Archives for July 2018

Tukikehikko köynnöshortensalle

July 29, 2018

Jaana

Tämä ihan köynnoshortensa oli jätetty oman onnensa nojaan kiipeämään yhtä heinäseivästä vasten. Tänä kesänä heräsin siihen, että seivästä, jonka varassa se kasvoi ei näkynyt ja hortensa oli kiipeämässä kaikkialle muualle – eli lähinnä kohti talon seinää. Nyt oli aika ryhtyä toimeen. Hortensa tekee imukuppimaisen kiinnikkeen siihen mihin hakee tartuntapintaa. Sitä jää todella ruma jälki ja siivo on kamala. Siispä mitä tehdä, jotta se saisi paremman kiipeilymahdollisuuden ja kasvaisi muualle kuin talon seinää tai pihaa myöten?

Muutama päivä vierähti inspiraatiota hakiessa, sillä talo jonka vieressä hortensa kasvaa on vuodelta 1917, emmekä halunneet peittää sitä tai rakentaa kehikkoa sen seinän viereen kiinni.

Köynnöshortensa kasvattaa melko paksun rungon, joten on syytä ottaa huomioon rakennelmaa tehtäessä, että se on kyllin kestävä kasvavalle köynnökselle.

Halusin kasvin selkeästi irti talosta, jotta sitä voisi huoltaa tarvittaessa ja jotta köynnös todelle ei kiipeä jatkossakaan sitä myöten. Ritilikkö rupesi hiljalleen hahmottumaan mielessä. Raudoitusverkko on todella vahva ja hyvä tukikehikkona. Se saa hiljalleen ruostua ruskeaksi, jolloin sen näkyvyys on yhä vähäisempi. Kehikko on noin metrin päässä talosta, jotta takaa pääsee kävelemään. Kehikko on kiinnitetty talon seinään samalla puulla kuin pystypuut, jotta on yhtenäisen näköinen. Olen erittäin tyytyväinen rakennelmaan ja näin kasvi pääsi myös oikeuksiinsa. Nyt sen on hyvä jatkaa kasvua ja levittäytyä näyttävästi.

Tarvikkeet kehikolle:

Meidän kehikon koko on 230cm x 220cm, jos kehikosta tehdään suurempi tukipilareita tulee olla lisää. (Raudoitusverkkoa saa rautakaupoista)

Takana on 6mm raudoitusverkko , 150x150mm silmällä

Kaksi sivitolppaa 5cmx5cm kestopuutolpat – samaa on käytetty tukemaan kehikko taloon

Kestopuutolpat on laitettu maahan galvanoituihin metposteihin, jotta ne eivät mätäne

Raudoitusverkko on kiinnitetty kestopuutolppiin sieltä täältä galvanoidulla reikänauhalla.

Tämän kehikon tarveaineet maksoivat 95,-

Inspiroivia rakennushetkiä!

Silkkikukat – ikuista kauneutta

July 25, 2018

Jaana

Juttelin erään hyvän ystäväni kanssa, ja puhuimme kukista. Hän totesi, että hänen äidillä on valtavasti silkkikukkia kotona joka paikassa. Johon hän jatkoi: “niin sellaisiahan ne vanhat ihmiset ovat”. Kääääk, vanhat ihmiset! Tällä kriteerillä olen itsekin sitten vanha ihminen sillä minulla on paljon silkkikukkia kotona koska:

a) Aidot kukat kestävät niin vähän aikaa;

b) En voi ostaa selllaista määrää aitoja kukkia, jotta se tyydyttäisi kukkatarpeeni;

c) Silkkikukat on ikuisia – yksi hyvä investointi ja pitkä ilo!

En ole koskaan ajatellut, että silkkikukat olisivat vanhojen ihmisten juttu. Myönnän, että jos silkkikukka on huonolaatuinen ja vanhanaikaisen näköinen, sillä voi olla merkitystä mitä niistä ajattelee. Nykyisin silkkikukat ovat erittäin hyvälaatuisia (suurin osa ainakin) ja valmistettu näyttämään hyvin aidoilta. Myönnän ihan heti alkuun, että en voi ”sietää” halpoja, huonon näköisiä silkkikukkia. Olen ihan allerginen niille. Hyvälaatuiset silkkikukat eivät ole itse asiassa kovinkaan halpoja, joten se todella on investointi ostaa kimppu, joka näyttää aidolta ja jossa silmä lepää.

