Laura
http://hongrie-gourmande.com/frensis/1396 Luin Anna Vihervaaran blogista viime viikolla pysähdyttävän lauseen:
Ja muistatko, kun joskus haaveilit siitä kaikesta, mitä sinulla on nyt?
http://tjez.gob.mx/perdakosis/8814 Anna kirjoitti siitä kuinka arvokasta on olla tässä ja nyt. Siitä hetkestä josta on haaveillut jo ehkä vuosia. Ja se on juuri nyt. Se kirjoitus jäi mietyttämään ja palasi takaisin viime viikolla kun siivosin kotitoimistoni kaappeja. Löysin niistä kaapeista neljä A4-kokoista liuskaa. Ne oli homehtunut siellä kaapin perällä varmasti siitä saakka kun tähän kotiin muutettiin ja nyt ne löytyi. Ne ei ollut kuitenkaan mitään tavallisia dokumenttipapereita tai tylsiä tiliotteita.
Niihin neljään A4 Word-dokkareihin oli nimittäin listattuna 149. asiaa.
Elettiin vuotta 2013, tarkemmin sanottuna kevättä. Silloin mieheni ja minä oltiin jo seurusteltu 5 vuotta, mutta emme olleet koskaan asuneet yhdessä, saatika samassa kaupungissa. Usein eri maissa kaikenkaikkiaan. Tuona keväänä asuttiin taas eri maissa, eri aikavyöhykkeillä ja itse muistan miettineeni tulisiko tästä jutusta koskaan mitään. Asuisimmeko koskaan yhdessä, koskaan samassa kaupungissa, kodissa tai yhdessä? Tuona keväänä puhuttiin kuitenkin säännöllisesti siitä, että saman vuoden syksyllä yrittäisimme muuttaa yhteen kunhan vaan työtilanteet sallisi sen. Sain kaverilta loistavan idean. Päätettiin mieheni kanssa joka päivä lähettää toisillemme sähköpostia. Ei kuitenkaan ihan normaalia kirjeenvaihtoa, vaan ideana oli että joka päivä lisäisimme vuorotellen listaan jonkun uuden asian jonka toteuttaisimme kun pääsisimme muuttamaan yhteen. Listalta löytyi niin pieniä kuin suurempia juttuja:
Climb a mountain together
Get a dog
Have a herb garden
Go to see ballet in St Petersburg
Visit Lapland to see Nordic Lights
Get a nice coffee machine
Learn to bake Karjalanpiirakat
Get a house with garden
Grow our own new potatoes
Go camping and roast marshmallows
Havahduin siihen, että tuolta 149. kohdan leikkimieliseltä listalta olemme tässä vuosien aikana toteuttaneet yllättävän paljon juttuja. Itseasiassa hämmästyttävän paljon, ja vain muutama juttu on listalta enää toteuttamatta vaikka se onkin lojunut kaapin perällä viimeiset 4 vuotta. Mikä tekee siitä entistä ihanampaa on se, että moni juttu joka päätyi listalle oli silloin vuonna 2013 meidän “unelmaelämää”. Sitä elämää josta haaveilimme opiskelijoina, kaukosuhteessa elävänä pariskuntana. Ja nyt me oikeasti elämme sitä.
Minulla on taipumus murehtimiseen. Olen loistava siinä ja murehdin ties mistä asioista joka päivä. Samalla kuitenkin uskan todella lujasti sanontaan “asiolla on tapana järjestyä”. Ja olen todella innokas suunnittelemaan ja haaveilemaan tulevaisuudesta. Omaan mentaliteetin jossa maalaan ties mitä kauhukuvia mielessäni (ja unissani). Tälläinen ajatusmaailma ei mene aina yhteen sen kanssa, että osaisin (ja uskaltaisin) arvostaa sitä nykyhetkeä. Olen kuitenkin sitä mieltä että meidän kaikkien olisi niin tärkeää arvostaa sitä nykyhetkeä. Varsinkin siinä tilanteessa jossa elät sitä hetkeä josta haaveilit vuosia sitten.
Tämä viikko on saanut minut miettimään asiaa entistä enemmän. 10-vuotta sitten nimittäin aloimme “virallisesti” seurustelemaan mieheni kanssa. Ja nyt elämme sitä elämää josta haaveilimme silloin vuonna 2013, jolloin elimme vielä kaukosuhteessa. Ja listasimme asioita joita toivottavasti tekisimme sitten “tulevaisuudessa”. Omassa kodissa, sunnuntai-kävelyjä kera koiran, kokkailu hetkiä yhdessä ja iltoja yhdessä kavereiden kanssa. Kuinka onnellinenkaan olen siitä, että elämme tällä hetkellä juuri sitä elämää josta silloin vuosia sitten haaveilimme. Olemme lähdössä viettämään vuosipäiväämme Walesiin. Minä, mieheni ja koiramme.
Emme ikinä tiedä tulevaisuudesta, mitä tuleekaan tapahtumaan, mutta toivon tietysti että voisimme elää monia onnellisia vuosia yhdessä.
Mutta juuri nyt olen kiitollinen siitä mitä meillä on juuri nyt, juuri tässä.
P.S. Kuvat on niitä ihan normaaleja arkijuttuja, tarkemmin sanottuna viime sunnuntailta. Täydelliseltä sunnuntailta josta haaveilimme silloin vuosia sitten.
