Laura
Kiitos ensinnäkin teille kaikista ihanista kommenteista viimeviikkoiseen postaukseen blogista! Ilahduttiin niin kovasti niistä äidin kanssa ja itselle ainakin tuli samantien vaikka kuinka monta postausaihetta mieleen! Nyt pää ja näppis vain surisee kun pitää päästä kirjoittamaan niitä! Kiitos!
Muistan aina silloin kuin olin pieni, niin äiti sanoi aina että marraskuu on niin ankea kuukausi (vaikka en ikinä ymmärtänyt sitä, onhan äidillä silloin synttäritkin, eikö synttäribileet ole jo hyvä syy nauttia marraskuusta!). Marraskuussa me lähdettiin aina perheen kanssa pimeyttä pakoon talvilomalle ja niin vanhemmat on tekemässä nytkin. Ymmärrän kyllä hyvin että marraskuu tuntuu paikoittain pimeältä ja vähän ankealta kuukaudelta. Tosin äitiä tähän marras masennukseen taitaa helpottaa tuo joulunodotus 😉
Olen lukenut monista blogeista viime aikoina kuinka marraskuu on niin masentava kuukausi ja on pimeää ja ankeaa ja miten tästä selviää. Voin onneksini sanoa että vaikka olen samaa mieltä pimeydestä, niin minusta marraskuu on loppuenlopuksi ihan kiva kuukausi. Paljon kivoja juttuja ja pimeydenkin kestää kun vähän siihen asennoituu.
Tammikuu sen sijaan…voih että, tammikuu on ihan inhokkikuukauteni. Voisin itseasiassa ottaa nuo kaikki valitukset marraskuusta ja iskeä ne tammikuuhun. Tammikuu on pidempi kuin nälkävuosi, kukaan ei tee mitään kivaa silloin (koska kaikki aloitti terveelliset elämäntavat, ei syö mitään hyvää, ei juo ja sali niin täynnä että tunnit pitää varata tuskaisen paljon etukäteen). Ja vaikka haluaisi tehdä jotain niin rahaa ei ole, koska en tiedä miten muilla, mutta monelle täällä Briteissä saapuu tammikuun palkka ennen joulun juhlapyhiä, joten siinä saa sitten parhaillaan kituutella 6 viikkoa ennen seuraavaa kuunvaihdetta. Joten tammikuussa ei tehdä mitään. Ihan minun inhokkikuukauteni! Siis voi elämä että voin inhota tammikuuta. Ollaan yritetty jo miettiä kaverin kanssa että mitä kivaa (ja halpaa) tekemistä keksittäisiin tammikuulle että jotenkin selvittäisiin siitä paremmin 😉
Kuitenkin, ei vielä masennuta tammikuusta, vaan keskitytään tähän marraskuuhun! Kuten sanoin jo, kyllä, nyt on pimeää. Eniten harmittaa että koiraa ei pääse enää juoksuttamaan vapaana puistoissa kun pelkään että pientä karvakasaa ei löydy enää pimeyden keskeltä (tosin pimeällä hänellä on kaulapannassa pieni lamppu joka onneksi valaisee vähän tietä). Kiva arkitekeminen on mielestäni yksi tärkein juttu siihen että marraskuu ei tunnu pelkästään masentavalta. Siitä kivasta arkitekemisestä ajattelin tehdä ihan oman postauksensa, mutta omasta mielestäni on tärkeää löytää tasapaino sen välille, että oikeasti on jotain sosiaalista tekemistä/tapahtumaa mutta myös päiviä ja iltoja jolloin voi luvan kanssa vain rauhoittua ja olla. Olen haalinut taas vaihteeksi marraskuulle vaikka mitä kivaa tekemistä kaveritreffeistä, pikkujouluihin ja pieniin retkiin lähiympäristöön. Ne tuo mielestäni kivaa ekstraa siihen normaaliin “purtamiseen”. Mutta toisaalta, noudatan tätä samaa mottoa ympäri vuoden!
Mutta ennenkaikkea yritän myös täysillä nauttia tästä vuodenajasta. Tietysti lähestyvästä joulunajasta mutta yritän olla itselleni myös armollinen ja todeta että on ihan ok vain löhötä sohvalla koira sylissä ja lukea kirjaa tai katsoa Netflixiä. Käyn yleensä salille niinä tiettyinä iltoina viikossa mutta sen jälkeen annan itselleni luvan vaan olla. Ja todellakin nauttia siitä. Asetin itselleni loppuvuodeksi lukuhaasteen, joten olen lukenut arki-iltaisin (tavoitteena on nimittäin saada loppuvuoden lukuhaastella kokonais lukumäärä 52 kirjaan tälle vuodelle!) tai sitten ollaan katsottu mieheni kanssa Netflixiä (nyt koukututtiin Sorjoseen joka näkyy onneksi täällä Britti Netflixissä myös).
Sytytän kynttilät ja takan päälle, raahaan koiran lämpöpatteriksi syliini (todella tehokasta voin kertoa) ja otan ilon irti näistä koti-illoista. Ja okei, ehkä myös ihan hitusen (ihan vaan vähän) fiilistelen jo joulua…saattaa olla että olen jo keksinyt kaikki joululahjatkin…
P.S. Rakastan muuten tuota punaista turkkilaista mattoa joka ostettiin tuohon porrastasanteella Istanbulista. Mutta niin rakastaa Dougal, hänen mielestään oli tosi kiva että ostettiin tuollainen kiva pehmuste yhdelle hänen lempipaikoistaan meidän talossa. Eikä siinä mitään, mutta voi hyvä päivä niitä karvoja saa koko ajan olla imuroimassa irti tuosta matosta!