Minusta silkkikukat pehmentävät sisustusta ja tekevät siitä kotoisan. Olen aina rakastanut kukkia sisällä, mutta kuten sanottu niin paljon en voi kukkia ostaa, jotta niitä riittäisi kaikkialle minne haluan niitä. Moni asetelma minusta suorastaan vaatii niitä. Silkkikukkien himo varmaan kehittyi kun asuimme Englannissa, sillä siellä jo 80-luvun lopussa oli ihania kimppuja. Niin kutsuvia, että joskus oli ihan pakko koittaa, että onko ne silkkiä vai ihan oikeita. Tämä rakkaus on säilynyt kautta vuosien. En ole vieläkään kyllätynyt niihin. Pitäydyn aika yksivärisissä kimpuissa, sekin helpottaa sitä, että niihin ei kyllästy niin helposti. Nykyisin valikoima on niin suuri, että luulen jokaiseen makuun löytyvän kukkia.

Mitä mieltä te oilette silkkikukista – onko ne vanhojen ihmisten juttu?

Kesäinen viikonloppu Lake Districtillä

July 23, 2018

Laura

Kuten jo aikaisemassa postauksessa kirjoittelin, tätä nykyää pyhitämme kesät pääasiallisesti kotimaan matkailulle täällä Briteissä. Yksi näistä kotimaan retkistä oli Lake Districtille, jonne lähdimme treffaamaan miehen perhettä muutama viikko sitten.

Lake District on nimensä mukaisesti alue Englannissa, jossa sijaitsee paljon järviä. Näin suomalaisena tuo käsite “paljon järviä” on tietysti suhteellinen, koska siinä vaiheessa kun oltiin jo ajeltu 30 min pitkin Lake Districtiä enkä ollut vieläkään nähnyt yhden yhtäkään lätäkköä, totesin että ei tämä nyt ihan Suomen järvimaisemiin verrattuna ole mikään mahtavien järvien alue. Mutta tietysti näihin Britti olosuhteisiin verrattuna tuolla on paljon järviä ja alue oli kyllä todella kaunista. Me olimme vuokranneet Airbnb:n kautta talon jonne koko perhe mahtui, hieman Lake Districtin kansallispuiston ulkopuolelta, mutta loppuenlopuksi todettiin että sijainti oli kyllä mitä mainion kaikkia aktiviteetteja ajatellen.

Näin jälkeenpäin ajatellen tuo viikonloppu oli kyllä minun sellaista unelmaelämää – sain viettää koko viikonlopun ulkoilmassa, talleilla, hevosen selässä, koiran kanssa ulkoillen, uiden ja kajakkiretkellä ollen. Ihan täydellistä! Tuo olikin sellainen aktiiviviikonloppu ja tehtiin vain kaikkia hauskoja juttuja. Ja tietenkin se että aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko viikonlopun ajan, teki siitä myös aivan erityisen kivan!

Me oltiin varattu lauantai-aamulle miehen siskon kanssa ratsastusreissu. Hän oli bongannut alueelta tallin josta löytyi vaan ns. “heavy horses” eli clysdeleja ja sen sellaisia. Siis niitä isoja työhevosia jotka ovat todella raskasrakenteisia ja niillä on jättimäiset karvatupsut jaloissa. Saavutiin tallille hieman aikaisemmin tutkimaan heppoja ja aluetta ja siitäkös meidän Dougal innostui. Olen edelleen ihan varma että siinä on jotain jackrusselia mukana sekoituksessa, koska tyyppi oli kuin kotonaan talliympäristössä. Koko ajan sai olla kaivelemassa kakkakikkareita sen suusta 😀 Ja voi elämä sitä koiranonnea kun se pääsi tallustelemaan mutalätäkköön. Hankalampi homma olikin saada se sieltä pois!

Oltiin valittu sellainen reilun parin tunnin ratsastusreissu biitsillä (ja ei-hevosihmisille tiedoksi, pari tuntia on pitkä aika viettää satulassa jos viimeisestä ratsastuskerrasta on yli vuosi aikaa – tässä hommassa tulee paikat kipeäksi pitkän tauon jälkeen!) ja voi vitsit että olikin kiva olla hevosen satulassa pitkästä aikaa ja vielä tälläisissä maisemissa! Päästiin laukkailemaan biitsillä, kahlaamaan meressä ja nauttimaan aivan mielettömän ihanasta päivästä rannalla.

Meidän ratsastusreissun ajan, loppuosa perheestä olikin viettänyt aikaa rannalla kera koirien, ja kuulemaa Dougalkin joutui (vahingossa) pulahtamaan mereen.

Sunnuntai jatkuikin vesiaktiviteettien parissa, tällä kertaa tosin kajakeilla! Suunnattiin auton nokat kohti Coniston Wateria, ja oltiin ajateltu vuokrata kajakit pariksi tunniksi. Sää oli edelleen mitä upein (siis täysin poikkeuksellinen mitä tulee kesäsäihin täällä Briteissä) joten päivästä oli pakko ottaa kaikki ilo irti! Vietettiin siis pari tuntia meloen järvellä ja nauraen Dougalille, jonka ensimmäinen kajakkiretki tämä oli! Sen jälkeen ostettiin tyypille sitten pelastusliivi – Dougal kun tuntui tykkäävän veneilystä joten vastaisuudessakin otetaan tyyppi mukaan näille vesiretkille!

