Archives for October 2018

Laura

Juhlistimme todella mieheni kanssa 10-vuotispäiväämme (deittailu, naimisissa ollaan oltu vasta reilu 2 vuotta!) tuossa lokakuun puolessavälissä. Totesimme aikaisemmin kesällä, 10-vuotispäivän olevan sen verran merkittävä juttu että sitä olisi kiva juhlistaa jotenkin. Halusimme rauhallisen viikonlopun, ja että voisimme vain rentoutua ja nauttia toistemme seurasta, joten etsimme jotain söpöä mökkiä joka olisi koiraystävällinen ja sijaitsisi jossain maaseudulla, syrjässä kaikesta.

Päädyin varaamaan tämän suloisen näköisen kivimökin Walesista, läheltä Breacon Beaconsin kansallispuistoa. Bwthyn-Barcud-Coch mökki tarkottaa walesiksi ilmeisesti erästä lintua (Red Kite) ja se sijaitsi niin syrjässä, että jos emme olisi saaneet tarkkoja ohjeita missä mökki on, olisi usko varmasti loppunut jo ajomatkan varrella. Saimme todella mailiin todella yksityiskohtaiset ohjeet siitä miten löytäisimme perille mökille, sillä GPS “ei kuulemma ohjaa teitä oikeaan paikkaan”. Tämä oli mielestäni ensimmäisen hyvä merkki siitä että mökki oli todella keskellä ei mitään!

Saavuimme perille perjantai-iltana vasta aika myöhään, joten voin sanoa että niitä pilkkopimeitä maalaisteitä pitkin ajellessa tuli kyllä sellainen fiilis että on kaukana kaikesta (tosin kaikki on tietty suhteellista, löytyy paljon syrjäisempiäkin paikkoja varmasti, mutta mielestäni tiheään asutussa Briteissä tämä oli jo tarpeeksi syrjässä).  Myös siinä mielessä, koska kärsin vieläkin näin yli kolmekymppisenä autopahoinvoinnista niin siinä kirosin niitä pikkuteitä ajellessa monta kertaa, miksi tuli valittua juuri täältä mökki!

Mielestäni mökki oli luonnossa vielä paljon ihanampi kuin kuvissa, joten jos sieltä ruutujen takaa löytyy lukijoita esimerkiksi täältä Briteistä, voin lämpimästi suositella tätä paikkaa jos etsitte jotain maaseutubreikkiä! Se oli juuri sellainen “cozy” paikka, jota olimmekin etsineet. Pistettiin heti takka päälle, linnottauduttiin sohvalle, avattiin punkku, otettiin juustot esille ja pelattiin erä Scrabblea. Pistettiin saavuttaessa  puhelimet kiinni ja päätettiin pitää puhelinvapaa viikonloppu mikä toimi todella hyvin.

Lauantaina meidän nahkavekkari herätti meidät tasan 07.00. Ei tarvita enää omaa herätyskelloa kun on tuollainen karvainen kello omasta takaa. Onneksi Dougal nukahtaa yleensä uudestaan kunhan on päässyt käymään ulkona ensin. Meillä kävi mieletön tuuri kelien kanssa ja koko viikonlopun ajan oli itseasiassa todella kauniit kelit. Lauantaina olikin ihana herätä uuteen päivään ja käydä tutkimassa hieman mökin maisemia. Omistajapariskunta asui viereisessä talossa mutta heitä emme kyllä kamalasti nähneet koko viikonlopun aikana vaan saimme olla ihan omassa rauhassa. Heillä oli paljon peltoa jossa Dougal sai juosta sydämensä kyllyydestä sekä ihana “kesämökki” virtaavan puron varrella jossa olisi voinut nauttia vaikka lasin viiniä! Sanoinkin miehelleni että tämä olisi ihan oma unelmapaikkani – ei naapureita lähimaillakaan, paljon tilaa koirille ja muille eläimille ja ihana talo vielä kaikenlisäksi.

Kävimme ruskakävelyllä läheisellä National Trust puistossa, joka olikin aivan ihana paikka – taidettiin tulla oikeaaseen paikkaan lomailemaan kun puut loistivat eri ruskan väreissä. Pubilounaan jälkeen oltiinkin kaikki niin väsyneitä että ajettiin takaisin mökille jotta päästiin ottamaan iltapäivänokoset. Loppupäivä menikin leffoja katselleen, kirjoja lukien, Dougalin kanssa leikkien, syöden ja nauttien mökin vieressä ulkona olevasta porealtaasta. Ihan täydellinen päivä siis kaikenkaikkiaan.

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä käytiin vielä Breacon Beaconsin kansallispuistossa kiipeämässä yksi vuori koska päivä oli vaan kertakaikkisen upea (tosin taas muistettiin miten arvaamattomat kelit voivat olla, kavutessa ylös tuli hiki ja aurinko paistoi, tullessa alas sankka pilvikerros oli peittänyt jo koko vuoren ja rupesi satamaan). Tämä oli Dougalin ensimmäinen vuori jonka tyyppi on kiivennyt ja siinä kyllä piti kaikkien tsempata toisiaan että päästiin ylös asti (vaikka kyseessä olikin aika pieni nyppylä jonka kapuamiseen meni vain tunti). Onneksi oltiin vuoren juurelta löydetty koju joka möi koiraystävällisiä welsh cakeseja (sellaisia pieniä pannukakun näköisiä leivoksia) ja niiden avulla saatiin meidän karvakaverikin tsempattua vuoren huipulle 😀

Viikonloppu oli juuri niin ihana ja rentouttava kuin olin toivonut. Oli niin mahtavaa vaan nauttia kaikessa rauhassa toistemme seurasta, ulkoilla, pelata lautapelejä ja ottaa vaan rennosti (kuinka luksusta ottaa iltapäivänokoset!). Juuri sellainen täydellinen escape to the country tyyppinen viikonloppu. Kotiin palasimme rentoutuneina, koira oli totaalisen väsähtänyt kaikesta ulkoilusta ja kirjaimellisesti nostimme Dougalin autosta omaan petiin kun pääsimme kotiin 🙂  Tästä pitäisi niin tehdä perinne!