pieni pippurinen kaveri on hurmannut meidät täysin ensihetkestä lähtien (ja rakastetaan sitä myös silloin kun se kierii jossain ketunpaskassa. Vähemmän kylläkin :D).

“A house is not a home without a dog”

Äidiltä tyttärelle tyylivinkkejä

June 12, 2019

Jaana

Olen aina ollut hyvin tietoinen omasta tyylistäni ja mistä pidän. Olen melko klassinen pukeutuja, joka turvautuu perusväreihin, eli mustaan, tummansiniseen ja valkoiseen. Harvoin ostan mitään kovin räikeää tai yleensäkään kovin värikästä, vaikka kauniista laventelinvioletista tykkäänkin erityisesti neuleissa. Olen myös koko ikäni ollut hyvin tarkka siitä, että vaatteet eivät saa maksaa liikaa, mutta niiden pitää kuitenkin olla hyvää materiaalia ja laadukkaita, jotta ne kestävät kulutusta ja aikaa. Kuten aikaisemmissa postauksissa on tullutkin mainittua, olen ostanut koko ikäni 2nd hand vaatteita. Aikoinaan jouduin edustamaan töissä eri tapahtumissa joka viikko, jolloin oli hankalaa, kun usein samat ihmiset olivat samoissa tilaisuuksissa eikä siten aina viitsinyt olla ihan samoissa vaatteissa.

Ei tule varmaan yllätyksenä että meillä on Lauran kanssa hyvin samantyylinen maku keskenään. Niin pukeutumisen kuin monen muunkin jutun suhteen! Joku voisi sanoa Lauralle, että ei sinun kannata kuunnella 60-kymppisen pukeutumisjuttuja ne on jo niin out. Kuitenkin yhä tänäpäivänä voin hyvin ostaa Lauralle jonkin vaatteen ja se sopii hänelle kuin nakutettu niin tyyliltään kuin kooltaan. Useammat kenkäni ovat lähteneet Lauralle (varsinkin korkeampia korkokenkiä joille minulle ei ole enää käyttöä) kuin myös jotain laukkuja ja neuleita. Kierrätys toimii näin siis äidiltä tyttärelle päin hyvin!

Olen tässä vuosien varrella siirtänyt omia tyylivinkkejäni Lauralle:

1) Meillä kaikilla on joku erityisen hyvä puoli – korosta sitä!

2) Älä ihmeessä osta hetken mielijohteesta jotain uutta, vain siksi että “pitää saada jotain kivaa kun kaapissa ei ole mitään” (koskee erityisesti juhlia ja kaikkia erikoistilanteita jolloin yleensä saattaa tulla tälläinen fiilis)

3) Älä osta keinokuitu vaatteita – katso aina tuoteseloste ensin!

4) Osta ajatonta ja hyvin leikattuja vaatteita, tällöin ne ihan oikeasti kestävät vuosikausia eivätkä päädy heti kiertoon ensimmäisen kauden jälkeen

5) Osta yksi siisti/parempi vaate jota et tule käyttämään päivittäin, ja joka toimii “juhlista hautajaisiin” periaatteella

6) ÄLÄ missään tapauksessa osta korkokenkiä huonolla lestillä – huonoin mahdollinen ostos ikinä koska sellaisilla korkkareilla ei jaksa ikinä kävellä!

7) Kokomustalla asulla voi harvoin mennä pieleen (paitsi ehkä häissä vaikka niissäkin alkaa näkymään enemmän mustia mekkoja!). Muistan kuinka nuorempana Laura oli aina sitä mieltä että näytin kovin synkältä kun töitä varten pukeuduin usein mustaan (joka Lauran pinkkikautena ei kuulostanut ollenkaan niin kivalta…). Mutta tottahan se on, että musta on aina tyylikäs ja varma väri.

Ironista laittaa tähän tälläinen kuva kun olen juuri todennut että harvoin kuljen värikkäissä vaatteissa!

Olemme kumpikin pärjänneet näillä neuvoilla melko hyvin 🙂 Itse sain samankaltaisen neuvon omalta mummiltani, joka totesi tyylikkäänä naisena, että “köyhän ei kannata ostaa halpaa kun se ei kumminkaan kestä”. Häneltä myös opin kuinka tärkeä vaatteen materiaali on. Nykyisin varmasti 80% vaatteista on keinokuitua, joka kuluu nopeasti ja epämiellyttävä iholla. Useimmiten laadukkaat materiaalit kestävät ja maksavat itsensä takaisin vuosien varrella.

Onko teillä muita hyviä neuvoja pukeutumiseen? Olisi kiva kuulla niitä!