Yksi harmittavin asia meidän asuinseutueessa täällä Briteissä on se, kuinka kaukana asumme vesistöistä. Olemme about juuri niin keskellä Englanti kun vaan voi, sanoohan se jo tämän alueen nimitys eli Midlands! Asumme siis kaukana merestä ja tässä meidän lähialuueella ei ole myöskään luonnonjärviä. Se tarkoittaa tietysti näin kesäisin että uimapaikkoja on hyvin vähässä! Olin siis niin innoissani kun vihdoin pääsin heittämään talviturkkini ja uimaan ihan kunnon järvessä! Oli melkein sellainen fiilis kuin Suomessa olisi ollut! Olin niin fiiliksissäni tästä näin pienestä asiasta, mutta nämä on näitä suomalaisen iloja!

Meillä oli siis aivan super ihana kesäviikonloppu ja oli kiva nähdä taas jotain uutta täällä Briteissä! Kovasti ollaan tässä viimeisen 5 vuoden ajan yritetty matkustaa ja koluta uusia paikkoja täällä mutta Lake Districtillä ei oltu ikinä päästy käymään ennen tätä reissua. Vaikka alue onkin kaunista, täytyy sanoa että se ei heti kyllä hypännyt lempparipaikkojeni joukkoon. Tosin paljon jäi tietysti vielä näkemättä. Mutta on se vaan niin että minun sydämeni sykkii eniten Skotlannille, Costwoldin idyllisille pikkukaupungeille ja Walesin upealle luonnolle.

Itse savustettu savukala- helppoa herkkua

July 22, 2018

Jaana

Savukalan tekeminen on perintö perheessämme. Isäni oli mitä mainion savustaja ollessaan nuorempi, nyt hän taas nauttii muiden savustuksista. Mieheni on perinyt isältäni kaikki Ukin savustuksen salat. Niitä ei ole ihan vähäinen määrä. Niksejä nimittäin! Kalan savustaminen on ihan oma taiteenlajinsa. Helposti kalasta tulee joko liian kuivaa, liian mautonta, tai liian suolaista – täydellisen savustetun kalan aikaansaaminen on todellakin taidetta. Viime kesänä miehenikin rupesi opettamaan näitä savustuksen saloja taas Lauran miehelle – täytyyhän hänenkin tietää miten valmistaa täydellinen savukala!

Koska koimme muistilistan Lauran miehelle kalan savustamisesta, ajattelimme jakaa omat vinkkimme myös täällä blogin puolella. Kenties siellä on ruudun takana muitakin jotka tykkäävät savustaa oman kalansa? Me molemmat Lauran kanssa rakastetaan savukalaa ja se tarjoiltuna yhdessä uusien perunoiden kanssa on yksi meidän lemppari aterioista näin kesäisin!

Täytyy tietysti sanoa että savukalan tekemisestä on yhtä monta mieltä kuin miestä, mutta meidän top 5 neuvoa ovat seuraavanlaiset:

1) Anna kokonaisen kalan suolautua yön yli suolavedessä. Jos taas savustat normaaleita fileitä, suolauksen voi tehdä juuri ennen savustamista

2) Älä savusta kalaa liian nopeasti liian kovalla tulella. Miehelläni on tapana lämmittää savustin etukäteen n.150 asteeseen, jonka jälkeen hän antaa lämpötilan asettua n. 70 asteeseen pienentämällä tulta jonka jälkeen kalan voi laittaa savustumaan.

3) Riippuen kalan koosta/paksuudesta, fileiden savustaminen kestää yleensä n.20-30 min kun taas koko kalan savustus kestää n. 40-50 min.

4) Kun kala on valmis, käärimme sen folioon ja vielä sanomalehteä ympärille ja annamme sen “asettua” n. 30 minuuttia. Näin se on vielä kivan lämmintä mutta ei tulikuumaa kun on aika syödä!

Savukala on siitä ihana ruoka että sen voi tarjoilla niin kylmänä kuin lämpimänä! Kuten yllä totesimme, on ihanan kesäateria savukala uusien perunoiden kanssa! Mutta monet ystävämmekin jo tietävät että jos meillä on juhlat, tarjoamme mieheni savustamaa kalaa aina kylmänä osana seisovaa pöytää. Ja se on varma kestosuosikki vuodesta toiseen joka juhlassa!

Nautinnollisia savustushetkiä!